Mauri luottaa Karin Havupuu-uutejuomaan: ”Torjun sillä sepel­valtimo­tautia”

Mauri Pietilällä on peräti 28 vuoden kokemus Karin Havupuu-uutejuomasta, joten hän tietää, mistä puhuu.
– Aika pitkälle lasken nykyisen terveydentilani sen ansioksi, hän toteaa painokkaasti.

Mauri Pietilä, 68, on asunut jo yli 30 vuotta Hämeenkyrön Pinsiössä. Hän kävi pikaisesti syntymässä Vammalassa, mutta perhe muutti Tampereelle Maurin ollessa vain vuoden vanha. Tutuiksi tulivat vuosien varrella myös Lempäälä ja Ylöjärvi.

Mauri teki alkuun timpurin hommia, mutta sitten selkä alkoi vihoitella sen verran, että oli pakko vaihtaa alaa.
– Ostin Pyrinnön entiset majat Pinsiössä ja pidettiin 17 vuoden ajan majoitusliikettä. Sen jälkeen olen tehnyt 25 vuotta kaivinkonehom­mia ja maansiirtotöitä, mutta enää en ole työelämässä. Löin hanskat tiskiin viime kesänä.
Maurilla ja hänen vaimollaan Kaijalla, 72, on kaksi tytärtä, ja seuraavaakin polvea on jo kaksi tyttöä ja poika. Vanhempi tytär asuu aivan lähinaapurissa perheensä kanssa eikä nuorempikaan tyttäristä ole kovin kaukana, hän asustaa Kyröskosken Vaiviolla.
Homma on siis kaikin puo­lin hanskassa. Maurin ja Kaijan huonekuntaan kuuluu myös kaksi mäyräkoiraa, yhdeksänvuotias Vili ja vielä alle vuoden ikäinen Valma.
– Sain pennun lahjaksi lapsilta viime juhannuksena. Likalla on hevonen ja poni, mutta mulla ei ole hevosia. Minä olen mäyräkoiramies, Mauri kertoo.

”Ei mitään vakavaa”

Monella vähän alle seitsemänkymppisellä on lääkkeitä jo aikamoinen patteri, mutta Maurilla reseptilääkkeitä on vain kaksi: verenpaineeseen ja kakkostyypin diabetekseen. Hankalia vaivoja kumpikin, mutta ne pysyvät lääkityksellä kurissa.

– Verenpaineet löytyivät viisikymppisenä ihan vahingossa, kun oltiin emännän kanssa kylpylässä, missä oli kaikille asiakkaille lääkärintarkastus. Kun pääsin lääkäriin, minut komennettiin heti kotiin. Tietysti kysyin, että miksi ihmeessä, kun ei ollut mitään tuntemuksia. Verenpaine oli kuulemma ihan mahdoton, ja minulle määrättiin käsivarteen mittari, joka mittasi vuorokauden ajan vartin välein verenpaineen. Se pyöri koko ajan ihan tapissa.
– Minulla oli siihen aikaan neljä firmaa, joten saattoi olla pientä stressin poikasta. Enhän minä heti mennyt lääkäriin vaan rupesin lenkkeilemään, mutta kyllä sitten lopulta oli mentävä. Kesti puolitoista vuotta, ennen kuin saatiin alapaine kuntoon. Yläpaine tippui melkein heti.
– Nyt en ole mitannut paineita varmaan puoleen vuoteen, kun en tunne mitään oireita. En minä silloinkaan tuntenut, kun se löydettiin, mutta sittemmin opin kyllä oireet tuntemaan. Nyt ei kuitenkaan ole ollut mitään sanomista.
Maurin diabetes löytyi samalla tavalla vahingossa. Rutiiniverikokeet paljastivat sokeriarvot turhan korkeiksi, ja lääkitys alkoi. Hän ottaa diabeteslääkkeen aamuin illoin, verenpainelääkkeen vain aamuisin.
– Ei ole pahempia onnettomuuksiakaan sattunut koh­dalle. Nuorempana rakennushommissa jäi vasen etusormi rautaleikkurin väliin, jolloin siitä lähti kahden sentin pätkä päästä. Olen vielä vasenkätinen, mutta ei se ole millään lailla haitannut.
– Ai juu, ja onhan multa korva leikattu. Se leikattiin, kun pääsin parikymppisenä armeijasta. Korvassa oli tärykalvon rappeuma. Sitä oli pienenä hoidettu huonosti tai ei sitten ollenkaan. Kyllä se korva varmaan pikkuhiljaa pimenee, Mauri tuumaa.

”Suvussa paljon sepelvaltimotautia”

Maurin lähisuvun sepelvaltimosairaudet ovat karua kerrottavaa.

