Ninan kilot ja kivut katosivat

Moni meistä on lihonut juomisen takia 15 kiloa, mutta Nina Soininen on jokapäiväisen juomisen ansiosta laihduttanut saman verran. Nyt ei kuitenkaan puhuta alkoholista vaan jostakin ihan muusta.

Nokialainen Nina Soininen, 46, työskentelee myyntiassistenttina Veikkauksen Tampereen toimipisteessä. Hän on koulutukseltaan yo-merkonomi ja on työskennellyt Veikkauksessa jo 13 vuoden ajan. Sitä ennen hän toimi 11 vuotta Veikkauksen asiamiehenä itsenäisenä yrittäjänä. Vaikka Ninalla on näin pitkä ura firmassa, hänelle ei kerrota työsuhde-etuna seuraavan viikon oikeaa lottoriviä.

– Sitä hyvin usein kysytään, hän nauraa.

– Vaikka elämäni on ollut Veikkausta koko aikuisikä, olen vain kerran voittanut hiukan isomman summan sen peleissä. Markka-aikana voitin kerran Casino-arvalla 1 000 markkaa, mutta kun arpa ostettiin kaverin kanssa puoliksi, sain siitä vain 500 markkaa. Muutaman euron pikkuvoittoja on tullut silloin tällöin, siinä kaikki.

Ninalla ja hänen aviomiehellään on uusioperhe, jonka lapsista kaksi on Ninan ja kaksi miehen edellisestä liitosta. Lapset ovat kaikki jo melkein aikuisia, sillä nuorinkin on 16-vuotias. Vanhin asuu jo omillaan, seuraava opiskelee Vaasassa ja vain kaksi nuorinta on enää kotona.

Myös Ninan nykyinen aviomies on aikoinaan ollut Veikkauksella töissä, joten niin sanotun työtapaturman tunnusmerkistö täyttyy. Avioliitto solmittiin vuonna 2005.

Omassa porukassa

Nina on aina ollut liikuntaa harrastava ja terve nainen. Mitään vakavaa sairautta ei ole osunut kohdalle eikä reseptilääkitystä ole. Vain paino lähti nousemaan ensimmäisen raskauden myötä.

– Alle kolmekymppisenä se ei vielä ollut ongelma, mutta kun ensimmäisen lapsen myötä kiloja tuli jonkin verran, toisen lapsen jälkeen niitä siunaantui vielä enemmän. Siis se tavallinen tarina.

Paino ei noussut mitenkään hirmuisia määriä, mutta pikkuhiljaa kuitenkin.

– Neljä vuotta sitten laihdutin kymmenen kiloa pelkällä tahdonvoimalla. Kun telkkarista tuli Suurin pudottaja, meitä oli kuusi henkeä ja me perustimme Suurin sulattaja -nimisen porukan, joka koostui kavereista ja työkavereista. Joka maanantai me hypättiin vaa’alle ja katsottin, kuka oli viikon aikana pudottanut eniten. Voittajan ei tarvinnut tehdä mitään, mutta muut joutuivat laittamaan vitosen pottiin.
Se oli kuitenkin ihanaa niin kauan kuin sitä kesti. Kun neljä vuotta oli kulunut, kaikki Ninan 10 kiloa olivat tulleet takaisin ja tuoneet vielä pari kaveriaan sen lisäksi. Kaikki muutkin porukan jäsenet kokivat saman kohtalon.

Terveys reistailee

Nina on 178 cm pitkä ja pahimmillaan hän painoi vuosi sitten 94,3 kiloa. Näihin lukemiin hän pääsi lähinnä suklaan ja irtokarkkien avulla. Iltaisin telkkaria katsoessa tuli napsituksi yhtä ja toista. Myös ruoka-annosten koot olivat lipsuneet käsistä.

– Vaikka varsinaisia paino-ongelmia ei lapsena ja nuorena ollut, minulla on aina ollut taipumus lievään pyylevyyteen. Voi se olla vähän sukuvikakin, etten ole automaattisesti pysynyt hoikkana. Vanhemmat eivät ole sairaalloisen lihavia, mutta heilläkin on keskivartalolla hiukan liikaa. Minua alkoi ylipaino pelottaa myös terveysongelmien vuoksi, sillä isällä on kakkostyypin diabetes.

Kun Nina painoi 94 kiloa, hänen liikkumisensa oli vaikeaa. Koko ikänsä innokkaasti liikkunut nainen ei tuolloin jaksanut juosta edes puolta kilometriä. Myös molemmat polvet alkoivat keljuilla, eikä hän niidenkään takia pystynyt enää käymään lenkillä. Myös alaselkä meni huonoon kuntoon, ja muutamana aamuna Nina ei ollut päästä sängystä ylös.

– Selkä oli herätessä niin jäykkä, että piti nousta kumarassa asennossa niin kuin vanha mummo. Sitten se vetreytyi, kun sain kömmittyä sängystä ylös.

Ninan kolesteroliarvot olivat kunnossa, mutta verenpaine oli sillä hilkulla. Hän joutui sen takia tutkimuksiinkin, joten sitä piti seurata.

– Kun painoin 94 kiloa, painoa oli mielestäni melkein parikymmentä kiloa liikaa. Olen joskus painanut 75 kiloa, mikä tuntui sopivalta.

Uudet konstit mukaan

Nina oli elokuussa 2013 kävelyllä kaverinsa kanssa. Kaverille tuli KG-lehti, jossa haettiin osallistujia vuodenvaihteessa alkavaan laihdutuskilpailuun.

