Kolmen pienen pojan äiti Heidi Selvam sai raskauksien myötä kasvoihinsa melkoisen kookkaita maksaläiskiä, joita hän yritti häivyttää monin eri konstein. Vasta nyt oikea valmiste on löytynyt.
Keravalainen Heidi Selvam, 45, hoitaa Keravan kaupungilla kiinteistörekisteriä. Hän on kuitenkin saanut koulutuksen markkinointialalta, mutta sanoo ”jämähtäneensä” nykyiseen työpaikkaansa jo miltei 20 vuotta sitten. Eli käytännössä hän on ollut samoissa hommissa koko työikänsä.
– Viihdyn työssäni oikein hyvin, hän kertoo.
– Työmatka taittuu polkupyörällä alle kymmenessä minuutissa.
Heidin sukunimi on sen verran erikoinen, että se vaatii tarkempaa tiedustelua.
– Aviomieheni Gerald, 47, on kanadalainen. Löysimme toisemme internetistä ja hän tuli Suomeen vuonna 2003. Mietimme tosissamme, tuleeko hän Suomeen vai lähdenkö itse Kanadaan, mutta päädyimme siihen, että hän muuttaa tänne. Mainostin aina, että Suomi on niin kansainvälinen maa, että täällä pärjää englannilla joka paikassa, mutta ei se ihan niin ollutkaan. Suomen kieltä tarvitaan kuitenkin vähän joka paikassa.
– Gerald pyöritti omaa vakuutusalan yritystään Kanadassa, mutta täällä hänen piti vaihtaa alaa. Hän on Snellmanin Kokkikartanossa elintarvikeytöntekijänä, mutta siinä on omat hyvät puolensa, sillä hänen työaikansa ovat mahtavat. Saamme lasten hoidot hoidettua ja hänelläkin on polkupyörällä matkaa töihin vain seitsemän minuutin verran.
Vauhdikkaat päivät
Gerald ja Heidi ovat saaneet aikaan kokonaisen jääkiekon hyökkäysketjun. Vanhin pojista, Sebastian, on seitsenvuotias, Benjamin on viiden ja pahnanpohjimmainen Nikolas kaksi- ja puolivuotias.
– Vuorokaudessa saisi olla enemmän tunteja kuin 24, Heidi huokaa.
– Päivät alkoivat sujua hyvin vauhdikkaasti etenkin sen jälkeen, kun palasin puolitoista vuotta sitten takaisin työelämään. Illat kuluvat siivillä eikä viikonlopuista viitsi edes mainita. Ensin on perjantai-ilta ja heti perään onkin jo sunnuntai-ilta.
Kodin käyttökieli on vanhempien kesken englanti, mutta pojille Heidi puhuu suomea. Myös Gerald yrittää opiskella vaikeaa kieltämme, joka englantia äidinkielenään puhuvalle on varmasti vaikeaa.
Niinpä pojat jo korjailevatkin isäänsä, jos tämä sattuu vaikka sanomaan, että tykkään omena. Pikkuväki ilmoittaa hyvin nopeasti, että tykkään omenasta. Suomen sijamuodot eivät ole tuttuja edes kaikille television urheiluselostajille – saati sitten ulkomaalaiselle.
Heidi Selvam koputtaa puuta ja toteaa olevansa siunattu hyvällä perusterveydellä. Mitään reseptilääkitystä ei ole ollut nyt eikä aikaisemminkaan. Mutta jotakin pientä ongelmaa aina kertyy.
Raskaus toi läiskät
Heidille ilmaantui raskauksien myötä isoja maksaläiskiä kasvoihin. Pahimmillaan tilanne oli keväällä 2007, jolloin hän odotti keskimmäistä poikaa.
– Pahnanpohjimmainen on syntynyt talvella, mutta kaksi muuta touko- ja kesäkuussa. Näinä keväinä maksaläiskät olivat aivan hirveitä. Nenän alle tuli jopa orastavat viiksen tapaiset, mutta pahin maksaläiskä on ollut aina poskipäistä korvaan ulottuvalla alueella. Olemme muutamana kesänä käyneet etelässä, missä aurinko on todella paahtanut, ja tuolloin maksaläiskät ovat olleet hyvin tummat ja näyttävät. Yritin torjua niitä kaiken maailman meikkivoiteilla, mutta ne vain entisestään korostivat maksaläiskiä. Se olisi pitänyt tajuta silloin ihan heti.
Heidi kuuli muutamalta ystävättäreltään hyviä kokemuksia Detrian arbutiinista ja päätti keväällä itsekin kokeilla sitä.
– Se on tasoittanut kasvojen väriä, ja vaikka nautiskelin toukokuun aurinkoisista ja lämpöisistä päivistä, mitään maksaläiskiä ei ilmaantunut. Arbutiini on mielestäni myös tasoittanut naururyppyjä ja iho tuntuu muutenkin paremmalta kuin ennen. Minulla ainakin se toimii erinomaisen hyvin.
– Mitään sen kummempaa käyttöniksiä minulla ei ole, tärkeintä on varmaan säännöllinen käyttö aamuin illoin, mutta silloinkaan mitään ei tapahdu ihan hetkessä. Päälle kannattaa laittaa vielä hyvät aurinkorasvat, jos joutuu olemaan paljon auringossa, mutta itse olen pärjännyt normaalioloissa kuten töihin fillaroidessa tai lasten kanssa ulkoillessa ihan pelkällä arbutiinilla, sillä siinä itsessäänkin on kympin suojakerroin.
Kissa vai koira?
Heidin vapaa-aika tahtoo mennä kodin pyörittämiseen, mutta sen ohella perhe pyöräilee ja ulkoilee paljon. Isommat pojat pystyvät jo ajamaan omilla pyörillään ja pienin istuu pyörän takana.
– Pelaamme jalkapalloa ja sulkapalloa, ihan poikien ehdoilla.
Yksi perheenjäsen tästä jutusta oli kuitenkin unohtua. Joukkueeseen kuuluu myös kissa, eikä kyseessä ole ihan mikä tahansa kissa. Hänen nimensä on nimittäin Musti!
– Meillä on kansainvälinen perhe, Heidi nauraa.
– Kissa on kotoisin Virosta, ja se on virolaisia löytökissoja. Meillä on ollut eläimiä ennenkin, sillä mies toi Kanadasta mukanaan sekä kissan että koiran, mutta ne olivat tänne saapuessaan jo 13-vuotiaita. Onneksi ne saivat vielä elää täällä pari vuotta ennen kuin niistä aika jätti.
– Vannoin niiden jälkeen, ettei meille enää tule katteja eikä muitakaan elukoita, mutta niin se Musti vaan ilmaantui meille, koska se ei sopeutunut siihen perheeseen, mihin se alun perin oli menossa.
Mutta että Musti-niminen kissa?
– Onhan se toki täällä Suomessa koiran nimi, mutta koska se on mustavalkoinen ja sille oli tämä nimi annettu, totesimme, ettei nimi miestä eikä kissaa pahenna. Olkoon siis Musti.
Teksti: Reijo Ikävalko
Kuvat: Miguel Vera
Terveys-Hymy 8-12
Kommentit
Oma kommentti