Katja Luhtalampi nousi yli nelikymppisenä fitnessin huipulle, ja niinpä hänen seuraavat tavoitteensa ovatkin MM-karsinta syyskuussa ja MM-kisat joulukuussa. Krampit ja levottomat jalat eivät enää kiusaa.
Alun perin näytti vahvasti siltä, että Vammalasta kotoisin olevan Katja Luhtalammen, 47, urheilu-ura urkenisi 400 metrin juoksijana.
– Ihan nuorena tuli kokeiltua vähän lajia kuin lajia, mutta juoksija minusta sitten kuitenkin tuli. En koskaan päässyt SM-mitaleille, mutta 14-vuotiaana minut valittiin Satakunnan parhaaksi nuoreksi tyttöurheilijaksi. Ringa Ropo valittiin tuolloin Satakunnan parhaaksi naisurheilijaksi.
Mutta sitten alkoivat muut kuviot kiinnostaa, ja urheilu jäi. Katja tunnustaa, että oli hiukan hölmöä jättää lupaavasti alkanut urheilu-ura, kun mahdollisuuksia olisi ollut vaikka mihin.
– Tuli muita asioita elämään, hän nauraa.
Katja on nykyään lohjalainen, hänellä on 20- ja 14-vuotiaat pojat ja hän on eronnut poikiensa isästä. Nykyinen miesystävä Patrik Raski on ammatiltaan valokuvaaja. Nuorempi pojista asuu vielä äitinsä kanssa, esikoinen on tyttöystävänsä kanssa jo muissa maisemissa.
Katja on ammatiltaan sairaanhoitaja ja terveydenhoitaja. Hän on töissä Lohjan kaupungilla äitiys- ja lastenneuvolassa.
– Kolmivuorotyö ei ole kiinnostanut enää 15 vuoteen. Neuvolatyö on perinteistä päivätyötä.
Katjalla ei ole mitään perussairauksia – paitsi aika ajoin ilmaantuvaa masennusta, josta hän on kärsinyt useampia vuosia.
Sitten löytyi fitness
Katja alkoi eronsa jälkeen miettiä tosissaan, mitä rupeaisi tekemään seuraavaksi.
– Olin jonkin aikaa Lohjalla mukana aikuisyleisurheilussa ja tähtäimenä oli osallistua aikuisyleisurheilukisoihin, mutta täällä on hirveän huonot talvitreenausmahdollisuudet yleisurheilijoille. Kisakalliossa oli suora, missä käytiin vähän loikkimassa ja vetämässä vetoja, mutta sitten Susijengi vei senkin tilan, Katja naurahtaa.
– Se valtasi koko alueen eikä jäljelle jäänyt mitään. Se homma alkoi tympiä, sillä olin käynyt Tampereella Pirkkahallissa tosi paljon leireilemässä, juoksemassa ja treenaamassa. Siten yhtäkkiä Lohjalla ei olekaan mitään. Tilanne ei pahemmin motivoinut, joten rupesin miettimään jotakin muuta. Olin toki käynyt ryhmäliikunnoissa ja kesällä fillaroimassa, mutta koska olen kilpailuhenkinen tyyppi, jotakin muuta piti keksiä.
– Sitten löysin lehtijutun naisesta, joka oli aloittanut fitnessin yli nelikymppisenä ja pärjännyt hyvin, Rupesin miettimään, olisiko minustakin samaan. Hain netistä henkilön, jolla oli Lohjalla virallinen ja kunnon fitnessvalmennustausta. Laitoin hänelle meilin ja kerroin, että tällaisella asialla ollaan.
– Hän kutsui minut luokseen. Puhuttiin asiasta ja todettiin, ettei kyseessä ole mikään pikkujuttu. Hän veti minulle salilla demotunnin ja näytti, mitä treenaus tässä lajissa tarkoittaa. Enhän minä ollut mitään sellaista harrastanut ja niinpä olin aivan rikki ja poikki sen jälkeen. Kun demotunti oli perjantaina, hän pyysi minua miettimään viikonlopun, olinko valmis rääkkiin, mutta ei mennyt kuin kaksi tuntia, kun ilmoitin hänelle, että mukana ollaan. Olin minä ennenkin treenannut, kaikkeni antanut ja oksentanut.
Katja oli tuolloin 44-vuotias.
EM-kisoissa neljäs
Siitä se sitten lähti. Katja kertoo olleensa alkuun varsinainen laiheliini, ja niin hänen pitikin ryhtyä tosissaan syömään, että kroppaan tulisi lihaksia.