– Hän mietti, hakisiko siihen, mutta pelkäsi lopulta muun muassa julkisuutta ja päätti olla yrittämättä. Kun pääsin kotiin, päätin heti ilmoittautua kisaan mukaan.

Eräänä päivänä sitten lehdestä soitettiin ja kysyttiin, oliko Nina vielä kiinnostunut.

– Minähän olin! Kiljuin ja hypin kotona riemusta tasajalkaa. Ilmoitin kuitenkin aluksi, että omat laihdutuskeinoni ovat ne perinteiset eli ruokavalio ja lenkillä käynti, koska olin neljä vuotta sitten niillä konsteilla saanut 10 kiloa pois, mutta osallistujille tarjottiin mahdollisuus myös apukeinoihin.

– Tätä kautta tutustuin Harmonian Fit+Feelgood-valmisteeseen.

Nina ei ollut koskaan aiemmin yrittänyt laihduttaa ateriankorvikevalmisteiden avulla.

– Olin toki maistanut jotakin toista valmistetta, mutta se oli sen verran hirveän makuista, että mieluummin olisin ollut kokonaan syömättä. Fit+Feelgood-tuotteet olivat kuitenkin tosi hyvän makuisia, joten lähdin innolla mukaan – etenkin kun yksi juomista oli suklaa-pähkinä.

Voitto kotiin!

Nina alkoi korvata yhden päivittäisen aterian Fit+Feelgood-valmisteella. Yleensä se oli lounas.

– Ehdoton suosikki oli tosiaan suklaa, mutta myös kaksi muuta sarjan tuotetta eli marjajogurtti ja vaniljakerma olivat oikein maukkaita. Koska työni on hyvin liikkuvaa ja joudun ajamaan paljon autoa, saatoin aiemmin pysähtyä syömään pikaisesti hampurilaisen, mutta nyt mukana oli purkki Fit+Feelgood-jauhetta ja vesipullo. Siinä sitten sheikkailtiin ja nautin lounaan autossa. Se kävi näppärästi.
Jauhetta voi sekoittaa joko veteen tai maitoon, Nina laittoi sitä veteen.

– Siitä tulee kerralla reilu lasillinen eli noin kaksi ja puoli desiä. Se tekee täyteläisen olon vatsaan ja nälkä pysyy aika tehokkaasti poissa muutaman tunnin.

KG-lehden kilpailuun osallistui viisi henkeä, ja Nina voitti koko jutun. Hän pudotti painoaan puolen vuoden aikana kunnioitettavat 15 kiloa.

– Se on nyt pysynyt samoissa viime kesän jälkeenkin. Tavoitteena on saada vielä viisi kiloa pois, mutta nyt olen jotenkin jymähtänyt näihin asemiin. En silti aio luovuttaa. Pieni loppurutistus on vielä tehtävä.

Nina aikoo taas pitää samanlaisen tehoviikon kuin kilpailun alussa eli nauttia yhden viikon ajan pelkästään tuotesarjan valmisteita.

– Sen lisäksi söin salaattia, kurkkua, tomaattia ja paprikaa, jotta olisi ollut jotain pureskeltavaa. Tällaista tehoviikkoa heti laihdutuksen alkuun suosittelen myös uusille kokeilijoille. Pari kolme ensimmäistä päivää voivat olla vähän vaikeita, mutta sitten se lähtee kulkemaan.

Jo kaksi 
puolimaratonia

Viidentoista kilon katoamisen myötä häipyivät myös kaikki Ninan polvi- ja selkävaivat. Verenpainelukemat näyttävät normaaliarvoja.

– Tämä on oikeastaan jonkinlainen ihme, sillä nyt polvet ja selkä kestävät rasitusta. Kun painoa oli liikaa, yritin päästä liikkumaan polvitukien avulla, mutta nyt niitä ei tarvita. Olen vuoden 2014 aikana juossut kaksi puolimaratonia: toukokuussa Helsinki City Runin ja heinäkuussa Pullukka Runin. Mies tosin jo kesällä viisasteli, ettei minua enää huolita Pullukka Runille. Haaveenani on joskus lähitulevaisuudessa juosta kokonainen maraton.

Nina ihmettelee ääneen, kuinka helposti kaikki kävi. Ja hän hehkuttaa vielä kerran sarjaan kuuluvaa suklaanmakuista juomaa.

– Kun maistoin sitä ensimmäisen kerran, totesin itsekseni, että voi hitsi kun on ihanaa. Laihtuminen on tämän avulla ihan kivaa. Kaiken lisäksi alku lähti liikkeelle ihan älyttömän helposti. Kun sain moottorin käyntiin, se lähti hyrräämään ihan itsestään.

Missään vaiheessa ei Ninan pinna kiristynyt eikä tullut uskonpuutetta, sillä tulokset alkoivat näkyä niin nopeasti. Mies ja lapset ovat kannustaneet, samoin ystävät ja työkaverit. Yksi työkaveri on ruvennut laihduttamaan samoilla konsteilla.

– Nyt kun polvet ja selkä kestävät, harrastukset ovat entistä enemmän siirtyneet liikunnan puolelle. Hölkkääminen on tullut takaisin kuvioihin. Olen kaiken kaikkiaan erittäin tyytyväinen nykytilanteeseeni.

Teksti Reijo Ikävalko

Kuvat Mika Kanerva 

Terveys-Hymy 1-2015