Matti pääsi eroon tupakasta

Sen jälkeen kun Matti Hynninen aloitti säännöllisen tupakoinnin 12-vuotissyntymäpäivänään, tupakkaa paloi pahimmillaan toista askia päivässä. – Poltin viimeisen tupakkani 16.8.2013 kello 16.51, hän kertoo.

Vaikka siilinjärveläinen Matti Hynninen, 40, aloitti säännöllisen tupakoinnin samanikäisessä kaveriseurassa 12-vuotiaana, käry kotipiirissä kävi vasta kolme vuotta myöhemmin. Matin molemmat vanhemmat polttivat, joten torumiset olivat lähinnä muodollisia.

– Olimme äidin, isän ja perhetuttavan kanssa Rukalla talvilomareissulla ja istuimme Kajaanin Shellillä kahvilla. Kun kaikki muut pistivät pöydässä tupakaksi, minä ajattelin sytyttää myös, mutta en halunnut lähteä nurkan taakse räntäsateeseen polttamaan salaa. Sanoin vanhemmilleni, että kyllähän te tiedätte, että minä poltan ja nyt minä pistän tupakaksi.

Matin julkitupakointi ei kuitenkaan ollut tässä vaiheessa perheen suurin murhe. Pojalla oli paljastunut pahanlaatuinen aivokasvain vain kolme kuukautta aiemmin.

– Lääkärit sanoivat jo vuonna 1988, etten koskaan tule täyttämään 18 vuotta, Matti kertoo.

– Aivoista löytyi gliooma-niminen syöpäkasvain ja laatuaan pahin mahdollinen. Se kasvoi valtavaa vauhtia ja joskus 90-luvun lopussa se oli paisunut jo alkuperäisestä peukalonpään kokoisesta 60-kertaiseksi.

Matin oireet alkoivat aikoinaan erikoisella tavalla. Vasen nilkka lakkasi kantamasta ja hän kompastui jatkuvasti omiin jalkoihinsa. Kahdessa vuodessa halvaus oli saavuttanut jo kasvot. Matti pystyy vielä nykyäänkin ottamaan muutaman askeleen, mutta pääsääntöisesti hän liikkuu pyörätuolilla ja sähkömopolla.

Edelleen elossa

Lääkärien suureksi ihmeeksi Matti elää yhä. Hänelle on tehty peräti 15 aivoleikkausta, mutta viimeisestä on aikaa jo kymmenen vuotta. Se tehtiin samana päivänä, kun Matin ja hänen vaimonsa Anna-Riitan, 40, poika syntyi.

– Minulle sanottiin sairaalassa, etten koskaan pysty saamaan lapsia, mutta kotona on kolme tervettä lasta, kaksi tyttöä ja poika siinä keskellä, 12-, 10- ja 7-vuotiaat. Elokuussa vietämme vaimon kanssa 20-vuotishääpäiväämme. Olin jo silloin sairas, kun menimme naimisiin, joten kyllä avioliitto oli aikamoinen temppu meiltä molemmilta, etenkin vaimoltani.

Matilla on edelleen syöpäpesäkkeitä aivoissaan, mutta ne eivät onneksi ole lähettäneet etäispesäkkeitä muualle. Oireet eivät ole enää viime vuosina pahentuneet.

Matti on huumorimiehiä, vaikka hän myöntää, että rankkoja masennuskausiakin on ollut. Hän vakuuttaa kuitenkin, että elämä on ihanaa ja että elämä on oikeasti hieno asia.

Sairaudestaan huolimatta Matti on hankkinut itselleen merkantin paperit ja on tehnyt puhelimitse monenlaista myyntityötä. Kolme viimeistä vuotta hän on kuitenkin ollut jo täysiaikainen eläkeläinen.

Kaikilla keinoilla

Matti poltti pahimmillaan toista askia päivässä. Koska hän asuu lähellä itärajaa, hän hankki lähes parikymmentä vuotta edullisia itätupakoita, mutta kun vuodenvaihteessa 2013 kanavat menivät kiinni, hänelle virisi taas kerran ajatus lopettamisesta. Myös uudet kiristyneet asetukset tupakointipaikoista saivat miehen mietteliääksi. Matti toteaakin, että tupakoitsijoiden elämästä tehtiin helvettiä.

– Yritin vuosien varrella lopettaa kymmeniä kertoja, hän huokaa.

– Kaikin mahdollisin keinoin ja hyvin huonoin tuloksin. Mistään lopettamiseen tarkoitetuista vippaskonsteista ei ollut apua.

Matin tutustuminen sähkötupakkaan tapahtui monen mutkan kautta. Hän itse sanoo, että asiaan liittyy hyvin hämähäkinseittimäisiä juttuja.

– Näin ekan kerran sähkötupakan kuopiolaisessa ravintolassa ja mietin pitkään, että mikähän helvetti se tuokin on. Hiukan aikaa sen jälkeen olin kaverini moottoripyöräkerhon kesäillassa, missä lapsuudenaikaisella tuttavallani oli sähkötupakka eli höyryke. Hän kysyi, halusinko kokeilla, ja hullu savolainen kokeilee kaikkea mahdollista ainakin kerran.

Viimeinen tupakka

Kokeilu oli puhutteleva ja jokseenkin lupaava, mutta ei millään muotoa ensimmäisestä kerrasta varma juttu. Matti rupesi kuitenkin tosissaan miettimään, josko konstilla pääsisi tupakasta eroon.

– Yllättäen selvisi, että tyttäreni bestiksen isä on PaulSaar-sähkötupakkafirman palveluksessa ja että he asuvat ihan naapurissa. Sitä kautta olen saanut lisää tietoa tuotteista.

– Poltin viimeisen tupakkani 16.8.2013 kello 16.51, Matti kertoo ylpeänä.

– Ensimmäinen polttamatta jätetty tupakka on edelleen makuuhuoneessa oven pielilistan kyljessä muistuttamassa menneistä.

Ihan ongelmitta kuvio ei silti ole mennyt, sillä Matti on edelleen sähkötupakassa kiinni. Hän aikoo kuitenkin luopua siitä vielä tänä kesänä.

– Ihmeen vähällä olen silti päässyt, vaikka rajuja vieroitusoireita on ollut, hän summaa.

Matti myöntää, että sähkötupakkaa vastaan on hyökätty rajusti. Asialla ovat olleet monet terveysalan ammattilaiset. Matti kuitenkin viittaa kintaalla näille puheille.

– En tiedä, onko asiasta tehty vielä ensimmäistäkään vilpitöntä ja rehellistä tutkimusta.

Kaverit kanssa

Tupakkateollisuuden kannattaa kohta lähettää kommandojoukot Siilinjärvelle, sillä Matti kertoo saaneensa omalla esimerkillään yli 40 ihmistä lopettamaan tupakoinnin.

– Osa heistä on päässyt kokonaan jo höyrykkeestäkin eroon, osa on vielä siinä kiinni, hän toteaa tyytyväisenä.

– Yksikään näistä neljästäkymmenestä ei ole siirtynyt takaisin tupakkaan.

Matin neuvot tupakoinnin lopettamista harkitseville ovat harvinaisen selkeät ja yksinkertaiset.

– Jos haluaa röökistä eroon kivuttomasti ja verrattain helposti, niin siihen tarkoitukseen suosittelen vilpittömästi tätä konstia, mutta omalla riskillä tietysti. Mitään en mene takaamaan ja lupaamaan, mutta mielestäni kahdesta pahasta sähkötupakka on huomattavasti pienempi.

Teksti Reijo Ikävalko

Kuva Anne Anttila

Terveys-Hymy 7-14