Viiden lapsen äiti Kaisa Saarentola täyttää muutaman vuoden kuluttua 60 vuotta, mutta rouvan tahti ei hiljene. Tekevälle kuitenkin sattuu. Kaisan moottoripyöräonnettomuus ei ollut ihan perinteisemmästä päästä.
Monitoiminainen Kaisa Saarentola, 56, lähti viime kesäkuun alussa moottoripyörällä Espanjan Fuengirolasta kohti Suomea kahden ystävänsä kanssa. Kaisa oli mielestään hyvässä kunnossa, koska hän oli ohjannut kahvakuulaa rannalla lähes päivittäin.
Alkumatka Espanjasta Ranskaa kohti sujuikin hyvin, sillä säät olivat kauniit ja maisemat tosi upeat. Kaisa ystävineen eteni kolmessa päivässä peräti 1700 kilometriä Ranskan Lyoniin.
Sitten alkoi tapahtua. Kun kolmikko oli päässyt Lyoniin, Kaisan moottoripyörän vaihteet menivät rikki. Oli jo ilta, ja Kaisan ystävät lähtivät kysymään läheisestä hotellista majoitusta ja autotallipaikkaa moottoripyörille.
– Jäin odottelemaan moottoripyöräni luokse, mutta ilta alkoi pimetä ja maantiellä liikkui monenlaista kulkijaa. Niinpä päätin työntää motskarini hotellille. Matkaa ei ollut kuin hiukan yli puoli kilometriä.
– Alkumatka sujui hyvin, mutta heti ensimmäisessä ylämäessä tunsin kovaa kipua pohkeessani. Jatkoin kovista kivuista huolimatta sitkeästi työntämistä, joka varmaan pikemminkin vaikutti potkuttelulta, sillä istuin moottoripyöräni päällä. Pyöräni Honda Shadow 1 100 painaa noin 300 kiloa, ja matkavarusteiden kanssa siihen tulee vielä 50 kiloa päälle.
Moottoripyörä potkukelkkana
Toinen Kaisan ystävistä tuli Kaisaa vastaan hiukan ennen hotellia ja oli aidosti kauhuissaan, että Kaisa oli lähtenyt yksin liikkeelle painavan moottoripyöränsä kanssa. Se ei totisesti olisi kannattanut, sillä Kaisan jalasta löytyi vakava vamma.
– Myöhemmin Suomessa selvisi, että pohjekipu johtui polvitaipeessa olevan niin sanotun Bakerin kystan eli polven nivelkalvon pullistuman repeämisestä. Ultraäänikuvissa näkyi noin kahdeksan sentin verilautta pohjelihaksen alueella. Matkanteko tyssäsi siihen ja Honda päätyi Lyoniin korjaamolle.
Kaisa joutui lentämään Ranskasta Suomeen, ja moottoripyörä tuli rekan kyydissä perässä. Koko alkukesä sujui pohkeen kuntoutuksessa. Suomen kesän jälkeen hän palasi jälleen Espanjaan, ja jo loppukesästä jalka oli täysin kunnossa. Kahvakuula saa taas kyytiä ja Honda laulaa, kun Kaisa ja kumppanit kiertelevät moottoripyörillään ympäri Espanjaa.
Mutta kuka tämä Kaisa sitten on naisiaan?
Hän on monessa liemessä keitetty kansainvälinen seikkailija. Alun perin Kaisa on kotoisin Keski-Pohjanmaalta Sievistä. Hänen ensimmäinen koulutuksensa oli kuntohoitaja, mutta hän on myös liikunnanohjaaja ja viestinnän ammattilainen.
– Olen saanut elämäni aikana kiertää kuntoilun kenttää laidasta laitaan. Olen työskennellyt monissa eri tehtävissä muun muassa Naisten Kympissä, Suomen Urheiluliitossa, Suomen Kuntoliikuntaliitossa ja Kunnossa kaiken ikää -ohjelmassa. Olen myös ideoinut ja tuottanut televisio- ja radio-ohjelmia sekä kirjoittanut valmennus- ja kuntoiluohjeita eri tahoille.
Kaisa onn toiminut koko elämänsä personal trainerina ja valmentanut ihmisiä nollakunnosta hyvään kuntoon. Espanjan Aurinkorannikolla hän työskentelee kuntovalmentamisen ohella luennoitsijana ja kouluttajana muun muassa Sofia-opistolla.
Kansainvälinen perhe
Kaisa on naimisissa Tapani Saarentolan, 54, kanssa, ja perheeseen kuuluu viisi lasta, neljä tyttöä ja poika, ikähaitarin ollessa 16-28. Tapani on entinen 10-ottelun nuorten Suomen mestari, joka Kaisan tavoin työskentelee Espanjassa golfopettajana ja valmentajana.
