– Sain kotoani perinnöksi kumisaappaat, 12 euroa ja verenpainetaudin, Mari Kokko nauraa. – Muita kremppoja on tullut sitten ihan omaa tahtia.
Joensuulaisella Mari Kokolla, 51, on huushollissaan kaksi ukkoa. Toinen tottelee toden totta nimeä Ukko, sillä kyseessä on koira, rodultaan hyvin harvinainen mäywailer – emona karkeakarvaisen kääpiömäyräkoira ja isänä rottweiler. Kaikki on siis mahdollista.
– Asumme ihan metsän vieressä ja täällä on paljon jäniksiä. Ukko lähtee usein niiden perään, jolloin minä joudun juoksemaan pää kolmantena jalkana sen perään ja huutamaan pitkin metsiä, että Ukko, Ukko, tuu heti kotiin sieltä. Arvatkaas, ovatko muutamat päät kääntyneet.
Marin toinen ukko on huomattavasti rauhallisempi tapaus, hän on etunimeltään Juha, vaikka hänet tunnetaankin Jussina. Hän on sairauseläkkeellä poliisin töistä selkärankareuman takia. Mari puolestaan on tällä hetkellä työttömänä, sillä luontaistuotekaupan toimipiste, missä hän oli ollut kuusi vuotta töissä, lopetti toimintansa. Pariskunnalla on kaksi aikuista tytärtä, 23- ja 26-vuotias.
– Luontaistuotekaupassa työskentely ei ollut minulle työtä vaan intohimo ja lähinnä elämäntapa, Mari määrittelee. – Olen yrittänyt hakea vastaavaa työtä täältä Joensuusta, mutta ainakaan toistaiseksi ei ole tärpännyt. Olen työskennellyt kaupan alalla ikäni, ja ennen luontaistuotekauppaan menoa toimin Anttilassa kemikaliovastaavana.
Mari Kokko on hauska nainen, jota elämä on koetellut aika kovalla kädellä, mutta siitä huolimatta hän on jaksanut säilyttää hyväntuulisuutensa. Erilaisia sairauksia ja lievempiä vastoinkäymisiä on perheessä riittänyt.
– Onneksi olen pystynyt hoitamaan itseäni luontaistuotteilla. Ilman niitä tilanne olisi varmaan paljon huonompi, hän arvelee. – Olen ensinnäkin ollut hyvin allerginen ihan syntymästä saakka ja kärsinyt atooppisesta ihosta. On helpompi sanoa, mille kaikelle en ole allerginen. Mikään vedestä tuleva ei sovi minulle – kuten kalat ja äyriäiset. Lapsena olin kerran niin ihottuman peitossa, ettei minusta näkynyt muuta kuin silmät.
– Kasveista pahin on pujo, eläimistä hevonen. Tietysti molemmat tytöt ovat aina olleet innokkaita ratsastajia. Aikaisemmin olin hyvin allerginen myös koirille, mutta seitsemän vuotta sitten meille miltei puoliväkisin änkeytynyt Ukko on eri juttu. Koira on allergialääkärinkin mielestä ollut minulle eräänlaista siedätyshoitoa, enkä enää ole koirille ollenkaan allerginen.
– Kun nuorempi tytär muutti kotoa pois, hän vei Ukon mennessään, ja kun kesällä koira ei ollut meillä jatkuvasti, olen taas alkanut saada allergisia reaktioita. Luulisi asioiden olevan ihan päinvastoin, mutta näin se vain menee.
Kun Mari odotti esikoistytärtään, hänelle puhkesivat sekä astma että verenpainetauti. Vaikka viimeksi mainittua oli suvussa, se tuli tietenkin yllätyksenä, sillä olihan odottava äiti vasta vähän yli parikymppinen.
– Äidilläni sitä ei ollut, mutta enollani kyllä. Me olimme enovainaan kanssa muutenkin hyvin samanlaisia, Mari toteaa.
– Nyt verenpaine on jo vuosia pysynyt lääkityksen avulla aivan ihanteellisena, viimeksikin lukemat näyttivät 120/80. Jotain perintöä kotoa on siis tullut, sillä verenpainetaudin lisäksi olen saanut kumisaappaat. Kun jokin tuntematon taivaan vanha sukutila jaettiin muutama vuosi sitten, sieltä tuli 12 euroa. Olen siis perijätärkin.
