Terveys-Hymy kirjoitti espoolaisesta Lasse Nyberghista numerossa 1/2014 eli runsaat kolme vuotta sitten. Hän kertoi sairastuneensa diabetekseen vuonna 2010. – Olen nyt ollut seitsemän vuotta täysin oireeton diabeteksesta, hän sanoo.
Espoon Haukilahdessa asuva perheyrityksen toimitusjohtaja Lasse Nybergh, 64, on menestyvä sulkapalloilija, joka on voittanut kymmeniä Suomen mestaruuksia juniori-, seniori- ja ikämiessarjoissa sekä kaksin- että nelinpelissä ja hallitsi lajia kymmenkunta vuotta 70-luvulla.
Lassen diabetes todettiin työterveyshuollossa alkuvuodesta 2010. Sokeriarvot olivat jo sitä ennen olleet koholla, mutta työterveys ei Lassen mukaan hälyttänyt niistä oikealla tavalla. Ennen diagnoosia Lasse oli täysin terve mies eikä hänellä ollut mitään reseptilääkitystä. Diabetes ilmoitti itsestään väsymyksenä. Töiden jälkeen oli mentävä makuulle lepäämään.
– Kun diabetes todettiin, paastosokeri oli 17 ja pitkäaikaissokeri 10,4, joten selvästi diabeteksen puolella oltiin. Kun korkeat arvot löydettiin, minut passitettiin välittömästi Jorviin, missä arvot vielä varmistettiin, ja lopulta sain kainalontäyteisen pakkauksen lääkkeitä ja hoitosuosituksia. Kaikki informaatio oli lääketeollisuuden laatimaa! Ei muuta kuin kotiin popsimaan pillereitä ja käyttämään insuliiniruiskua. Samanaikaisesti määrättiin myös statiineja. Näillä keinoilla sokeriarvot laskivatkin, mutta huomasin jo kahden viikon piikityksen jälkeen, että paino alkoi nousta selvästi.
Ruokavaliolla diabeteksen kimppuun
Lasse totesi, että tämä peli ei vetele. Hän otti ohjat omiin käsiinsä.
– Minulla oli diabetesta sairastavia tuttavia, joiden kautta sain käsiini tohtori Antti Heikkilän kirjoittaman kirjan Diabeteksen hoito ruokavaliolla. Sitä ei tarvinnut lukea kuin muutaman sivun verran, kun ymmärsin diabeteksen hoidon olevan Suomessa niin kuralla kuin olla ja voi. Tein välittömästi rajun ruokavaliomuutoksen eli siirryin vähähiilihydraattiselle ruokavaliolle. Pois jäivät kertaheitolla kaikki verensokeria nostavat ruokalisukkeet kuten pastat, perunat, riisi, leipä ja einekset.
Lassen sokeriarvot muuttuivat rajusti paremmaksi jo kahden viikon sisällä. Hän ei heti uskaltanut heittää kokonaan pois lääkärin määräämiä lääkkeitä, mutta luopui niistä muutaman päivän aikana. Jo viikon kuluttua insuliini oli kokonaan poissa käytöstä. Kun kaksi kuukautta diabetesdiagnoosista oli kulunut, Lasse kävi Espoon kaupungin rutiinitarkastuksessa, jolloin paastosokeri oli pudonnut jo 6,4:ään.
Tyhmempi luulisi nyt, että hoitohenkilökunta olisi heittänyt riemuissaan hattua ilmaan, kun potilaan sairaus oli kadonnut vain parissa kuukaudessa. Mutta kävikin ihan päinvastoin. Parannettu mikä parannettu, mutta väärin parannettu, oli hoitavan henkilökunnan viesti Lasselle. Olisi pitänyt vain syödä lääkkeitä ja jatkaa insuliinipistoksia!
Lääkkeitä vaikka väkisin
– Vastaava diabeteslääkäri Tapiolan terveysasemalla totesi minut lääkekielteiseksi. Vaikka olin oireeton, minun olisi silti pitänyt syödä lääkkeitä. Tätä viisautta perusteltiin Suomessa käytössä olevalla käypä hoito -suosituksella, joka on Lääkäriliiton laatima kaikkia sairauksia varten. Mikäli potilasta ei hoideta sen mukaisesti, lääkärit voivat joutua vastuuseen, jos saan vaikka yllättäen sydänkohtauksen. Tämäkin lääkäri oli selvästi sitä mieltä, että käypä hoito on se ainoa oikea, ja jos poikkean siitä, he joutuvat pesemään kätensä. Silloin olen omillani.
– Ihmetyttää vaan, ettei hypitä pöydillä ja huudeta hurraata, kun minusta tuli täysin oireeton ja säästän suuria summia yhteiskunnalta lääkityksen poistuttua. Kun tilaani luonnehtii, täytyy kuitenkin olla tarkkana: on olemassa ykköstyypin ja kakkostyypin diabetesta, mutta kun kakkostyypin diabetekseni on nyt oireeton, olen käytännössä nollatyypin diabeetikko. Tauti ei ole poistunut, mutta se on poissa. Vaikka olen nyt terve, olen silti diabeetikko ja jos syön sokeria, tulen sairaaksi. Eikä kyseessä ole dieetti, sillä dieetti viittaa tilapäisyyteen. Kyseessä on elämäntapa, joka jatkuu läpi koko elämän. Mieluummin syön hyvin ja maukasta ruokaa kuin popsin lääkkeitä ja piikitän itseäni.
