Minnan paino jojoili

Kun Minna Hirvonen oli ollut aivan uudenlaisella painonhallintakuurilla kolme kuukautta, elopainoa oli pudonnut jo kuusi ja puoli kiloa. – Siitä oli hyvä jatkaa, hän iloitsee.

Ennen kuin alamme puhua Nilsiän Tahkovuoren Break Hotel Tahkon myyntipäällikkö Minna Hirvosen, 40, laihdutustavoitteista, on syytä palata ajassa parikymmentä vuotta taaksepäin. Silloin vain 20-vuotias Minna sai kuulla sairastavansa syöpää.

– Elettiin vuotta 1995, kun huomasin omituisen patin kaulassa oikean korvan alapuolella. Se ilmaantui hyvin salakavalasti ja yhtäkkiä. Edessä oli lääkärireissu, ja ensimmäiseksi luultiin, että kyseessä oli kaulakysta. Niitä kuulemma tulee aina silloin tällöin nuorille naisille.

Kaulasta löytyi patti

Pattia ei ensiksi epäilty pahanlaatuiseksi.

– Korvalääkäri halusi leikata sen heti pois, ettei se rupea vaivaamaan. Leikkauksen jälkeisenä aamuna hän kävi luonani ja tunnusti, että hänellä on jotenkin outo fiilis, sillä kysta oli ollut musta. Hän kysyi, olisinko voinut saada kaulaani iskua, johon oli pakko todeta, että todellakin, sillä pelasin tuolloin aktiivisesti ringetteä. Minulla on vahva urheilutausta, sillä olen ollut 12-vuotiaana perustamassa Lapinlahden ringettejoukkuetta ja pelasin itse 11 vuotta. Kun lähdin matkailualalle töihin, se tarkoitti epäsäännöllisiä työaikoja. En ehtinyt treenata enkä olemaan mukana peleissä, joten jätin pelaajaurani. Jäin kuitenkin taustalle töihin, ja olin joukkueenjohtajana, rahastonhoitajana ja milloin missäkin tehtävässä.

– Kun patti löytyi kaulasta, pelasin parasta kauttani. En muistanut, olisinko saanut kaulaani tällin jonkun kyynärpäästä, mutta sanoin lääkärille, että se on hyvinkin mahdollista. Sitten parin viikon päästä operaatiosta tuli uusi kutsu sairaalaan, jolloin lääkäri kertoi minun sairastavan kilpirauhassyöpää. Tämä syövän laji ei yleensä lähetä etäispesäkkeitä, mutta minulle se onneksi teki niin. Se kaulan patti oli lopulta ihan hyvä asia ja onni onnettomuudessa.

Syöpäleikkaus

Kun Minna leikattiin, kilpirauhasesta löytyi kaksi kasvainta. Hän piti kuitenkin tiukasti pokkansa ja pelasi vielä viikonvaihteessa ringetteä, kun hän maanantaina meni syöpäleikkaukseen. Hurja mimmi.

– Tähän syövän lajiin ei ensimmäisessä vaiheessa anneta sytostaatteja eikä sädehoitoa. Minun piti käydä läpi radioaktiivinen hoito eli nielin radiojodikapselin ja olin eristyksessä kolme vuorokautta. Onneksi se jäi vain yhteen kertaan. Tyroksiinilääkitys minulla on koko loppuikäni, mutta se ei haittaa. Pelasin vielä ringetteä seuraavalla kaudella, mutta sitten siirryin taustajoukkoihin.

Tästä on nyt aikaa jo 20 vuotta, ja Minnan syöpä on enää kaukainen muisto.

– Oli se aikamoinen järkytys ja elämänkoulu parikymppiselle tytölle, hän huokaa.

– Kyllä se kasvatti ihmisenä ja muutti elämänasennetta aika vahvasti. Onneksi kaikki päättyi onnellisesti, ja 10 vuoden jälkeen sain syövän osalta terveen paperit. Tyroksiinihoidon osalta seuranta toki jatkuu, sillä lääkeannostusta joudutaan tarkistamaan. Iän karttuessa myös oma hormonitoiminta muuttuu.

Minna on ollut leikkauspöydällä muulloinkin, mutta silloin kyseessä ovat olleet tyypilliset urheilijan vammat.

– Polvia ja vähän muutakin on leikattu, hän naurahtaa.

– Mutta toisaalta selällään makaamallakin voi tapahtua mitä tahansa. Olen aina sanonut, että tekevälle sattuu.

”Ei huolehdi 
itsestään”

Jossakin vaiheessa Minna huomasi painon lähteneen karkuteille. Sitä ei sentään kertynyt ihan tolkuttomia määriä, mutta tarpeeksi kuitenkin: 163-senttinen Minna painoi pahimmillaan eli syyskuun alussa viime vuonna 86,8 kiloa. Siinä oli ainakin 10 kiloa liikaa.

