Merjalla on harvinainen iholihastulehdus

Merja LeskinenKun parikymppinen neitonen sairastuu parantumattomaan sairauteen, elämänuskoa koetellaan ankaralla kädellä. Merja Leskinen ei kuitenkaan lannistunut..

Merja Leskinen, 39, on kotoisin Sotkamosta, mutta asustaa nykyään kuljetusyrittäjänä toimivan miehensä ja 12-vuotiaan tyttärensä kanssa Kajaanissa. Merjalla on Rohto-Pirtti niminen luontaistuotekauppa sekä Sotkamossa että Kajaanissa. Hän itse työskentelee Kajaanin liikkeessä.

Merjan vakava sairaus saneli myös uravalintaa. Hän opiskeli sairaanhoitajaksi ja terveydenhoitajaksi ja on toiminut kymmenkunta vuotta hoitotyössä pääasiallisesti vanhusten hoitopaikoissa, onpa hän ehtinyt opettaa kolmen vuoden ajan terveysalaakin. Merja on opiskellut terveystieteitä Itä-Suomen yliopistossa ja on viittä vaille maisteri. Hän arvelee naureskellen, että gradukin putkahtaa esille jossakin vaiheessa.

Myös sairasteluasioissa Merja on ollut perusteellinen ja sanoo kokeneensä tämänkin puolen elämästä pohjamutia myöten. Hän sairastui vuonna 1993 harvinaiseen ja parantumattomaan dermatomyosiittiin, joka lasketaan autoimmuunisairauksiin. Se on suomennettu iholihastulehdukseksi.

– Koska se iski pahimmillaan yli 20 niveleen, sitä luultiin aluksi nivelreumaksi. Sen pääasialliset alkuoireet olivat nivel- ja lihastulehdukset. Sairaus tuli aika rajuna ja olin alkuun puolisen vuotta sairauslomalla. Liikkuminen oli hankalaa, ja etenkin aamujäykkyys kiusasi. Päkiät ja sormet kipeytyivät ihan niin kuin klassisessa nivelreumassa. Sitten tuli lihaspuolen ongelmia, ja lihakset olivat niin jäykät, etten kunnolla saanut edes sukkia jalkaan.

Terveellistä ruokaa

Diagnoosi valmistui aikanaan ja Merjan sairautta ruvettiin hoitamaan pääasiallisesti kortisonilla ja solusalpaajilla. Hoito tehosikin, mutta jo varhaisessa vaiheessa Merja alkoi ajatella, voisiko myös liikunnalla ja ruokavaliolla helpottaa oireita. Vuodet vierivät, ja Merjan kunto alkoi kohentua entisestään. Lopulta hän löysi itsensä ohjaamassa jumppia, kuntosalia ja yleistä terveysliikuntaa Kajaanin kaupungin palveluksessa.

– Tein osan ajasta vielä hoitotyötä yksityisessä hoito-osuuskunnassa, lähinnä se oli kotisairaanhoitoa. Olin siinä vaiheessa niin hyvässä kunnossa, ettei kukaan voinut päätellä minua katselemalla, että sairastin jotakin parantumatonta sairautta. Se ei rajoittanut elämääni silloin mitenkään, eikä se rajoita nykyäänkään.

Merja vannoo liikunnan ja terveellisen ruokavalion nimiin, ja olennaisena osana kuvioon kuuluvat myös ravintolisät.

– Käytän tulehdusta vähentävää ruokavaliota, joka on kasvispainotteista, itse tehtyä ja mahdollisimman luomua. Se on lähiruokaa, lisäaineetonta ja sisältää paljon valkoista lihaa ja kalaa sekä hyviä kylmäpuristettuja öljyjä. Teen itse levitettä kylmäpuristetusta oliivi- tai avokadoöljystä ja voista. Punaiseen lihaan en juuri koske. Pyrin välttämään valkojauhotuotteita, mutta en silti varsinaisesti karppaa. Saan hiilareita täysjyväviljasta, kasviksista ja vihanneksista. Alkoholi ei ole kielletty, mutta silloin harvoin kun juon punaviiniä, sen on oltava ehdottomasti luomua.

