Liisa pääsi ylimääräisestä hiivasta eroon

Liisa SurakkaLiisa Surakka tietää, kuinka hankalaksi elämä voi muuttua, kun liiallinen hiiva valloittaa elimistön. Ripuli ja jatkuvat ilmavaivat olivat koko ajan riesana. –  Aamulla herätessä oli hyvä olo, mutta sitten se alkoi, pisti suuhunsa mitä tahansa.

Keskon paahtimolta 58-vuotiaana työttömyyseläkkeelle jäänyt Liisa Surakka, 64, työskenteli Keskolla peräti 37 vuoden ajan. Hänen tittelinsä oli kahvikoneen hoitaja.

Liisa on eronnut ja hänellä on aikuinen tytär. Liisa on alun perin syntynyt Helsingissä, mutta nykyinen asuinpaikka on Vantaa.

– Olin ihan terve aina viisikymppiseksi asti, mutta sen jälkeen alkoivat krempat, hän huokaa.

– Nyt viimeksi heinäkuun alkupuolella jouduin neljäksi päiväksi keuhkokuumeen takia sairaalaan. Vaikka lääkärit eivät ole samaa mieltä kanssani, uskon keuhkokuumeen aiheutuneen punkin puremasta. Diagnoosiksi tuli vain määrittelemätön infektio eikä siinä puhuttu punkista yhtään mitään.

Kaikenlaista kremppaa

On Liisalla ollut kaikenlaista muutakin. Verenpainetauti todettiin kymmenkunta vuotta sitten, mutta se pysyy kurissa lääkityksellä. Jalka on mennyt poikki, ja on Liisalla todettu keuhkoahtaumakin, sillä hän oli kova tupakoitsija.

– Opettelin polttamaan jo pikkutyttönä, ja pahimmillaan päivässä paloi toista askia. Katkaisin polttamisen vain raskauden ajaksi. Onneksi keuhkoahtama ei ole kovin vakava, sillä osasin hakeutua ajoissa hoitoon. Tupakoinnin lopetin jo kuusi vuotta sitten, sillä lääkäri sanoi, että vaihtoehtoja oli kaksi: joko kuljen jatkossa happipullon kanssa tai sitten lopetan polttamisen. Lopetin tupakoinnin reseptilääke Zybanin avulla, mikä ei ollut edes vaikeaa.

– Kaikkein vaarallisin sairaus on kuitenkin ollut virtsarakon syöpä, joka ilmeni viime vuoden kevättalvella. Alkuun se juoksutti öisin. Sairaus ei kuitenkaan ole vielä voitettu, ja hoidot kestävät vuoden verran.

Viime syksynä Liisalle ilmaantui uusi kremppa.

– Lähdin tutkimuksiin jatkuvan ripulin takia. Turposin kuin pallo. Tuli hirveitä röyhtäisyjä ja ankaria ilmavaivoja. Oli oikein hapan olo. Se oli hirveää.

”Se oli aivan kauheaa”

Kun Liisa aamulla heräsi, olo oli ihan hyvä, mutta kun vähänkin pisti jotakin suuhunsa, illalla oireet alkoivat taas. Kun kävi nukkumaan, ilmoja purkautui molemmin päin.

– Se oli aivan kauheaa. Minut tutkittiin ja tehtiin tähystykset kummastakin suunnasta. Jo kevällä oli tutkittu laktoosit sun muut, mutta kaikki näytteet olivat ihan puhtaita. Juoksin lääkärin vastaanotolla jatkuvasti keväästä syksyyn saakka.

– Sitten tyttäreni ystävätär, joka on ammatiltaan perushoitaja, rupesi arvelemaan, josko minulla olisi hiivasyndrooma. Mehän takerruttiin heti siihen. Joku kehui minulle Candida Forte -nimistä valmistetta, ja aloin ottaa sitä yhden kapselin aamulla ja toisen illalla. Rupesin kuurille joulun alla.

Ei ehtinyt kulua kuin kuukauden päivät, kun Liisa huomasi tilassaan selvän muutoksen. Kaasun muodostus alkoi vähentyä ja olo parani selvästi. Kaikki vaivat katosivat kokonaan.

– Otan edelleen Candida Fortea samalla annostuksella, sillä joskus tulee lipsuttua terveellisestä ruokavaliosta, Liisa nauraa.

– Mutta nykyään voin aivan mainiosti ja saan syödä ja juoda ihan mitä haluan. Oireita ei tule. Hiukan tietysti pitää katsoa, ettei makeaa syö kovin paljon, sillä se kasvattaa hiivaa.

Teksti: Reijo Ikävalko

Kuvat: Miguel Vera

Terveys-Hymy 9-11

Teksti:Candida Forte
Avainsanat: ripuli, hiiva, hiivasyndrooma, ilmavaiva

Kommentit

Oma kommentti