Lasse nimittelee käypä hoito -suosituksia noudattavia lääkäreitä vanhoillislestadiolaisiksi.
– Miksei uusien – ja myös vanhojen – diabetespotilaiden hoitoja aloiteta suosittelemalla vähähiilihydraattista ruokavaliota jotta nähtäisiin, toimiiko se. Se ei maksa mitään ja on täysin vaaratonta, mutta ei, heti vaan yllytetään insuliinille ja statiineille. Minullekin sanottiin, että se on nyt tätä sitten koko loppuelämä, syöt lääkkeitä ja piikität.
Mikään ei ole muuttunut
Kun tätä juttua tehtiin keväällä 2017, Lasse oli noudattanut omaa vähähiilarista ruokavaliotaan jo yli seitsemän vuoden ajan. Tilanne oli aivan sama kuin tammikuussa 2014, jolloin kerroimme hänestä ensimmäisen kerran.
– Veriarvot ovat edelleen loistavat. Kävin viime syksynä mittauksissa, jolloin pitkäsokeri oli 5,7 ja aamusokeri 6,1. Ruokailutavat ovat edelleen samat kuin viimeksi: en anna itselleni välipaloja ja kivenkova pyrkimykseni on, että hiilareita kertyy päivässä alle 20 grammaa. Vain vihanneksia en rajoita, ja sieltä hiilarini saankin. Seitsemään vuoteen en ole syönyt leipää.
Lassen aamupala on silti ihan tuhti. On munaa ja pekonia, juustoa, ja jos on oikein kova nälkä niin mukaan mahtuu vielä luonnonjugurtti maalta poimittujen marjojen kera. Aamupuuroon hän ei suostu koskemaan ja puurosta hän kelpuuttaisi omalle lautaselleen vain voisilmän.
– Tulin juuri lounaalta. Siinä oli lohta ja hirveästi salaatteja sekä keitettyjä ja paistettuja vihanneksia. Päivällinen noudattalee samaa linjaa. Välillä vaimo tekee siemenistä näkkileipää, missä hiilareita on nolla. Sen päälle tulee kinkkua ja juustoa.
Ruokasuositukset vääränlaisia
Alkoholin suhteen Lasse ei ole tehnyt rankkoja rajoituksia, vain tavallinen olut ei sovi. Sen sijaan hän kehuu Koffin Lite-nimistä olutta, joka sisältää hiilareita vain yhden kymmenesosan normaalioluisiin verrattuna. Yleensä oluessa on hiilareita 3–5 grammaa sataa grammaa kohden, joten yksi tölkillinen sisältää käytännössä Lasselle yhden päivän hiilariannoksen.
– Tislatussa tavarassa ei ole sokeria lainkaan, ja lemppareitani ovat myös valko- ja punaviinit. Terävät eivät tuota ongelmia, kunhan ne eivät ole makeutettuja.
Lasse sanoo, että Suomessa hoidetaan diabetesta edelleen hyvin nurinkurisesti.
– Diabetes ei yksinkertaisesti ole sokeriongelma vaan kyseessä on insuliiniongelma. Tarjotaan insuliinia, jotta sokerit saataisiin alas, mutta koko totuus diabeteksesta piilee siinä, että kyseessä on hormonaalinen epätasapaino. Silloin ongelma ei ratkea sillä, että annetaan lisää insuliinia. Insuliinitaso pitäisi saada alas, ja siihen on vain yksi keino, joka on vähähiilihydraattinen ruokavalio. Pitäisi mitata insuliiniarvo eikä sokeriarvoja. Vasta insuliinikäyrä kertoo, oletko diabeetikko vai etkö ole.
– Diabeetikoiden ruokasuositukset ovat aivan vääränlaisia. Nyt suositellaan kaikille hiilihydraatteja: niin terveille, sairaille kuin diabeetikoillekin, mikä on täysin luonnotonta, koska hiilarit eivät ole välttämättömiä ruoka-aineita. Keho ei niitä tarvitse, näin tulee ongelma ja siitä johtuen meistä tulee sairaita.
– Kaikki tämä alkoi jo 1960–70 -luvulla USA:sta lähteneestä suuresta huijauksesta, jonka mukaan rasva on riski sydäntaudeille eikä sokeri. Suomalainen Pohjois-Karjala -projekti veti samaa linjaa. Niin kauan kuin asenteet eivät muutu, diabeteksen tuottamat kärsimykset vain kasvavat, koska seurannaisvaikutukset aiheutuvat kohonneesta insuliinista.
Terveys-Hymy 6-2017
Kommentit
Oma kommentti