Kajaanilainen Marja-Liisa Ipatti myöntää avoimesti olevansa koukussa, mutta hyvänlaatuisessa sellaisessa. – Joka aamu heti herätessäni juon metsämarjajuoman, hän nauraa. – Vasta sitten käyn aamiaiselle.
Marja-Liisa Ipatin, 68, juuret ovat rajantakaisella alueella Impilahdella, mutta hän on syntynyt Kaavilla välirauhan aikana vuonna 1941. Hänen elämänsä paikkakunnat vaihtelivat vilkkaasti seuraavinakin vuosina, sillä isä työskenteli armeijan palveluksessa esikuntavääpelinä. Komennuksia tuli usein, ja niinpä tutuiksi tulivat Vehmersalmi, Iisalmi ja Varkaus, missä Marja-Liisa vietti nuoruutensa.
– Pidän itseäni vahvasti karjalaisena, vaikka olenkin asunut Savossa pitkään, hän toteaa. – Mie olen niitä karjalaisia, joilla on kieli kummastakin päästä irti, hän viisastelee.
Marja-Liisan nykyinen asuinpaikkakunta on Kajaani, jonne hän muutti naimisiin mentyään vuonna 1965. Hänen miehensä Martti Ipatin, 73, suku perusti Kajaaniin vaatetusliike Ipatin jo vuonna 1895, ja tässä yrityksessä Marja-Liisakin aikoinaan vaikutti jonkin aikaa kirjanpitopuolella. Nykyään vaatetusliike on jo historiaa, ja ainoa Ipatin nimeä kantava yritys Kajaanissa on valokuvaamo, jota pitää Marja-Liisan aviomiehen serkku.
– Työskentelin alkuun SOK:lla, jonka jälkeen olin Ipatilla samaan aikaan mieheni kanssa, mutta sitten pääsin töihin silloiselle Kajaani Oy:lle, jonka nimi muuttui neljään kertaan niiden 25 vuoden aikana, kun olin siellä töissä. Jäin lopulta UPM:ltä vientisihteerin töistä eläkkeelle 10 vuotta sitten.
Marja-Liisalla ei ole muuta lääkitystä kuin jo vuosikymmeniä ollut verenpainelääke, ja hän sanookin olevansa terve kuin hirvi. Kun painoa alkoi kertyä lääkärin mielestä vähän liikaa, hän otti itseään niskasta kiinni ja pudotti puolessa vuodessa 13 kiloa.
– Kävin kolme kertaa viikossa kuntosalilla ja olin siellä tunnin, sitten olin toisen tunnin uimahallilla vesijuoksussa ja välipäivinä tein vielä lenkin. Totta kai ruokavaliokin muuttui. Olen aina ollut armoton karkin syöjä ja karjalainen kun olen, olen tykännyt myös leipomisesta. Makean tuska on ollut hirmuinen.
”Terveellä hirvellä” on kuitenkin ollut jonkin verran ongelmia vatsavaivojen takia. Ne alkoivat jo yli 10 vuotta sitten. Häntä on närästänyt ja suuhun on tullut hapanta vettä. Marja-Liisa itse arvelee, että hänellä on ollut liikaa happoa. Onneksi sekä vatsavaivoihin että makeannälkään löytyi ratkaisu, jonka nimi on Danone.
– Löysin Danonen tuotteet Actimelin ja Activian. Actimel on jugurttijuoma ja Activia on jugurtti. Aina kun minun alkoi tehdä hillittömästi makeaa mieli, rupesin ottamaan yhden Actimel-metsämarjajuoman, ja samalla se pisti myös vatsahapot kuntoon. Otan joka ikinen aamu heti herättyäni Actimelin ja käyn vasta sitten aamupalan kimppuun. Oma suosikkini on ehdottomasti metsämarja, mutta olen toki kokeillut muitakin makuja. Vatsa toimii nykyään todella hyvin, eikä aiemmin kiusanneesta lievästä ummetuksesta ole enää tietoakaan.
Danonen Activia-jugurtit toimivat sitten välipaloina. Marja-Liisan ehdoton suosikki on luumujugurtti.
– Käytän sitä leivonnassakin, kun teen omenapiirakkaa. Laitan piimän sijasta luumujugurttia, ja se tekee paljon kivemman ja pehmeämmän maun.
Marja-Liisa tunnustaa, ettei päivän Danone-annos jää yhteen juomaan ja yhteen jugurttiin. Niitä uppoaa joka päivä vähintään kaksi kumpaakin laatua.
– Mies vähän yrittää toppuutella, mutta minkä se mahtaa, hän nauraa. – Onhan niissä kaloreita, mutta olen sitten tinkinyt muista syömisistäni. Ja onpahan paino pysynyt ennallaan. Otan Actimelin usein silloinkin, kun lähden lenkille. Miestä en ole saanut edes maistamaan näitä, mutta hänen sisarensa olen jo saanut käännytettyä Actimelin käyttäjäksi.
Kun Marja-Liisalta kysyy, kummasta hän pitää enemmän, Actimelista vai Activiasta, seuraa hetken hiljaisuus.
– En minä osaa sanoa, molemmat ovat hyviä. Ja molempien ansiota on, ettei enää ole minkäänlaisia närästys- tai ummetusvaivoja. En käytä mitään luontaistuotteita, sillä syön hyvin terveellistä ja monipuolista ruokaa.
Jokainen tietää, etteivät sen paremmin ummetus kuin ripulikaan ole naurun asioita, ja ehkä juuri siksi niistä on olemassa runsaasti vitsejä. Marja-Liisallakin on yksi tilanteeseen sopiva juttu.
– Entinen mies selitti lääkärille, että hänellä vatsa toimii jo seitsemän aikaan aamulla, johon lääkäri totesi, että eikös se ole hyvä juttu. Mies huokaisi ja sanoi siihen, että ei se niin hyvä juttu ole, koska hän herää vasta yhdeksältä.
Teksti:
Kuva:
Terveys-Hymy 02-10
Kommentit
Oma kommentti