Terveys-Hymy 10/2007 kertoi rovaniemeläisen radioäänen Esko Rannan kuulumisista. On siis korkea aika tiedustella, kuinka tällä hetkellä kulkee. – Hyvin kulkee, kunnonkin puolesta, Esko toteaa.
Lapin Radion legendaarinen radioääni Esko Ranta, 72, jäi kymmenkunta vuotta sitten hyvin ansaitulle eläkkeelle lähes 37 yleisradiovuoden jälkeen. Hänen äänensä on vanhemmalle polvelle tuttu myös valtakunnanverkosta ja televisiodokumenteista.
Esko on innokas pyöräilymies. Hän tosin toteaa, ettei systemaattinen harjoittelu ole kiinnostanut häntä koskaan, mutta kilpaileminen kyllä. Niinpä hänellä on veteraanisarjoista jopa Suomen mestaruuksia ratapyöräilyn puolelta ja MM-kisoissa hän on ollut parhaimmillaan neljäntenä.
Kun tätä juttua tehtiin, Eskon tuorein mitali oli hänen oman ikämiessarjansa SM-pronssi. Saavutus on sikäli merkittävä, ettei hän ollut ajanut kilpaa viiteen vuoteen. Mutta kun Ounaksen Pyörä-Pojat järjesti ikämiesten ja nuorten SM-kisat Luostolla ja Pelkosenniemellä, hän ei voinut olla ottamatta osaa.
Reitti nimittäin kulki Pelkosenniemellä syntyneen Eskon kotimaisemien kautta. Kuudenkymmenen kilometrin kilpailun loppurutistus huipentui Pyhätunturille, ja siellä tapahtuivat myös ratkaisut: Esko hävisi voittajalle vain muutaman metrin, mutta mitali tuli silti. Kuuden peninkulman matka sujahti hiukan alle kahden tunnin.
Entinen ihastus
Kun Eskon kanssa tehtiin juttua kuusi vuotta sitten, hän kertoi ihastuneensa rovaniemeläisen Detrian Relaxant-hierontavoiteisiin. Ihastuksen kohde on edelleen sama.
– Jokainen voi kuvitella, minkälaiseen rasitukseen lihakset joutuvat pyöräilyssä. Takavuosina pyöräilijät sivelivät särkeviin lihaksiinsa pahanhajuista linjamenttia, mutta onneksi löysin Relaxantit jo toistakymmentä vuotta sitten. Niiden avulla myös suonenvedot pysyvät poissa. Tulimme juuri hillajängiltä, ja lähtiessä laitettiin Relaxantit pohkeisiin ja reisiin, saunan päälle samat voiteet. Uni maistui makealta eikä suonenvedoista ollut tietoakaan.
Pari vuotta sitten Esko löysi myös Detrian Pihkaseerumin. Mies tunnustaa olleensa siitä lähtien täysin pihkassa kyseiseen tuotteeseen.
– Kun nuorempana käytiin kalassa, silloin ei ollut offeja eikä öljyjä. Sen sijaan melkein jokaisen vyöllä roikkui pullo pikiöljyä. Kun sitä vedettiin naamaan ja käsivarsiin, sääsket pysyivät loitolla, mutta jos ne ehtivät pistää, puremajälkiin ei ollut kunnollista vasta-ainetta.
Jo silloin tiedettiin, että kuusenpihka toisi helpotuksen, mutta pihkaa ei vielä tuolloin saatu sellaiseen pulloon, että siitä olisi ollut apua.
– Nyt sekin homma on järjestyksessä. Teho on tosi hyvä. Kuuloni on sen verran jo heikentynyt, etten aina kuule hyttysen ininää, mutta kun puremajälki alkaa kutista, se lakkaa, kun siihen laittaa pihkaseerumia.
Kuusille ja ihmisille
Esko on huomannut pihkaseerumin toimivan muulloinkin kuin hyttysenpuremissa. Hän suosittelee sitä kaikenlaisiin haavoihin: tulehtuneeseen kohtaan sivellään seerumia, laitetaan laastari päälle ja seuraavana aamuna voi hänen mukaansa lähteä vaikka tansseihin.
– Käytiin jokin aika sitten mattoja pesemässä, kun emännän kämmenet aukesivat oikein kovan mattojen hankauksen jälkeen. Ei muuta kuin lyötiin pihkavoidetta kämmeniin, ja kun sama toistettiin parina aamuna, kädet paranivat – ja selvästi normaalia nopeammin – eikä kirvelystä tietoakaan.
Esko toteaa, että kuusi itsekin käyttää samaa systeemiä.
– Kuusi pukkaa pihkaa katkaistuun oksantynkään eli se korjaa itsekin tulehduksia ja kipeitä kohtia pihkansa avulla. Pihkaseerumi toimii siis sekä kuusilla että ihmisillä.
Ihan aina pihka ei sovi ihmiselle. Viime vuonna Esko katkoi kotipihan petäjästä liian pitkiksi kasvaneet alimmaiset oksat.
– Homman päälle ajattelin tehdä pyörälenkin. Laitoin kilpafillarin nojaamaan petäjän kylkeen ja menin hörppäämään kahvit. Lenkiltä palatessani huomasin pyöräilyhousujeni tarttuneen pihkaan. Ylämäet poljin arvokkaasti penkillä istuen, satulasta nouseminen ei olisi ollut lasten katseltavaa.
Teksti Reijo Ikävalko
Kuvat Anne Anttila
Terveys-Hymy 9-13
Kommentit
Oma kommentti