MaijaRiihimaa on ollut koko ikänsä aikamoinen suklaahaukka, mikä luultavasti on saanut myös hänen vatsansa sekaisin. Nyt Maijan elämässä on tapahtunut täyskäännös, sillä suklaa ei enää maistu ja vatsa on lakannut murisemasta.
Turussa syntynyt, mutta Liedossa asuva Maija Riihimaa, 58, työskentelee koulunkäyntiavustajana vammaisten koulussa. Luokkia on kolme ja koulussa on oppilaita 16. Maijalla on omassa luokassaan viisi oppilasta, mutta koulunkäyntiavustajat vaihtelevat luokkia viikko kerrallaan. Maijan avustettavat ovat pääasiallisesti liikuntavammaisia ja heidän joukossaan on myös pyörätuolipotilaita.
– Tätä hommaa teen vasta viidettä vuotta, hän kertoo. – Luulin työskenteleväni myyntisihteerinä eläkeikään asti, mutta ei siinä sitten niin käynytkään. Olin ennen nykyistä työtäni vuosikausia asiakaspalvelussa, mutta suoritin vanhalla iällä ammattitutkinnon ja sain heti töitä. Kouluja en ole käynyt kuin keskikoulun, mutta sekin oli siihen aikaan hyvä juttu.
Maijan aviomies työskentelee huoltopäällikkönä. Heillä on aikuinen tytär, joka toimii kehitysvammaisten hoitajana. Auttamista ja lähimmäisenrakkautta on siis geeneissä.
– Nuorena minustakin piti tulla opettaja tai lastenhoitaja, mutta nykyinen työhän on melkein sitä, hän nauraa.
Maija on terve ihminen. Hänellä ei ole muuta lääkitystä kuin ikään kuuluva hormonikorvauslääkitys. Mitään vakavampaa sairautta hänellä ei ole koskaan ollut. Vatsa on kuitenkin pitänyt jo vuosikausia kummallista murinaa ja kurinaa – se on hienosti sanottuna elänyt omaa elämäänsä. Se myös aika ajoin turposi ikävästi, mutta onneksi ripulioireita Maijalla ei ole ollut.
– Satuin loppukeväästä näkemään jostakin lehdestä uuden luontaistuotteen Didan mainoksen, missä muuan naisihminen kertoi kokemuksistaan, jotka toivat mieleen omat vatsaongelmani.
Yksi Maijan vatsanpurujen syynä on varmaan ollut hänen suklaanhimonsa, jota hän itse luonnehtii hillittömäksi. Myös muut makeat ovat pudonneet turhan hyvin.
– Suklaata meni kahdessa päivässä levy. Paino ei silti alkanut nousta, sillä saan työssäni sen verran liikuntaa. Suklaanhimo on vaivannut minua varmaan koko ikäni, ja ihan kaikenvärinen suklaa uppoaa.
Maijalla oli vatsavaivojen ohella muitakin oireita. Hän oli väsynyt ja vetämätön, keskellä otsalohkoa oli outo jomotus ja hänestä tuntui kuin kropassa olisi ollut joku ylimääräinen tekijä. Ei mikään ihme, jos koko ajan popsii makeaa.
– Aloitin Dida-kuurin. Suositusten mukaan 30 vuorokauden aikana otetaan kolme tablettia päivässä, kuukauden jälkeen voi siirtyä yhteen tablettiin. Otin kaikki kolme ruokailun yhteydessä päivällä.
– Rupesin aika pian huomaamaan muutosta parempaan suuntaan. Outo olo ja erikoiset tuntemukset katosivat, vatsa rauhoittui eikä päätä enää särkenyt. Aloin tuntea suklaata kohtaan suorastaan vastenmielisyyttä eikä se nykyään maistu enää yhtään. Minut on täydellisesti vieroitettu suklaasta. Kamala juttu toisaalta!
– Olen nyt syönyt Didaa vajaat puoli vuotta ja olo on erinomainen. Vatsa on kerta kaikkiaan lakannut möyrimästä. Kun aikaisemmin yritin ruveta nukkumaan selälläni maaten, vatsa alkoi pitää senpäiväistä pulinaa, mutta nykyään se on aivan hiljaa.
Maija on oppinut myös vastustamaan kiusausta.
– Meillä on avonainen suklaalevy kaapissa, eikä se yhtään haittaa. Myös piparipaketti pysyy koskemattomana, vaikka sekin on avattu. Kerran pistin suklaapalan suuhuni, mutta se ei enää maistunut hyvältä.
– Söin hiljattain jäätelöä, jonka päällä oli suklaata, mutta se maistui siinäkin pahalta. En tiedä, onko jo korvien välissä vikaa, mutta näin se vain on. En syö mitään muita luontaistuotteita enkä ole millään tavalla muuttanut ruokailutottumuksiani. Didan syöntiä aion ilman muuta jatkaa.
– Siskollani on samankaltaisia vatsavaivoja, vaikka hänellä suklaanhimo ei ole yhtä paha kuin minulla. Hänenkin vatsansa pömpöttää välillä. Taidanpa ostaa hänelle Didaa synttärilahjaksi!
Teksti:
Kuvat:
Terveys-Hymy 11-2006
Kommentit
Oma kommentti