Perheen nuoriso on kansainvälistä, sillä vanhin tyttäristä on kihloissa espanjalaisen kanssa, seuraava tytär on kihloissa amerikkalaisen kanssa ja seuraava tytär seurustelee pojan kanssa, joka on puoliksi englantilainen ja puoliksi espanjalainen.
Espanjaan Saarentolat päätyivät lopullisesti kolme vuotta sitten, jolloin he myivät Suomen talonsa. Ensimmäisen kerran kumpikin kävi Aurinkorannikolla jo 1970-luvulla, jolloin idea pysyvästä auringon alle muuttamisesta sai alkunsa.
– Kun lapset olivat 90-luvulla pieniä, poikamme sairasti astmaa. Lääkäri kysyi tuolloin, miksemme muuta kokonaan Espanjaan, kun voisimme tehdä sen töittemme puolesta vallan hyvin. Niin me sitten asuimmekin Espanjassa kolme vuotta, jonka jälkeen päätimme, että jossakin vaiheessa muutamme sinne pysyvästi. Vuonna 2009 se sitten toteutui.
– Suomessa käymme silti koko ajan, ja Tapsa esimerkiksi oli viimeksi viisi kuukautta Suomessa. Hän työskenteli Virtain golfissa 16 vuoden ajan. Juuret ovat vielä Suomessa, mutta mistä sen ikinä tietää, mistä itsensä löytää, jos vain terveyttä riittää.
Kaisa tunnustaa iloisesti nauraen, että hän on ammatillisesti palannut lähtöruutuun.
– Lapset kysyivät ihmeissään, että meinaanko minä ihan tosissani ruveta vetämään jumppaa, vaikka mittarissa on kohta 60 vuotta. Vastasin heille, että semmoinen on meininki!
Kahvakuula täyttää Kaisan työpäivän nykyään hyvin pitkälti. Hän vetää sitä päivittäin. mutta totta kai muutakin liikunnallista aktiviteettia kuuluu ohjelmaan. Kahvakuula on kuitenkin tällä hetkellä Kaisan pääasiallisin työnantaja.
Magnesium poisti kipuja
Onneksi Kaisa osasi lievittää kipujaan Magnesor-magnesiumtuotteiden avulla. Niitä on olemassa kahta eri lajia, suihkeena annosteltavaa tai sitten nestemäisenä geelinä, molemmat iholle hierottavassa muodossa. Kaisa käytti kumpaakin.
– Olin tutustunut niihin jo keväällä, kun Fuengirolassa jotkut urheilijat käyttivät niitä. Myös eräs ystäväni sai niillä välittömän avun. Hänen kätensä oli kovassa krampissa, mutta kun siihen suihkutettiin Magnesoria, kramppi laukesi ihan välittömästi. En osannut sanoa muuta kuin ohoh, onpas siinä ihme aine.
– Niinpä rupesin itsekin käyttämään Magnesoria kipeään pohkeeseeni ja ihan päivittäin. Kun vamma oli oikein tuskainen, sain siitä selvää apua. Yritin ensiksi ottaa suun kautta särkylääkkeitä, mutta kun minulla on hyvin huono vatsa, ne eivät aiheuttaneet muuta kuin tuskanhien enkä kokenut saavani niistä apua.
Varsinkin ensimmäiset yöt olivat Kaisalle tosi vaikeita ja tuskaisia. Pohje kramppasi niin pahasti, ettei nukkuminen onnistunut.
– Mutta kun aloin käyttää Magnesoria, tilanne hellitti ja pystyin taas nukkumaan. Kun jalka alkoi parantua, rupesin käyttämään myös iholle hierottavaa Magnesor-geeliä. Siihen asti olin käyttänyt pelkästään suihketta.
Kaisa toki tunnustaa, ettei hän osaa sanoa, kuinka hyvin pohje olisi parantunut ilman Magnesoria, mutta ainakin kipuja se torjui tehokkaasti.
– Alkuun en päässyt edes kävelemään muuten kuin hyppimällä, sillä jalka ei sallinut astua askeltakaan. Jo kuukauden kuluttua olin kuitenkin Tapsalle caddyna golfkentällä kärryä vetämässä, joten yllättävän nopeasti jalka alkoi parantua ja pääsin liikenteeseen. Tuntui, että Magnesor auttoi myös pohkeen kramppaamiseen, kun kuntoutin jalkaa vähitellen pidentyneillä kävelylenkeillä.
– Elokuussa eli kahden kuukauden kuluttua tapaturmasta jalka oli jo ihan kunnossa. Rupesin treenaamaan sitä, jotta pystyisin vetämään rannalla kahvakuulaa. Nykyään koko jutusta ei ole enää jälkeäkään, sillä jalka on täysin kunnossa.
Teksti: Reijo Ikävalko
Kuvat: Kaisa Saarentolan kotialbumi
Terveys-Hymy 1-13
Kommentit
Oma kommentti