Mari on hoitanut allergioitaan, atopioitaan ja astmaansa ennen muuta tyrnillä, mutta hän on syönyt myös karnosiinia, pyknogenolia ja B-vitamiinia, kaikki luontaisina eikä synteettisinä valmisteina. Hän lukee myös hyvin tarkkaan kaikki tuoteselostukset ja pyrkii välttämään lisäaineita.
Marin sairaudet eivät suinkaan ole vielä tässä. Hänellä on molemmissa polvissa nivelrikko, jota hän pyrkii niin ikään hoitamaan luontaisin keinoin: karnosiinia, ubikinonia ja erilaisia nivelvalmisteita. Tekoniveliin hän ei ole vielä valmis pitkiin aikoihin.
– Mulla on myös todettu yliliikkuvat nivelet, hän huokaa. – Olen läpiväljä joka puolelta. Kaikkein reiluimmin liikkuvat olkapäät ja polvet, ja molemmat paikat ovat menneet monesti pois sijoiltaan. Olkapää on lähtenyt paikaltaan muutaman kerran jopa autoa ajaessa. Kyseessä on valuvika, jolle ei mahda mitään, ja siitä mulla on kaksi erikoislääkärin lausuntoakin. Nuoremmalla tyttärellä on sama valuvika, sekin taipuu vaikka kuinka.
– Kun esimerkiksi oikea olkapää muljahtaa pois sijoiltaan, sitä jomottaa tosi pahasti. Kun vielä polvet tekevät saman tempun aika ajoin ja kun niitä vielä särkee nivelrikon takia, kivut ovat toisinaan aika ikävät. Onneksi kuitenkin nyt on tilanteeseen tullut suurta helpotusta, sillä tutustuin viime marraskuussa Harmonian uuteen Perskindol-geeliin, joka on tarkoitettu juuri särkeville nivelille ja lihaksille.
– Päätin kokeilla ihan pahuuttani ja hämmästyin. Totesin ihmeekseni, kuinka nopeasti se auttoi. Vaikutus oli lähes välitön, ja muutaman päivän päästä en enää muistanut, että minua olisi koskaan särkenyt. Vaivaa ei kerta kaikkiaan enää ollut olemassa.
Mari on rasvannut miehensä selkääkin, ja Jussi on havainnut tuotteen erittäin hyväksi ja toimivaksi. Mari on levittänyt hyvää sanaa myös lähipiiriinsä.
– Ystäväpiiriimme kuuluu eläkkeellä oleva armeijan kapteeni, joka on entinen keihäänheittäjä. Voi siis hyvin kuvitella, että hänellä on ongelmia niveliensä kanssa, ja niinpä hänelle on tehty lonkkaan ja polveen uudet nivelet. Operaatio ei kuitenkaan onnistunut niin kuin piti, ja jäljelle jäi kovia särkyjä.
– Hän poikkesi meillä hiljattain ja oli niin huonossa kunnossa, että vain makasi meidän sohvalla. Muistin silloin, että minulla oli vielä jäljellä muutama annos Perskindolia ja yllytin häntä kokeilemaan. Mutta armeijan mies ja suomalainen mies kun on, hän suhtautui siihen hyvin epäluuloisesti. ”Ei tää mitään auta ja mä olen jo kaiken kokeillut” – ja tätä rataa.
– Sain hänet kuitenkin testaamaan Perskindolin, ja parin päivän päästä hän soitti ja kysyi, mistä sitä saa lisää. Oli kuulemma toiminut ihan älyttömän hyvin. Se auttaa hänen mukaansa erinomaisesti myös levottomiin jalkoihin.
Mari sanoo kokemuksesta, että Perskindolia voi käyttää ihan omien tuntemustensa mukaan, sitä voi sivellä kipukohtaan vaikka useita kertoja päivässä.
– Se on myös erittäin hyvä imeytymään eikä tahraa, hän kehuu tyytyväisenä.
Teksti:
Kuva: Johanna Kokkola
Terveys-Hymy 9-09
Kommentit
Oma kommentti