Apua hyllystä

Merjan ravintolisäpaketti on mittava. Hän nappaa aamuisin ubikinonia, D-vitamiinia 100 mikrogrammaa, C-vitamiinia, monivitamiinitabletin, kalaöljyä ja Havupuu-uutejuomaa. Iltaisin hän ottaa probiootteja ja toisinaan myös magnesiumia.

Mutta seikkailu Serrapeptaasin kanssa kuuluu sarjaan ”suutarin lapsilla ei ole kenkiä”. Hän myy sitä omissa liikkeissään, mutta tarvittiin konsultin vinkki, ennen kuin hän itse alkoi ottaa sitä.

– Minulle tuli puolitoista vuotta sitten hirvittäviä yö- ja aamukipuja olkapäihin ja niiden läheisiin kudoksiin. Jos aamulla sormi edes hipaisi näitä alueita, sattui valtavasti. Otan edelleen pieniä määriä kortisinia, ja tuntui siltä, ettei ilman sitä liikkeelle päässyt ollenkaan. Käynnistyminen kesti puoliinpäiviin, ja ihan pienet kotiaskareet nostivat tuskanhien pintaan.

Merjalle määrättiin uudenlaista kortisonia ja monenlaisia kipulääkkeitä, mutta ne joko kävivät vatsan päälle tai eivät auttaneet. Olkapäitä ultrattiinkin, mutta selitystä kipuihin ei löytynyt.

Sitten Merjan liikkeeseen saapui Serrapeptaasista kertonut konsultti, ja nyt luontaistuotekauppiaan pään päällä syttyi lamppu. Mitäs jos hänkin kokeilisi sitä?

– Tiesin kyllä, että sitä käytetään erilaisten kiputilojen hoitoon, mutta eipä vaan tullut mieleen. Eikä kulunut kuin pari viikkoa, kun kivut olivat selvästi hellittäneet. Ne putosivat ainakin 75 prosentilla. Nyt aamutkin alkoivat olla mukavampia, sillä aiemmin ei uskaltanuit oikein mennä illalla nukkumaankaan, kun pelkäsi yön ja aamun särkyjä. Nyt nukun yöni huomattavasti paremmin kuin ennen. Unihäiriöt alkoivat jo kostautua erilaisina muistihäiriöinä, mutta ne ovat nyt onneksi ohi.

Kriisistä yrittäjäksi

Merja arvelee, etteivät kivut ehkä katoa kokonaan koskaan. Niitä on yhä jonkin verran olkapäissä ja ympäröivissä kudoksissa sekä ilmojen vaihtuessa myös lonkkanivelissä. Mutta nyt taudin kanssa voi elää.

– Panen tilanteeni kohentumisen kokonaan Serrapeptaasin ansioksi. Mikään muu elämäntilanteessani, ravitsemuksessa tai lääkityksessä ei ole tänä aikana muuttunut. Särkylääkkeitä en ole sen aloittamisen jälkeen tarvinnut kertaakaan, mikä sekin on todella iso asia.

Keväällä 2010 Merjalla todettiin dermatomyosiittiin liittyvänä lievä keuhkofibroosi eli keuhkojen sidekudoistuminen.

– Se oli terveydentilassa hyvien vuosien jälkeen sellainen kriisi, joka potkaisi liikkeelle tekemään sellaista, mitä todella sydän sanoo. Eli aloitin yrittäjänä toimimisen sinä kesänä. Elämä on liian ainutkertaista hukattavaksi.

– Joulukuussa 2011 tehdyssä kontrollissa keuhkofibroosi ei ollut edennyt. Siis senkin eteneminen on pysähdyksissä.

Teksti: Reijo Ikävalko

Kuva: Arto Tulima

Terveys-Hymy 3-12

Teksti: Hymy
Avainsanat: iholihastulehdus, dermatomyosiitti, autoimmuunisairaus

Kommentit

Oma kommentti