– Ajatus oli, että ensimmäinen kisani olisi keväällä 2018, sillä Master-sarjalaisille on aina omat SM-kisat keväisin. Lähdin sinne kokeilemaan kepillä jäätä, kun vähän yli vuosi oli treenattu. Niissä kisoissa osanottajamäärä oli kuitenkin pieni: oli omat sarjat 35-vuotiaille, 40-vuotiaille ja 45-vuotiaille. Olin tuolloin täyttänyt 45, joten kuuluin tähän sarjaan, mutta koska osanottajia oli niukasti, kaksi sarjaa yhdistettiin. Jäin kokonaistilanteessa juuri ja juuri finaalin ulkopuolelle eli seitsemänneksi, mutta sitten kun nelikymppiset ja neljävitoset erotettiin, olinkin yhtäkkiä toinen.
– Edelläni oli yhtä lukuun ottamatta pelkästään nelikymppisiä, ja jo silloin minulle tarjottiin EM-kisapaikkaa, mutta kieltäydyin, koska tunsin olevani vielä aika raakile. Päätös oli puhtaasti omani ja sanoin valmentajalle, että nyt painetaan vuosi ja katsotaan sitten vuoden päästä uudestaan. Keväällä 2019 osanottajamäärä oli jo ihan toisenlainen. Olin omassa 45-sarjassani kolmas, ja kolme parasta pääsi EM-kisoihin Espanjaan. Olin siellä EM-kisoissa neljäs.
Tämän vuoden SM-kisat on koronaviruksen vuoksi peruttu, mutta Katjan tavoitteet ovat kristallinkirkkaat.
– MM-karsinnat ja itse MM-kisoihin pääsy.
Krampit ja levottomat jalat kiusana
Fitnessin treenaaminen on kovaa hommaa. Kun Katjalla on ns. off-kausi, eli ei kisakausi, hänellä on viikossa viisi salitreeniä, kukin kestoltaan pari tuntia. Off-kaudella syöminen ei ole yhtä tarkkaa kuin kilpailukaudella, mutta kaiken aikaa tietyt kalorirajoitukset ovat silti olemassa. Ja kun lähdetään kisadieetille, määrät putoavat pikkuhiljaa entisestään.
Kun paljon treenataan, paikat ovat kovilla. Katjan kiusana olivat etenkin öisin ilmaantuneet pohkeiden krampit ja levottomat jalat. Hän käytti jauhemaista magnesiumvalmistetta ongelmien poistamiseksi, mutta ei ollut ihan tyytyväinen.
– Aloin viime vuoden lopulla etsiä kehohuollollista firmaa, joka on keskittynyt kehon palautumiseen, aineenvaihduntaan ja näihin liittyviin hoitoihin. Rupesin hakemaan Espoosta sopivaa yritystä ja niin löysin Kauklahdesta terveyskauppa Ulpukan. Menin käymään ja kerroin tilanteeni. Samalla käytiin läpi kaikki käyttämäni ravintolisät, ja silloin paikan vetäjä Ulla Cederberg suositteli minulle Lootuskaupan Plantforce-magnesiumjauhetta. Päätin kokeilla ja jätin aiemmin käyttämäni valmisteen.
– Otin heti maustetun version kokeiluun ja aloin käyttää sitä aktiivisesti. Elettiin viime marraskuuta, eikä sen jälkeen ole kertaakaan krampannut. Rankimmankaan lajitreenin jälkeen ei jalkoja pakota eikä ilmene enää levottomia jalkoja.
– Otan aina Plantforcen lämpimän veden kanssa iltaisin noin kymmenen maissa, hiukan ennen nukkumaan menoa. Yksi kukkurallinen teelusikallinen riittää. Se on minun iltateeni!
Katja on ihmeissään Plantforcen vaikutuksesta.
– On ihan uskomatonta, ettei kramppaamista tai kipua enää esiinny treenin jälkeen, vaikka olisi ollut kuinka hullu jalkatreeni tahansa. Olen joskus tullut kotiin treenien jälkeen vasta iltayhdeksän maissa, mutta en silti käy ylikierroksilla. Juon juomani ja katselen telkkaria, sitten rupean nukkumaan. Kehoon tulee luonnollinen rauha, vaikka olisi ollut kuinka hurja treenitausta takana.
Kommentit
Oma kommentti