Mimosan mahavaivat

Nelivuotiaalla ranskanbulldoggi Mimosalla on sananmukaisesti mimosanherkkä maha. Tämä on tietysti aiheuttanut aikamoisia ongelmia sen emännälle Annu Rauhamaalle, joka on valvonut öitäkin lemmikkinsä vatsavaivojen takia.

Sekä Annu Rauhamaa että hänen äitinsä Marianne Johansson antavat luontaishoitoja. Annu on diplomiluontaisterapeutti, mikä pitää sisällään sekä vyöhyketerapian että luontaisterapian ja pakettiin kuuluvat myös ravintoneuvonta ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Hänen äitinsä Marianne Johansson antaa Rosen-hoitoja ja on loppusuoralla ravintoterapeutin opiskeluissaan.

Annulla on kaksi tytärtä, 10- ja seitsenvuotiaat. Porukan keskipiste on kuitenkin nelivuotias ranskanbulldoggi Mimosa, jota Marianne Johansson luonnehtii ihanaksi, viisaaksi ja älykkääksi – mutta myös erittäin lahjakkaaksi kuorsaajaksi.

– Se on ollut muuten terve, mutta sen vatsa on tosi herkkä, Annu Rauhamaa kertoo.

– Se on saanut ripulin milloin mistäkin. Olen kokeillut sille kaikenlaista ruokavaliota. Annoin sille ihan pentuna raakaruokaa, koska itse edustan sitä näkökantaa, että syödään mahdollisimman yksinkertaista, mahdollisimman puhdasta ja mahdollisimman lajille alkuperäistä ruokaa. Se koskee sekä ihmisiä että eläimiä.

Kerran kuussa

Niinpä Mimosa on syönyt enimmäkseen raakaa lihaa, täysjyväriisiä ja raakoja kasviksia, mutta tietyt liharuuat saivat sen vatsan sekaisin.

– En aina edes tiennyt, mistä sen vatsa meni sekaisin, mutta seuraava yö meni aina valvomiseksi, sillä Mimosalla oli vesiripuli ja se pyysi vähän päästä ulos.

Mimosan ripuli iski keskimäärin kerran kuussa. Tilanne kuitenkin helpottui, kun Annu keksi ruveta syöttämään koiralleen hevosenlihaa.

– Se maistui sille parhaiten raakana ja se söi sitä hyvin, vaikka se onkin vähän nirso. Hevosenlihan ohella annoin sille täysjyväriisiä, pistin vähän nokkosta salaatin sekaan ja sitten se saa myös NaturaMedian kalaöljyä ja välillä myös probiootteja. Sekoitan tämän kaiken ja laitan sekaan vielä oliivi- tai kookosöljyä.

Kokeilu kannatti

Annu Rauhamaalla oli aiemmin Porvoossa luontaishoitola Onneliina. Nykyään Marianne antaa rosen-hoitoja eräässä toisessa porvoolaisessa hoitolassa. Annu työskentelee hevosten kanssa kotonaan.

– Tulin pari vuotta sitten hoitamaan lapsia siksi aikaa, kun Annu lähti muutamaksi tunniksi antamaan hoitoja, ja sitten vaihdettiin toisin päin, sipoolainen Marianne Johansson kertoo.

– Annu pyysi minua käyttämään koiraa ulkona aina kun sille tulee tarve. Olen itse syönyt jo pitkään Inulac-jauhoa ja tabletteja vatsan hyvinvoinnin tueksi. Annoin nyt Mimosallekin tabletin, koska minulla oli vielä edessä kaksi Rosen-hoitoa enkä tuntenut mielenkiintoa lähteä vähän väliä tarpomaan ulos koiran kanssa.

Oli vielä talviaika ja Marianne työnsi Mimosalle salaa Inulacin, vaikka tiesi, ettei Annu hyväksyisi sitä.

– Kun Annu sitten tuli hoitolasta ja kysyi Mimosan vointia, koiran ripuli oli täysin ohi. Tunnustin antaneeni sille Inulacia.

Uskottava se on

Täsmälleen sama kuvio toistui muutaman kuukauden kuluttua.

– Annu ei vieläkään tahtonut uskoa, että se oli Inulacin ansiota ja väitti, että ihmeitä tapahtuu. Jätin hänelle kuitenkin Inulacia, ja jonkin ajan kuluttua hän myönsi itsekin todenneensa, että Inulac toimii, kun se oli taas kerran lopettanut Mimosan ripulin.

– Se on toteutunut ainakin viisi, kuusi kertaa, Annu myöntää

– Kyllä Inulac ihan oikeasti auttaa, on se vaan aikamoinen ihmepilleri. Ei ole enää yhtään kertaa tarvinnut lähteä yöllä ulos sen ripulin takia.

Annu on miettinyt tosissaan sitäkin, pitäisikö hänen ruveta antamaan Inulacia Mimosalle myös ennaltaehkäisevästi, josko ripulikohtauksia ei enää tulisi sen vuoksi ollenkaan.

Annu myöntää iloisesti nauraen, että häntä lukuun ottamatta koko perhekunnan naaraspuoliset syövät samaa tuotetta. Niin isoäiti kuin tyttärentyttäretkin. Niin, ja Mimosa myös!

Teksti Reijo Ikävalko

Kuvat Matti Matikainen

Terveys-Hymy 12-14