Luontaistuote vei Matin polvivaivat

Matti HaavistoMatti Haaviston ongelmat alkoivat kymmenkunta vuotta sitten, kun hän putosi mökkikallioltaan ja loukkasi sekä lonkkansa että polvensa. – Nykyään teen jo ihan kevyesti muutaman kilometrin lenkin, hän iloitsee.

Vantaalainen Matti Haavisto, 65, on alun perin kotoisin Vimpelistä, ja kaikki urheilua seuraavat tietävät, että kyseessä on maineikas pesäpallopaikkakunta. Niinpä Matti ja hänen elämänkumppaninsa Anneli Hilpinen ovatkin innokkaita penkkiurheilijoita ja tämän lajin seuraajia. Viime kesänäkin he ajelivat pesäpallo-otteluiden perässä 5 000 kilometriä. Talvella seurattavia mielilajeja ovat jääkiekko ja koripallo.

Matti on ollut jo muutaman vuoden eläkkeellä, ja ammatikseen hän ilmoittaa olevansa vanhan ajan mielisairaanhoitaja. Ennen eläkkeelle siirtymistään hän vaikutti alan yrittäjänä, sillä hän oli perustamassa ja osaomistajana Korson Mikkolassa 25 asukkaan mielenterveyskuntouttajien palvelukodissa. Hän myi sen kuitenkin kolme vuotta sitten ja jäi viettämään vanhuuden päiviä, niin kuin hän itse sanoo.

Matti on eronnut jo kohta 30 vuotta sitten ja hänellä on ensimmäisestä liitostaan viisi poikaa. Nykyisen avovaimonsa Annelin kanssa hän on ollut yhdessä 19 vuotta. Annelilla on yksi tytär, ja vaikka pariskunnalla ei yhteisiä lapsia olekaan, lastenlapsia on yhteensä jo 11.

– Terveydentila oli kohdallaan aina siihen saakka, kunnes vajaat kymmenen vuotta sitten pyörin mökillä yhden kallion alas, Matti kertoo.

– Mökki on Asikkalan Vääksyssä. Oltiin silloin vielä molemmat työelämässä ja mentiin perjantai-iltana viettämään viikonloppua. Ehdin saada vain kassit mökille ja lähdin polkua pitkin lämmittämään saunaa, kun horjahdin ja putosin kalliolta alas. Nyt sinne on rakennettu kunnolliset puuportaat.

”Tuli ikäviä särkyjä”

Onnettomuus sattui pahasti. Oikea lonkka jouduttiin leikkaamaan ja oikea jalka jäi kolme senttiä toista lyhyemmäksi.

– Varmaan löin siinä rytäkässä oikean polvenikin, koska se oli pitkään sellainen, ettei rapuissa uskaltanut kävellä, jos ei ollut kaidetta reunalla. Jalka tahtoi aina välillä pettää.

Matin huono onni ei ole kuitenkaan vielä tässä. Jo ennen kohtalokasta kalliolta putoamista hänen oikean jalkansa nilkka oli murtunut mielisairaalan potilaan onnistuessa potkaisemaan häntä eristystilanteessa. Kalliolta putoamisen jälkeen murtui vielä vasen nilkkakin, kun hän lastasi pakettiautosta laatikoita ja jalka jäi väliin.

– Neljä, viisi vuotta sitten tuli vielä kakkostyypin diabetes, joka onneksi pysyy tableteilla kurissa. Samoihin aikoihin löytyi myös hiukan koholla ollut verenpaine, mutta sekin on hallussa lääkityksen avulla.

Kalliolta putoaminen aiheutti monenlaista murhetta. Matti ei vuosikausiin pystynyt kävelemään kerralla puolta kilometriä pitempää matkaa.

– Tuli väärää kiertoliikettä, jonka takia ylälonkan yläpuolelta riskiselästä alkoi särkeä, ja maitohapot iskivat hyvin nopeasti ihan niin kuin urheilijoilla. Puolen kilometrin välein piti istua vähäksi aikaa. Silti en ole syönyt kovin paljon särkylääkkeitä, sillä en ole niiden ystävä.

– Yöunia se ei onneksi vienyt, sillä paikkoja särki vain liikkuessa. Yritin käyttää pohjallisia, mutta eiväthän ne remmikengissä pysy. Teetätin lyhyempään jalkaan erikoiskengän, mutta se oli jotenkin outo ja toista raskaampi, joten en tykännyt siitäkään.

Matkat sujuvat taas

Matti on aina pitänyt luontaistuotteita humpuukina, mutta kun hyvä kaveri Vimpelistä, Terveys-Hymyn artikkeleistakin tuttu Sakari Linna kertoi saaneensa apua omiin vaivoihinsa Via Naturalen Nokkos-Kalkki-Inkivääri+vihersimpukka -nimisestä valmisteesta, hän päätti kokeilla. Matti naureskeleekin, että kaveri puhui hänet pyörryksiin.

– Olisiko siitä nyt neljä vuotta aikaa. Polvi ei enää vaivaa ja nykyään uskallan kulkea jo portaatkin ilman kaidetta. Meni varmaan kuukausi, puolitoista ennen kuin aloin huomata, että valmisteesta oli apua. Pystyin kävelemään entistä pitempiä matkoja eikä ylälonkka enää kipeytynyt niin kuin ennen. Särkylääkkeitä en ole sen koommin tarvinnut.

Kun tätä juttua tehtiin, Matti ja Anneli olivat juuri palanneet Madeiralta, joka ei tunnetusti ole jalkavaivaisen tai kävelyrajoitteisen paikka.

– Esimerkiksi kahden ja puolen kilometrin matkan majapaikastamme keskustaan kävelin emännän kanssa ihan helposti. Yhdelle reissulle tuli siis matkaa viitisen kilometriä, eikä tuntunut missään. En minä mitään maratonvauhtia pysty kävelemään, mutta tasaista vanhan miehen kävelyä kuitenkin.

Matti on tyytyväinen  ja kertoo muuttaneensa mielipiteensä luontaistuotteista täydellisesti.

– En ole mitenkään aktiivisesti tätä tyrkyttänyt kenellekään, mutta itse en missään nimessä lopeta sen käyttöä.

Teksti: Reijo Ikävalko

Kuvat: Seppo Saarentola

Terveys-Hymy 5-11

Teksti:Via Naturale
Avainsanat: nivel, polvi, lonkka

Kommentit

Oma kommentti