Tina Pakalenin saksanpaimenkoira Luna oli täysin terve aina viime vuoden helmikuuhun saakka, jolloin Tina astui koiraansa ulkoiluttaessaan metallipiikkipohjaisella talvikengällään lemmikkinsä tassulle. Tarinalla on onneksi onnellinen loppu.
Espoolaisen Tina Pakalenin, 48, perheeseen kuuluvat hänen lisäkseen teini-ikäinen poika ja nykyään kuusivuotias saksanpaimenkoiranarttu Luna. Tina on tällä hetkellä aikuisopiskelija ja on keskittynyt opinnoissaan luontaishoitoihin, ihmisten hyvinvointiin ja terveyteen liittyviin asioihin. Tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu oman yrityksen perustaminen.
Äidin ja pojan lemmikki Luna oli täysin terve tyttökoira aina viime vuoden helmikuun pakkasiin saakka. Ei ollut iho-ongelmia, ei vikoja lonkassa, ei kerrassaan mitään vaikeuksia, mutta sitten sattui tapaturma.
– Käytän pakkasella koiraa ulkoiluttaessani talvikenkien pohjassa metallipiikkejä jotta en liukastu, Tina kertoo.
– Satuin kompastumaan lumessa, jolloin astuin piikkikengälläni vahingossa Lunan oikean etutassun päälle. Luna itse ei tajunnut sitä heti, mutta illalla kotona tassu turposi ja paisui. Siihen kehittyi paise, jota yritin hoitaa kylmäkääreellä, jolloin paise vähän laski.
Leikkaus pelotti
Kului kuukausi, kun samaan kohtaan iski niin sanottu furunkoloosi eli koirilla esiintyvä tarttuva ihotulehdus. Se ilmaantui, kun kevään myötä lumet alkoivat sulaa ja kurakelit iskivät päälle. Lunan jalka ei ollut vielä parantunut edellisestä, kun uusi riesa ilmaantui.
– Furunkoloosi aiheutti Lunan iholle sidekudosvamman eli jalkaan tuli patti. Sain antibioottikuurin koiralle, mutta patti ei kadonnut. Hoidin jalkaa myös kaalikääreillä, yrttihauteilla ja kaiken maailman muillakin aineilla, mutta suuremmitta tuloksitta.
Patti oli peräisin tapaturmasta, mutta furunkoloosi teki siitä infektiopatin. Patti oli iso ja muistutti kasvainta.
– Soitin taas eläinlääkärille, joka totesi, että ongelman poistamiseksi tarvitaan nukutusleikkaus, jolloin patti poistetaan. Se kuitenkin pelotti, sillä Luna oli aiemmin keisarinleikkauksen yhteydessä nukutettu, ja se oli jo silloin iso riski. Lunan hengitys salpautui, joten tieto uudesta nukutuksesta ei innostanut. Aika varattiin kuitenkin elokuulle, sillä täytyihän patti saada pois.
Patti parani
Leikkaus ei sitä paitsi olisi ollut ihan halpa juttu, noin 400 euroa. Tina alkoi olla jo epätoivoinen.
– Rupesin etsimään tietoa luontaishoitojen puolelta. Päätin kokeilla NaturaMedian Serrapeptaasia. En tiennyt annostuksesta mitään, joten soitin firmaan ja kyselin sopivaa annostusta eläimille. Laitoin myös kuvia Lunan tassusta, jotta siellä nähtäisiin, kuinka vakavasta tilanteesta oli kyse.
Tina alkoi hoitaa koiraansa serralla. Hän avasi kapselin ja siroitteli aineen pieneen määrään koiran ruokaan.
– Kesäkuun alussa tassussa oli yhä patti, mutta sen olemus oli muuttunut, siitä oli tullut pieni ja löysä löllykkä. Aiemmin se oli ollut iso, kova ja kiinteä.
Siitä alkoi myös valua iljettävää mönjää. Koira nuoli tassuaan, jolloin Tina huusi poikansa avuksi, ja eräänä kauniina alkukesän yönä kaksikko puristi desilitran verran valkoista mönjää Lunan jalasta.
– Puhdistin tassun sen jälkeen ja laitoin siteen. Seuraavana päivänä ostin apteekista vetyperoksidia ja haavateippiä ja jätin patin kohtaan pienen aukon eli tein normaalin haavahoidon. Puhdistin ja laitoin vielä Betadinea päälle ja jatkoin myös serrapeptaasin antamista.
Tämän jälkeen patti katosi eikä ole tullut takaisin.
– Nykyään en enää anna koiralle edes serraa, sillä sitä ei vaivaa yhtään mikään. Se parani näillä konsteilla.
Suoria sanoja
Tina on ollut myös yhteydessä eläinlääkäriin, sillä hän perui elokuulle suunnitellun nukutus- ja leikkausajan. Tina kertoi hänelle myös serrapeptaasista, mutta vastaus oli se tavanmukainen:
– Niin no joo. Ovathan tällaiset itsestäänkin joskus parantuneet.
Mutta Tina pudottelee paljon suorempaa tekstiä.
– Serrapeptaasi paransi koirani sidekudoksessa olleen kystapatin. Luna parantui sataprosenttisen varmasti serran ansiosta. Näin sen omin silmin. Olin kokeillut kaikki mahdolliset muut hoidot, mutta mikään niistä ei auttanut.
Tina yllyttää kaikkia lemmikkiensä iho-ongelmien ja tulehdusten kanssa tuskailevia koiranomistajia kokeilemaan serraa.
– Ihan rohkeasti vaan ja suurilla annoksilla! Se on täysin turvallinen tuote koiralle, ja miksei muillekin eläimille. Serra toimii patteihin ja furunkoloosiin, se suorastaan poksauttaa ne pois. Totta kai vaurioitunut kohta täytyy sen jälkeen hoitaa asianmukaisesti antiseptisillä aineilla ja on syytä myös seurata, ettei tule mitään jälkiseuraamuksia. Mutta kaiken kaikkiaan serrapeptaasi on tosi hyvä aine.
Teksti Reijo Ikävalko
Kuvat Matti Matikainen ja Tina Pakalenin kotialbumi
Terveys-Hymy 3-2015
Kommentit
Oma kommentti