Mikko Kivisen vaimolla on tällä hetkellä aviomiestään peräti 25 kiloa vähemmän kuin vielä
tammikuun alkupuolella. – Niin on, mutta laatu on parantunut, Mikko nauraa.
Näyttelijä-laulaja-ohjaaja Mikko Kivinen, 49, on eräs maamme tunnetuimmista laihduttajista. Muistissa on, kuinka hän pudotti painoaan 90-luvun puolivälissä yhden pienen ihmisen verran eli hirmuiset 43 kiloa.
– Silloin kuuri oli aika lailla tiukka ja epäterveellinen, hän myöntää. – Se oli itseni kehittämä näkkileipäkuuri. Söin kaksi palaa näkkileipää päivässä enkä mitään muuta. Kyllä sillä laihtuu, ei siitä pääse mihinkään, mutta kyllä huippasikin!
Sitten Mikko siirtyi näkkileivästä muuhun ruokintaan, vanhat ruokailutottumukset palasivat pikku hiljaa ja niin myös elopaino alkoi nousta.
– Totta kai siinä meni aikaa, ennen kuin kilot tulivat takaisin, mutta näkkileipäkuuri oli niin tiukka, että rupesin sen jälkeen suomaan itselleni taas kaikenlaista eli palkitsemaan itseäni. Tiedän nyt omakohtaisesta kokemuksesta, että jos kerran on ollut ylipainoa ja on jotenkin onnistunut laihduttamaan sen pois, kilot tulevat hel-ve-tin helposti takaisin.
Mikko alkoi kärsiä liikakiloista jo alle kymmenvuotiaana. Hän vietti yhden kesän sukulaisten hoivissa maalla ja popsi antaumuksella läskisoosia sekä vastaleivottua leipää. Sen kesän aikana hankitut kilot jäivät. Koska Mikko on aina ollut vääräleuka, häntä ei kouluaikana silti pahemmin kiusattu painojutuista. Myöhemminkään liikakilot eivät onneksi ehtineet aiheuttaa terveysongelmia, sillä Mikolla ei 50-vuotispäiviensä kynnyksellä ole lääkitystä. Ei kiusaa korkea verenpaine eikä kohonnut kolesteroli.
– Juuri siksi halusinkin tehdä uuden yrityksen, ettei terveyshuolia tulisi, hän toteaa. – Päätin muuttaa ruokailutottumuksia, jätin kokonaan oluen pois ja rupesin tammikuun puolivälissä ottamaan päivittäin 12 kappaletta Tonalin-rasvahappokapseleita. Nappaan niitä neljän kapselin satseissa kolme kertaa päivässä.
– Totta kai otin ensiksi selvää, voisiko niistä olla minulle mitään haittaa, mutta ei ole tullut edes röyhtäilyjä tai muuten pahaa oloa. Se on yllättävän hyvää kamaa. Kaikkein eniten siinä viehätti se, ettei Tonalista edes yritetty väittää, että se laihduttaa – vaan että se auttaa kehoa polttamaan rasvaa. Se oli minun mielestäni rehellisyyden merkki, sillä en usko laihduttamiseen olevan mitään muuta sääntöä kuin sen, että syöt vähemmän kuin kulutat.
Mikko on pudottanut painoaan tammikuun puolivälistä peräti 25 kiloa ja operaatio jatkuu yhä, vaikka hänellä ei ole mitään kilotavoitteita. Hän ei halua edes puhua laihdutuskuurista vaan pysyvästä elämäntapojen muutoksesta.
– Täytyy nyt toivoa ja yrittää, että pystyisi järkiperäistämään tämän asian siten, että kyse olisi todellakin pysyvistä ratkaisuista. Ettei kyse olisi taas vain jostakin kuurista, jolla pudotetaan painoa ja palataan sitten takaisin siihen, millä olet jo aikaisemmin lihonut.
Oluen juonti oli muodostunut Mikolle eräänlaiseksi rutiiniratkaisuksi. Oli tosin päiviä, jolloin häneen ei pudonnut tölkkiäkään, mutta toisina päivinä saattoi janottaa kymmenen tölkin verran. Nyt Mikko ei enää salli itselleen kuin yhden saunakaljan, eikä hän omien puheittensa mukaan sauno kovin usein.
– Kaljoitteluun tottuminen oli vähän semmoinen juttu, että oli pakko tehdä kaikki tai ei mitään -tyyppinen ratkaisu, koska se lipeää niin helkkarin äkkiä. Siitä tulee tapa. Menee mihin tahansa baariin ja rupeaa pohtimaan, mitä joisi, niin päättää napata pari kaljaa. Ja nyt kun enää juo olutta, eteen tulee sellainen positiivinen ongelma, että mitäs mä sitten joisin. Onneksi se kääntyy usein jopa vissyn puolelle.
– Ei mulle kaljan suhteen tullut edes pahoja vieroitusoireita. Juon silti edelleen punaviiniä ja konjakkia, mutta niiden kanssa ei tule lotrattua samalla tavalla kuin kaljan. Esimerkiksi konjakkia juo harvemmin litratolkulla niin kuin kaljaa.
Ruokapuolelta Mikko on pudottanut rasvaisten ruokien määrää, mutta toisinaan hän silti suo itselleen herkutteluhetkiä. Hänen viestinsä kaikille laihduttajille onkin, ettei kannata olla liian ankara itselleen. Elämästä on syytä nauttia aina välillä. Mikko sanookin, ettei hän ole kertaakaan repsahtanut, sillä hän suo itselleen silloin tällöin jotakin hyvää.
– Ole hyvä itsellesi! En kuitenkaan tietoisesti vedä lounaalla ranskalaisia perunoita, mutta silloin tällöin saatan syödä homejuustoa. En tuppaa itseäni joka aterialla täyteen ja esimerkiksi aamiaiseksi olen opetellut syömään täysjyväkorppua kahvin ja tuoremehun kanssa. Se on sitä paitsi yllättävän hyvää.
Mikon vaatekaappi on mennyt pariin kertaan uusiksi vuoden 1994 jälkeen, mutta hän itse sanoo, että se on ollut sen väärti. Mikko ei ole kuitenkaan säästänyt vanhoja Pelle Hermanni -mallisia housujaan nelivuotiaan tyttärensä eipäs-juupas-faijan housut -leikkeihin.
Mikko on saanut kannustusta myös vaimoltaan.
– Hän totesi olevansa hyvin tyytyväinen siihen, että pidän huolta itsestäni, Mikko myhäilee.
Maestro Kivisellä on menossa hyvin kiireinen syksy niin yksityiselämän puolella kuin ammattiasioissakin. Mikko nimittäin täyttää 50 vuotta 20.11., mutta hän arvelee tuolloin olevansa pikkujoulukeikalla Silja Europalla yhdessä Tapio Liinojan ja Eija Kantolan kanssa. Siis merkkipäivänään matkoilla.
Teksti:
Kuvat:
Terveys-Hymy 10-2007
Kommentit
Oma kommentti