– Tapaus on varmaan se klassinen eli tekee vaan töitä eikä huolehdi itsestään. Toki minun painoasioistani puhuttaessa on muistettava, että minulla on urheilutaustoistani johtuen huomattavan paljon lihasta. Painokäyrä ei ole ihan samanlainen kuin sellaisella, joka ei ole koskaan urheillut.

Minna ei osaa nimetä mitään varsinaista ylivoimaista herkkua, jolla hän olisi saanut puntarin viisarin värisemään. Hän tunnustaa olevansa tunnesyöjä ja antaneensa itselleen luvan herkutella jollakin makealla erityisesti silloin, kun elämässä oli stressiä, väsymystä ja yksinäisyyttä. Keksit, suklaa ja jätskit upposivat, mutta irtokarkkien ystävä Minna ei ole koskaan ollut.

– Totta kai yritin monet kerrat laihduttaa, kuka nainen ei olisi yrittänyt? Olen laihduttanut moneen kertaan ja myös onnistunut siinä. Olin nuoruudessani vuoden USA:ssa au pairina ja kun tulin takaisin Suomeen vuonna 2000, pudotin painoani 10 kiloa puolessa vuodessa. Laihimmillani paino on pyörinyt 70 kilon paikkeilla.

Minnalla oli paino-ongelmia jo nuoruusvuosinaan.

– Mä sahasin. Välillä olin liian laiha, välillä pullukka, sitten taas liian laiha ja sitten taas pullukka. Olen miettinyt, olisiko kilpirauhanen ollut tämänkin jutun takana jo tuolloin.

Laihdutusvalmisteesta vihdoin apu

Viime syyskuun alussa Minna otti taas kerran itseään niskasta kiinni. Hän ryhtyi pudottamaan painoaan Mezina Oy:n Konjak-laihdutusvalmisteella. Hän alkoi ottaa sitä kaksi tablettia kolmesti päivässä tyhjään vatsaan aina puoli tuntia ennen ateriaa. Minna teki myös ruokaremontin eli kaikki makea jäi kaupan hyllylle. Myös pikaruoka putosi pois ja hiilihydraattien osuus väheni tuntuvasti. Ihan ilman hiilareita Minna ei sano pärjäävänsä, mutta leivän puputus on jäänyt vähemmälle. Alkoholin käytön hän lopetti jo elokuun puolivälissä, joten ei ole ollut krapulapäiviäkään, jolloin tekee mieli yhtä sun toista.

– Mun kroppa on semmoinen, etten tule toimeen ihan kokonaan ilman hiilareita. Urheilen taas kolmesta viiteen kertaan viikossa. Väsyn hyvin nopeasti, jos elimistössä ei ole hiilareita.

Minna sanoo, ettei hän niinkään ole kokenut olevansa laihdutuskuurilla vaan tekemässä selkeää elämänmuutosta, jossa Konjak on ollut isona apuna. Hän ei siis ole tavoitellut pikaonnistumista vaan pysyvää muutosta, jolloin tulokset tulevat hitaasti. Tavoite on ollut 0,6 kg viikossa.

– Punnitsin itseni joka maanantai ja raportoin mitat Mezinaan. Sain itse asettaa tavoitteet projektin alussa: minulla kahden kuukauden tavoite oli viisi kiloa, jonka saavutin hienosti. Vyötärön kapeneminen kymmenellä sentillä on ollut huikea bonus. Lopullinen tavoite on saada 10 kiloa pois neljässä kuukaudessa.

Hän painottaa säännöllisyyttä, jotta tulokset olisivat mahdollisimman hyviä. Maailma ei silti kaadu, jos muutaman kerran tablettien ottaminen unohtuu. Minna kannustaa silti jatkamaan kuuria, vaikka uskonpuute iskisi.

– Kyllä se käy voimille, jos on viikkoja, jolloin ei tapahdu yhtään mitään, vaikka treenaat viidesti viikossa ja syöt oikein. Vaaka näyttää vain sitkeästi edellisen viikon lukemia. Kyllä se pikkuisen on meinannut niskaa katkaista. Onneksi mittanauha kuitenkin näyttää ylimääräisten senttien sulavan kropasta. Olen myös saanut huomata, että ikääntyvän nelikymppisen naisen hormonitoiminta on jo ihan erilaista kuin parikymppisellä. Nuorempana parin kilon pudottaminen parissa päivässä ei ollut mikään ongelma.

Teksti Reijo Ikävalko

Kuva Anne Anttila

Terveys-Hymy 1-2016