Nivelrikko 42-vuotiaana!

Kajaanilaisen Satu Lukinmaan vasenta nivusta alkoi särkeä kuutisen vuotta sitten. Aluksi hän luuli, että kyse oli ohimenevästä urheiluvammasta…

Satu Lukinmaa, 47, on toista kertaa naimisissa kuten miehensä Rainekin, 57. Sadulla on ensimmäiseltä kierrokselta neljä lasta ja Rainella kaksi. On heillä yksi yhteinenkin ”lapsi”, jonka nimi on Musiikki Lukinmaa.

Satu ehti työskennellä Kajaanin kaupungilla päiväkodissa yli 20 vuotta ja Raine puolestaan toimi paikallisen musiikkiopiston lyömäsoitinopettajana, kunnes soitinliike perustettiin kolme vuotta sitten. Kajaanissa ei ole toista saman alan liikettä ja Lukinmaat ovat tyytyväisiä. Kauppa on käynyt hyvin.

Ihan yhtä hyvin ei ole ollut Sadun terveyden laita. Joulukuussa 2003 hänen vasenta nivustaan alkoi yhtäkkiä särkeä aivan tolkuttomasti. Satu itse arveli reväyttäneensä sen jossakin liikunta-aktiviteetissaan. Sitten kipu siirtyi lonkan puolelle eikä antanut enää edes nukkua. Jalka alkoi myös jäädä mystisesti jumiin.

Satu meni työpaikkalääkärin puheille, joka määräsi hänelle sekä särky- että rentouttavia lääkkeitä. Hän pääsi maaliskuussa 2004 fysiatrin tutkimuksiin. Fysiatri kyseli, oliko Satu harrastanut nuoruudessaan urheilua ja mahdollisesti jo tuolloin loukannut lonkkansa. Sadulla oli nuoruudenaikaista palloilutaustaa, mutta urheiluvammasta ei nyt ollut kysymys.

Fysiatri joutui toteamaan tarkempien tutkimusten jälkeen, että vain 42-vuotiaalla liikkuvalla ja urheilullisella naisella oli vasemmassa lonkassa nivelrikko. Satu ei ollut uskoa korviaan, sillä hänen mielestään kyseessä oli lähinnä mummojen tauti.

– Olin tuolloin aika kehnossa kunnossa. Nukuin särkyjen takia huonosti. Kävely oli vaikeaa köpöttelyä eikä tilannetta yhtään parantanut, että asuin tuolloin kolmannessa kerroksessa eikä hissiä ollut. Portaiden kipuaminen oli yhtä tuskaa.

– Pääsin marraskuussa kuntoutukseen, sillä olin vielä tuolloin töissä Kajaanin kaupungilla. Sen aloittaminen tuli oikeaan aikaan, sillä lonkan kivut olivat jo ehtineet muuttaa kävelyasentoni toispuoleiseksi. Ensimmäiseksi piti korjata ryhti ja löytää kävelyyn uusi rytmi.

– Söin kipuihini särkylääkkeitä, sekä reseptillä olevia että reseptittömiä. Minulle tarjottiin kukonhelttauutteesta valmistettuja pistoksia, mutta en ottanut sitä. Kuntoutuksessa heitettiin jo ajatus keinonivelestä, mutta ajattelin kokeilla kaikki muut vaihtoehdot ensin.

Satu sai särkylääkkeiden avulla kipuja katoamaan, mutta jalan jumittuminen jatkui. Kun hän esimerkiksi nousi autosta, kuului niks ja hän saattoi jäädä niille sijoilleen. Kerran aviomies joutui tuomaan Sadulle ostoskärryt, jotta tämä pääsisi niiden tuella eteenpäin. Polkupyörällä ajo oli hyvin haasteellista. Sekä satulaan hyppäämisessä että alastulossa piti hakea lonkalle juuri oikea asento.

Satu sinnitteli lonkkansa kanssa pikku hiljaa eteenpäin. Koska hän oli harrastanut vesijumppaa jo 10 vuotta, hän halusi kokeilla, onnistuuko se yhä. Hänelle jouduttiin kuitenkin tekemään uudet liikeradat kunnes homma alkoi taas sujua. Entiset liikkeet olivat liian kivuliaita.

– Aloin tässä vaiheessa syödä kalaöljykapseleita, mutta en ruvennut ottamaan muita ravintolisiä, koska olin hiukan skeptinen näihin juttuihin. Axellus Oy:n Litozinista kuulin sattumalta ulkomaanmatkallani kesällä 2008. Muuan matkatuttava kertoi ystävästään, kuinka tämä oli saanut omat nivelensä sen avulla selvästi liikkuvammiksi, ja päätin kokeilla samaa valmistetta.

Kun Satu tuli ulkomaanmatkaltaan, hän lopetti särkylääkkeiden syömisen ja päätti katsoa, kuinka Litozin tehoaa. Kolmen viikon kuluttua nivelsäryt olivat selvästi vähentyneet ja mikä parasta, nivelet olivat muuttuneet selvästi liikkuvammiksi. Tämän jälkeen – eli yli vuoteen – hän ei ole tarvinnut särkylääkkeitä kuin aivan satunnaisesti.

– Söin aluksi Litozinia kolme tablettia aamuin illoin, mutta nykyään otan enää neljä tablettia joka aamu. Tässä on monta osatekijää, joista Litozin on eittämättä yksi, Satu toteaa. – Toinen on nivelille ystävällinen vesijumppa. Kolmas helpottava juttu oli työpaikan vaihto, sillä päiväkodissa touhuttiin usein lasten tasolla eli lattialla. On nykyisissäkin töissä nosteluja, mutta olen oppinut tietämään rajani.

– Kipuja Litozin ei ole pystynyt viemään kokonaan pois, mutta lasken valmisteen ansioksi sen, että ennen niin kankeat nivelet ovat nykyään huomattavasti liikkuvampia kuin aikaisemmin.

Teksti: Reijo Ikävalko

Kuva: Arto Tulima

Terveys-Hymy 10-09