Sirpa Hellman oli 1990-luvun lopulla pikamatkojen sprintterilupaus, mutta kun kehitys pysähtyi, hän kyllästyi urheiluun ja lopetti kokonaan liikunnan. – Syöminen jatkui silti entiseen tahtiin, hän nauraa.
Helsinkiläinen Sirpa Hellman, 39, oli aikoinaan niin lupaava sprintterin alku, että hän sai stipendin amerikkalaiseen yliopistoon, tarkemmin sanottuna Arkansasiin, mikä tunnetaan myös Bill Clintonin kotiosavaltiona. Sirpa vietti jenkeissä kuusi vuotta ja suoritti siellä myös amerikkalaisen yliopistotutkinnon. Kun työt loppuivat, hän palasi Suomeen.
Alun perin Sirpa on kotoisin Oulusta. Hän työskenteli kotikaupungissaan silloisessa Nokia Networkissa esimestehtävissä. Hänen nykyinen työpaikkansa on espoolainen Anglo Nordic, missä hän työskentelee asiakaspalvelupäällikkönä. Huumorintajuinen Sirpa ilmoittaakin olevansa firmassa varsinainen jokapaikanhöylä ja yleisnainen.
Siviilisäädyltään hän on sinkku, eikä lapsia ole. Ihan yksin hän ei kuitenkaan iltojaan istu, sillä seurana on kaksi labradorinnoutajaa, Alma ja Nelli, joita Sirpa nimittää sohvaperunoiksi.
Sirpan paras laji oli 100 metriä, joka taittui parhaimmillaan hiukan yli 12 sekuntiin. Sillä kilpailtaisiin Kalevan Kisoissa menestyksekkäästi vielä nykyäänkin. Sirpa lopetti kuitenkin urheilun vain 25-vuotiaana vuonna 1998, kun kehitystä ei enää tapahtunut.
– Siihen vain kyllästyi, ja ihan täydellisesti sittenkin. Tulin jotenkin tieni päähän, ja kun tulokset eivät enää parantuneet, lopetin siihen. Ihan muut asiat alkoivat kiinnostaa. Vaikka urheilu loppui kokonaan, ruokailutavat säilyivät entisinä. Ihan heti paino ei alkanut nousta, mutta vähitellen sitä alkoi kertyä. Rakensin itselleni jonkinlaisen totaalisen liikuntakiellon.
Kaikki meni alas
Sirpalla on pituutta 168 cm ja hänen kisapainonsa urheiluvuosina oli 59–60 kiloa. Kun paino sitten alkoi nousta, Sirpa ei lopulta halunnut edes tietää, mitä vaaka näytti, mutta hän arvelee pahimmillaan nelisen vuotta sitten painaneensa jo yli sata kiloa. Painonnousua kertyi siis kymmenessä vuodessa vähintään 40 kiloa.
– Mitään erityisherkkua ei ollut, se tuli ihan syömällä. Olen siinä aika lahjakas, Sirpa heittää.
– Kaikki putosi ja meni alas, niin suolainen kuin makeakin. Alkoholilla ei ollut osuutta, vaikka en kuppiin syljekään. Vaatekaappi meni uusiksi moneen kertaan.
Sirpa ei yrittänyt kertaakaan laihduttaa, sillä hän oli sitä mieltä, että suuri on kaunista ja että saavutetut kilot oli syytä säilyttää. Ylipaino ei tuntunut edes terveydessä, mitä nyt väsytti tavallista helpommin. Kolesteroli oli hiukan koholla, mutta nivelissä tai muissa paikoissa ylipaino ei vielä tuntunut.
Vuonna 2008 Sirpa sitten päätti terästäytyä. Hän alkoi käydä kirkkonummelaisen Laura Marin-Halosen liikuntapalveluissa jumppaamassa, ja paino alkoi vähitellen pudota.
Neljän vuoden aikana Sirpa on laihtunut kunnioitettavat 30 kiloa, mutta työtä se on vaatinut: hän käy edelleen viisi kertaa viikossa jumppaamassa. Treeneihin kuuluu muun muassa nyrkkeilyä ja pilatesta ja monenlaista jumppaa. Sunnuntaisin treenit kestävät kaksi tuntia, muina päivinä tunnin.
Piste iin päälle
Huhtikuussa Laura Marin-Halonen, josta muuten Terveys-Hymy kirjoitti toukokuun numerossa, suositteli Sirpalle laihdutuksen tueksi uutta painonhallintavalmistetta, jonka nimi on lupaavasti Konjak. Sen sisältämä luonnonkuitu turpoaa jopa 300 prosenttia, pitää vatsan toiminnassa ja vähentää nälän tunnetta. Lisäksi siinä on aimo annos kromia, joka tasapainottaa verensokeria ja hillitsee makeanhimoa.
– Se täyttää vatsan, jonka ansiosta automaattisesti syö vähemmän. Olo on sen verran täyteläinen. Otin kuukauden tehokuurin ja sen ansiosta tsemppasin ja sain vielä pari ylimääräistä kiloa pois. Se oli tärkeää, sillä olin lähdössä kaverini häihin Chicagoon. Konjak oli ikään kuin piste iin päälle. Sen ansiosta ei tee mieli ahmia eikä ole niin kamala nälkä. Ainakin minulla se ehkäisi ylensyöntiä.
Sirpan tavoitteena on saada laihdutetut 30 kiloa pysymään poissa. Sen kummemmista tulevaisuudensuunnitelmistaan hän ei puhu.
– Katsotaan mitä tapahtuu, mutta joka tapauksessa elämänmuutos on nyt tehty, hän toteaa tyytyväisenä. – Olen löytänyt uudestaan liikunnan ja elvytin nelisen vuotta sitten myös vanhan nuoruuden aikaisen harrastukseni, sillä käyn kerran viikossa ratsastamassa.
Sirpa on järkevöittänyt myös ruokavaliotaan.
– Olen ruvennut syömään, hän nauraa. – Niin hullulta kuin se kuulostaakin. Ennen söin vain yhden lämpimän aterian päivässä ja senkin yleensä iltamyöhään, jolloin kaikki energia varastoitui kroppaan. Kuljin ikään kuin varaliekillä koko ajan. Nyt syön pieniä annoksia pitkin päivää ja katson, mitä suuhuni pistän.
– En ole mikään totaalikieltäytyjä minkään ruuan suhteen, vaikka en ole pariinkymmeneen vuoteen syönytkään possua. Suosin vähähiilarisia ruokia, joten pastaa ja riisiä ei kulu kovin paljon, mutta en ole mikään fundamentalisti. Koko laihdutuskuvio on ollut kokonaisvaltainen juttu. Siihen tarvittiin liikuntaa, oikeaa ruokavaliota sekä onnistumista tukevaa, vatsassa turpoavaa luonnonkuitua ja napostelua hillitsevää kromia sisältävää Konjakia. Mutta mikään ei tee ihmeitä yksinään.
Teksti: Reijo Ikävalko
Kuvat: Miguel Vera
Terveys-Hymy 6-12
Hieno saavutus! Kun sais ton motivaation itelleenkin kohdalleen. Ainaki 40 kg ois miinustettava minunkin :/