Liisa Kurki on potenut selkäänsä jo nuoruusvuosista saakka, ja joskus tilanne on ollut niin paha, että jalat ovat menneet alta ja on ollut pakko kontata.
Liisa Kurki, 56, on käynyt syntymässä Kajaanissa, mutta muuttanut sieltä jo kaksivuotiaana Kuopioon ja sieltä kuusivuotiaana Varkauteen. Savolaiseksi hän ei kuitenkaan itseään laske, sillä hän muutti 18-vuotiaana Helsinkiin.
Liisan koulutustausta on mittava, sillä hän on laskentamerkonomi, sosiaali- ja terveydenhuollon osastosihteeri, lähihoitaja, elävän ravinnon kouluttaja sekä luontais- ja yrttihoitaja. Tätä nykyä hän toimii Elävän ravinnon yhdistyksen toimistonhoitajana Helsingin Töölössä.
– Olen ollut pankissa töissä ja myös vanhusten lähihoitajana. Työskentelin vuodeosastolla ja jouduin nostelemaan vanhuksia, mutta jouduin pois seisomatyöstä lonkkavaivojen takia.
Liisa on eronnut aikoja sitten ja asustelee tällä hetkellä yksin. Hänellä on kolme aikuista poikaa, joista nuorinkin on jo kolmekymppinen. Yksi pojista on Hollannissa, toinen Saarijärvellä ja kolmas Järvenpäässä. Isoäidiksi pojat ovat tehneet hänet jo kolmesti, ja lisää kuulemma odotetaan innolla. Liisa veisteleekin, että jos hän olisi tiennyt, kuinka ihania lastenlapset ovat, hän olisi hankkinut ne ensiksi.
Kipua ja särkyä
Liisalla ei ole koskaan ollut mitään välittömästi henkeä uhannutta sairautta, mutta hän vakuuttaa, että nykyisissäkin krempoissa on yhdelle ihmiselle ihan tarpeeksi. Säryt ovat olleet sanalla sanoen hiivatinmoisia.
– Särky oli välillä niin kamala, että työpäivän jälkeen oli vaikeuksia saada kenkiä vaihdetuiksi, kun tuntui siltä, etteivät jalkapohjat yksinkertaisesti pidä. Kävely oli yhtä tuskaa.
Onneksi Liisan käsissä ei ole suurempia ongelmia, lähinnä häntä ovat vaivanneet selkä ja jalat. Hän toteaakin iloisesti olevansa horoskooppimerkiltään kala, joten hänellä pitäisi olla pyrstö eikä jalkoja ollenkaan. Huumorintajuaan Liisa ei ole menettänyt.
– Selkä kiusasi eniten, jos joutui seisomaan koko päivän. Myös kiertoliikkeet sattuivat pahasti. Kun aamulla yritti nousta sängystä tai tuolista, tuntui siltä, että oikea jalka pettää eikä lähde enää mukaan.
Liisa sanoo syöneensä vaivoihinsa kaikkia mahdollisia kipulääkkeitä, mutta sitten maha ei enää kestänyt niitä. Sappikin alkoi oireilla. Hän kertoo olevansa periaatteessa särkylääkkeitä vastaan, mutta välillä niitä oli pakko ottaa, koska halusi töihin eikä jäädä makaamaan kotiin sängyn pohjalle.
– Nukuin aivan hirvittävän huonosti. Ostin luontaistuotekaupasta valeriaanaa tai melatoniinia, ja viimeksi mainittua söin joskus ihan lääkärinkin reseptillä. Käytin alkuun myös nukahtamislääkkeitä, mutta niistä tuli riippuvaiseksi, kun käytti vähänkin pitemmän aikaa.
Liisa yritti saada vaivojaan lievenemään myös fysioterapian avulla. Palaute oli kuitenkin erikoista.
– Fysioterapeutti yritti pistää minua tekemään joitakin liikkeitä, ja kehotti sitten tulemaan uudestaan, kun olisin paremmassa kunnossa! Ihmettelin kovasti, mistä apua saisi, ja menin sitten vesijumppaan ja pakotin itseni kävelemään.
Unetkin palasivat
Liisa sai loppusyksystä kuulla luontaistuotekaupassa työskentelevältä ystävättäreltään, että markkinoille on tulossa aivan uudenlainen nivelvaivoihin tarkoitettu valmiste, nimeltään Vital3. Ystävätär kysyi, olisiko Liisa halukas kokeilemaan, ja siinä vaiheessa Liisa oli valmis ihan mihin tahansa. Oli sitten vaikka viimeinen oljenkorsi. Kivut ja säryt olivat sen verran ankarat.
– Kuulin, että sitä laitetaan nesteeseen aamuisin vain kolme tippaa. Olin sitä mieltä, että tippoja pitäisi olla vähintään 30. Rupesin kuitenkin käyttämään sitä uskollisesti. Kun kolme viikkoa oli kulunut, havahduin eräänä aamuna ihmeissäni, että mitäs omituista nyt on sattunut, sillä en ollut herännyt kertaakaan koko yön aikana eikä lonkkaan koskenut yhtään. Olin nukkunut yhtä kyytiä koko yön, mitä ei ollut tapahtunut sitten marraskuun 2009 jälkeen.
Liisa sanoo, ettei hän olisi voinut kuvitellakaan mitään tällaista.
– Oikea jalka ei vielä jokin aika sitten suostunut taipumaan sivulle ollenkaan. Jos tein äkkinäisen käännöksen, tuntui siltä, että se jäi paikoilleen. Se ei kerta kaikkiaan tullut mukaan, sillä joku nivel napsahti kiinni, mutta nykyään se jo kääntyy. Nykyään saattaa olla sellaisia hetkiä, etten muista kipeää lonkkaani ollenkaan.
– Nukun myös huomattavasti paremmin kuin ennen. Nykyään näen jo uniakin. Viime yönä näin unta jo jostakin miehestäkin, vaikka olen ollut sinkku jo yhdeksän vuotta, Liisa naureskelee.
Teksti:
Kuvat:
Terveys-Hymy 3-12
Kommentit
Oma kommentti