Luontaistuotteita syytetään suotta

– Aina välillä luontaistuotevastainen propaganda nostaa päätään, toteaa fytonomi Tapani Lahti. Hänen mukaansa silloin syyllistytään usein paitsi asiantuntemattomuuteen myös karkeaan yleistämiseen.

Luontaistuotteita syytetään suotta, jos niillä tarkoitetaan luontaistuotekaupan ravintolisiä. Varsinaisia vaarallisia luontaistuotteita ovat päivittäin syömämme ravintoaineet. Tuskin kukaan uskaltaa väittää, ettei kaali tai porkkana ole luontaistuote, on se sitten lannoitettu millä hyvänsä. Luonto yrittää aina selviytyä, ja me syömme sen tuotoksia. Luontaistuotteita huonoimmasta päästä ovat ne, joita on keinotekoisesti muunnettu tai jalostettu eineksiksi.

Valkoinen vaara – mikä se on? Aina välillä kuitenkin luontaistuotevastainen propaganda nostaa päätään ja niin ajattelemattomasti, ettei huomata kaiken ravinnon mukana kulkevaa valkoista vaaraa. Pitäisi paremmin täsmentää, mistä on kulloinkin on kysymys. Yleensä luontaistuotteilla tarkoitetaan luontaistuotekaupassa myytäviä tuotteita. Yleistämisellä annetaan silti väärä kuva. Luontaistuotekaupassa myydään monenlaisia elintarvikkeita kuten gluteenittomia tuotteita, joita myydään myös päivittäistavarakaupassa.

Enimmäkseen luontaistuotteilla tarkoitettaneen ravintolisiä. Niitäkin on monia erilaisia. On proteiinilisää, vitamiinilisää, mineraalilisää ja energialisää. Näillä kaikilla on oma paikkansa moitteettomasta ravitsemuksesta huolehdittaessa.

Rasvasota

Ravintolisiä ovat myös kasvivalmisteet, joiden käyttö ei perustu niinkään kasvien sisältämiin vitamiineihin ja mineraaleihin, vaan niiden muihin luonnollisiin aineisiin, joita on värikkäissä kasviksissa, juureksissa ja hedelmissä. Monia näistä kasveista monet käyttävätkin päivittäin runsaasti, mutta jos eivät käytä, niin on tutkitusti selvää, että riski sydän- ja verisuonitauteihin, henkiseen ja fyysiseen uupumukseen, stressiin, maha-suolikanavan toiminnallisiin häiriöihin ja niiden myötä muihin sairauksiin flunssasta syöpään lisääntyy.

Kun otamme huomioon, että leipä, peruna ja vihannekset ovat luontaistuotteita sellaisenaan, niiden käsittely- ja viljelymenetelmät eivät sitten välttämättä enää olekaan. Eniten ravintoainepuutoksia edistävät eräät yleisimmät ruokakaupan luontaistuotteet, joita ovat jauhot, sokeri ja peruna. Suomalainen ruokavalio koostuu pääasiassa jauhoista ja perunoista. Vielä 1950-luvulla niillä lihotettiin sikoja, kunnes alkoi rasvasota. Kun kinkku haluttiin rasvattomaksi, sikoja alkoi kuolla karsinoittain. Nyt tulivat kuvaan mukaan sikojen ravintolisät, joista tärkeimpänä oli seleeni, joka ehkäisi sydänlihaksen rappeutumaa. Sama ongelma ilmeni myös ihmisillä – Keshanin tauti. Se hoitui siis seleenillä sioilla ja ihmisillä, mutta sitä vastustettiin 1970-luvulla. Väitettiin, että seleeni tappaa ihmiset ja parantaa vain sikoja. Ihmiselle määrättiin sydänlääkkeitä. Kaikki tänä on unohtunut. Seleeniä alettiin lopulta lisätä lannoitteisiin ja sitä kautta pakkosyöttää kaikille jauhoja eli leipää syöville.

Me ihmiset kuitenkin olemme jatkaneet itsemme lihottamista jauho- ja perunarieskalla, jota tarpeen tullen täydennetään sokerilla sen mukaan onko kyse välipalasta, pääruoasta vai jälkiruoasta vai peräti kahvileivästä ja pullasta.

Epäterveelliset einekset

Nämä einekset sisältävät valtavat määrät tärkkelystä ja usein myös sokeria tai suolaa. Nämä aiheuttavat yleisimmät länsimaiset sairaudet. Aamuisin saadaan tärkkelystä puurosta ja aamiaissämpylästä, kahvitauolla sämpylästä tai kahvipullasta, lounaalla perunasta ja pastasta, iltapäiväkahvilla jälleen pullasta, kekseistä ja viinereistä, kotona perunasta ja leivästä. Iltapalalla jotain, joka on vehnää. Tämä aiheuttaa liiallisen tärkkelyskuorman myötä tyypillisimpiä länsimaisia sairauksia. Se on sananmukaisesti valkoinen vaara!

Luontaistuotteita tutkitaan joka taholla ja hyvinkin intensiivisesti. Jauhoa ja perunaa markkinoivat ”luontaiskauppiaat” (marketit) ovat jauhobisneksen käsikassaroita ja paistattelevat yleisen hyväksymisen hymyn loisteessa. Me, jotka näemme valkoisissa jauhoissa, valkoisessa perunassa, valkoisessa sokerissa ja valkoisessa suolassa valkoisen vaaran, olemme kaikkien näitä edustavien hampaissa. Siksi hiilihydraatitonta tai vähähiilihydraattista ruokaa edustavia tahoja suorastaan vainotaan. Eikö jokainen voisi syödä itselleen sopivaa ruokaa ilman herjaamista tai lääkärin varoitteluja? Ei se valkoinen takki tuo järkeä, vaan rehti päättelykyky.

Fytonomi on asiantuntija apteekissa

Fytonomi on asiantuntija sekä apteekissa että luontaistuotekaupassa. Apteekit eivät kuitenkaan ole sijoittaneet rohdosasiantuntemukseen vaan ne ovat luottaneet lääkkeiden myynnin osaamiseensa. Tässä on ristiriita, jonka voi korjata palkkaamalla Helsingin yliopiston kouluttaman fytonomin vastaamaan rohdoksia koskeviin kysymyksiin. Niin kauan kuin tämä osaamisen alue laiminlyödään, ei todellakaan palvella ihmistä, ei potilasta eikä asiakasta. Luontaistuotealalla fytonomeja arvostetaan ja he löytävät lähes sataprosenttisesti työpaikkansa luontaistuotealalta, mutta eikö tämä ole häpeä apteekkialalle? Perinteinen lääkeala on kasvanut kasvilääkinnän osaajien avulla 1800-luvun lopusta tähän päivään. Nyt nämä osaajat, jotka ovat saaneet modernin 2000-luvun yliopistokoulutuksen, tuomitaan lääkebisneksen alttarille.

Terveys-Hymy 11-2016