”Mauno Koivisto oli esimieheni ja Tarja Halonen asiakkaani”

Helsinkiläinen Liisa Lönngren on korkeasta 87 vuoden iästään huolimatta koko ajan menossa. Harvoin tapaa yhtä kiireistä eläkeläistä kuin tämä entinen pankkivirkailija.

Kun tätä juttua tehtiin, Liisa Lönngren, 87, oli juuri toipumassa keuhkokuumeesta ja yleistulehduksesta. Kaiken lisäksi hänelle oli sairaalassa annettu lääkitys, jolle hän oli voimakkaasti allerginen, mikä puolestaan aiheutti vaikeat iho-oireet. Liisa on kuitenkin tavallista sitkeämpää tekoa, sillä hänellä oli neljä vuorokautta peräti 39,5 asteen kuume, mutta vanha rouva ei antanut periksi.

– Heti kun tilanne helpotti ja pääsin sairaalasta, lähdin Saarenmaan kylpylään, hän nauraa.

– Ikävä kyllä minulle ei siellä iho-oireitteni takia voitu antaa kylpyjä, mutta muuten sain erittäin hyviä lääkkeitä ja neuvoja, joten olen kovasti toipumaan päin.

Liisa täytti syyskuun kuudentena 87 vuotta, ja samana päivänä hänen tyttärensä mittariin tuli 62 vuotta. Liisan poika puolestaan on 59-vuotias.

Korpilahdelta Jyväskylän läheltä kotoisin oleva Liisa ehti olla puolisonsa kanssa naimisissa 46 vuotta, ennen kuin hän jäi leskeksi parikymmentä vuotta sitten. Pariskunnalla oli kolmaskin lapsi, joka kuitenkin menehtyi väärien lääkkeiden takia vain hiukan yli yksivuotiaana, mistä Liisa on yhä katkera.

Liisa Lönngren ehti työskennellä STS-pankissa 30 vuotta ennen eläkkeelle jäämistään. Sitä ennen hän ehti tehdä OTK:ssa 10 vuoden työrupeaman. Liisa nauraakin, että pankkiaikoina Mauno Koivisto oli hänen esimiehensä ja Tarja Halonen oli hänen asiakkaanaan.

Vaikka Liisa on kohta 90-vuotias, järki leikkaa kuin partaveitsi ja huumori pelaa. Hän on aina pitänyt huolta terveydestään syömällä runsaasti kasviksia ja välttämällä liikaa rasvaa, suolaa ja sokeria. Hän on myös pyrkinyt liikkumaan mahdollisimman paljon.

– Pitkän iän salaisuus selittyy varmaan hyvillä geeneillä, Liisa arvelee. – Äiti eli 85-vuotiaaksi ja hänen sisariaan eli yli 90-vuotiaksikin. Meitä oli kaikkiaan 16 sisarusta, mistä minä olin 12:s. Äiti oli rauhallinen ja humoristinen, mutta isä oli aika lailla tiukempi. Kyllä semmoisen lapsilauman kanssa pitääkin olla tiukkana.

Vaikka Liisan terveys on pitänyt vallan mainiosti, ongelmiakin on riittänyt. Häntä vaivasi nuorempana ankara migreeni, joka puhkesi yleensä viikonvaihteessa.

– Se oli pankkiaikoina. Työstressi hellitti sitten vasta kun pääsin vapaalle. Oksentelin joka lauantai ja päätä särki vimmatusti vasemmalta puolelta. Monta kertaa piti kutsua lääkäri kotiin eikä tilanne hellittänyt ennen kuin sain kipupiikin. Onneksi migreeniä ilmenee enää hyvin harvoin. Se saattaa iskeä silloin, jos valvon tai elämässä on muuten ikävyyksiä.

Vaikka migreenikohtaukset ovat vähentyneet, ne toivat mukanaan ikävän huimauksen, jonka syitä on yritetty selvittää. Neurologin puheista Liisa on saanut sen käsityksen, että huimaus liittyisi jotenkin ”korvien väliin” eli kyse olisi korvissa sijaitsevan tasapainoelimen kenkkuilusta.

– Hän neuvoi minua, ettei aina pitäisi nukkua samalla puolella, mutta minulla on ollut sellainen tapa, että olen nukkunut oikealla kyljellä koska luen aina ennen nukkumaan menoa. Nyt olen kuitenkin kääntynyt toiselle kyljelleni, jotta korvien väli tasaantuisi.

Luontaistuotteet ja luontaistuotekaupat ovat olleet Liisalle tuttuja jo pitkään, ja hän on ottanut vuosikausia joka aamu monivitamiinitabletin. Kun Liisa sattui lukemaan rouvasta, joka oli saanut oman huimauksensa katoamaan Platinum Plus -nimisellä aminohappovalmisteella, hän päätti itsekin kokeilla. Aikaa tästä on muutama vuosi.

– Oireiden vähentyminen alkoi suhteellisen pian ja toisen purkillisen jälkeen tuntui jo oikein mukavalta. Migreeneitä ei ole ollut sen jälkeen ollenkaan ja huimaus on vähentynyt todella merkittävästi. Vain jos päätä kääntää nopeasti, pientä huimausta voi tuntua, mutta muuten se ei enää oireile.

– En tarvitse ulkona liikkuessani keppiä enkä jatkossa  toivottavasti rollaattoriakaan, vaikka monet nuoremmat näyttävät sitä käyttävän. Otan joka päivä pari kolme Platinum Plussaa ja olen kertonut tästä tuotteesta lääkärillekin, joka suhtautui siihen oikein positiivisesti. Hän sanoi, että jos se kerran auttaa ja pysyn sen avulla näin virkeänä, niin mikäs siinä. Hän ei millään tavalla arvostellut tai tuominnut vaan yllytti jatkamaan.

Korkea ikä on tuonut kuitenkin mukanaan myös lieviä sydänoireita, joiden varalta Liisalla on viime keväästä saakka ollut nitroja. Hän syö myös verenkiertoa elvyttävää valmistetta. Jos aamulla ylösnousu sattuu tuntumaan tavallista vaikeammalta, hän nauttii energiajuomaa, ja johan vauhti kiihtyy taas.

Koska vierivä kivi ei sammaloidu, Liisalla riittää puuhaa.

– Mulla on harrastuksia kamalasti, hän nauraa. – Mulla on kolme kerhoa: maanantaisin on eläkeläisten kerho, keskiviikkona yli 75-vuotiaiden voimistelukerho ja torstaina on oloneuvoskerho. Jälkeläisiä on jo neljännessä polvessa, joten olen isomummi. Tälläkin rintamalla on siis mukavasti vilskettä.

Teksti: Reijo Ikävalko

Kuvat: Miguel Vera

Terveys-Hymy 12-2007

Pepper Box