– Sepelvaltimotukkeumatautia on yhdellä ja toisella. Isälläni todettiin ensimmäinen veritulppa vähän yli 40-vuotiaana ja hän sairasti sitä 16 vuotta, ennen kuin kuoli 56-vuotiaana. Vaari eli isäni isä kuoli 62-vuotiaana, mutta Isän vanhempi veli vain 36-vuotiaana. Isäni molemmilla siskoilla on ollut sepelvaltimotukkeuma, mutta on tästä kuviosta yksi poikkeuskin: isäni nuorimmalla veljellä ei ole mitään vikaa. Eikä sepelvaltimotautia ole minullakaan – ei ainakaan vielä!
Sitten päästäänkin Taikajuomaan. Sellaiseksi Mauri sitä kutsuu.
– Kun isä sairastui sepelvaltimotautiin 1970-luvun alussa, lääkäri ehdotti leikkausta, mutta isä ei suostunut. Nyt en tiedä, mitä kautta hän löysi luontaistuotteisiin perehtyneen miehen, joka valmisti omalla reseptillään havupuujuomaa. Isä innostui ja osti sitä itselleen.
– Isälle tuli sitten kutsu tut­kimusryhmään Helsinkiin. Ryhmässä oli 35 sepelvaltimotautia sairastavaa miestä, jotka kävivät tutkimuksissa puolen vuoden välein. Isälle tuli sepelvaltimotukos ennen sydänkohtausta, ja kun tukos tulee, silloin sydän pumppaa tyhjää. Ihminen kestää tässä järjestyksessä tulppia paremmin, mutta jos tulppa tulee sydänkohtauksen jälkeen, silloin ihminen saattaa kuolla jo ensimmäiseen tulppaan. Eikä niitä yleensä kestäkään kuin pari kolme, jonka jälkeen se on morjens.
Maurin isä ei kertonut häntä Helsingissä tutkiville lääkäreille, että hän juo havupuujuomaa.
– Kun hän taas kerran me­ni vuoden, puolentoista jälkeen Hesaan polkemaan fillaria, mittarit eivät värähdelleet ollenkaan ja hoitohenkilökunta ihmetteli, mitä oli tapahtunut. Ne eivät päästäneet häntä heti kotiin vaan laittoivat vielä seuraavanakin päivänä fillarin selkään. Eivät ne osanneet kuin ihmetellä.
– Isä jatkoi havupuujuo­man nauttimista vuosikaudet, mutta sitten sen valmistaja kuoli. Hänen rouvansa soitti ja kertoi, että nyt juoman tulo loppui. Isä osti koko varaston, ja vuoden se satsi kesti. Kun juoma loppui, ei mennyt kuin kolme kuukautta, kun isä sai tulpan. Juoman aikana ei tullut ensimmäistäkään.

”Karin juoma löytyi vahingossa”

Mauri perheineen asui jo Pin­siössä, kun hän osti 1990-luvun alussa kuorma-auton. Kun hän meni sopimaan kau­poista ja allekirjoittamaan papereita, hän huomasi autokauppiaan pöydällä Karin Havupuu-uutejuomapullon.

– Kysyin heti, mistä sä tota olet saanut, ja minulle ker­rottiin, että sitä tehdään Siikaisissa. Lupasin lähteä mukaan, jos autokauppias menee täydentämään varastoaan. Halusin ruveta juomaan sitä heti. Tästä on nyt aikaa ainakin 28 vuotta ja siitä lähtien olen ottanut sitä joka aamu reilun kahvikupillisen tyhjään vatsaan samaan aikaan lääkkeitten kanssa.
– Juon sitä samalla lailla kesät talvet, ja ulkomaanreissuillekin olen ottanut matkalaukkuun mukaan pari pulloa. Eikä ole ollut veritulpista tietoakaan. Lasken kyllä hyvin pitkälle sen tämän Taikajuoman ansioksi. Käyn verikokeissa joka vuosi, ja arvot ovat olleet loistavat. Soitin kerran lääkärille ja kyselin tuloksia, niin hän alkoi tiedustella, minkä nimistä kolesterolilääkettä käytän, kun kolesteroliarvot ovat niin hyvät. Vastasin, että en niin mitään, mutta hän ei uskonut vaan väitti, ettei näin hyviä kolesteroliarvoja voi olla ilman lääkkeitä. Vastasin hänelle, että kyllä se asia nyt vaan on niin kuin sanon.
– Juomasta en ole puhunut lääkäreille mitään. Sitten vasta lopetan Karin Havupuu-uutejuoman ottamisen, jos käsi ei enää nouse jääkaapille. Nyt olen jo 12 vuotta vanhempi kuin isäni kuollessaan. Isä joi sitä omaa juomaansa monta vuotta eikä saanut sinä aikana yhtään tulppaa, Mauri juttelee.