Sonja Mattsson sairastui ykköstyypin diabetekseen 15-vuotiaana ja pärjäsi insuliinipiikkien avulla, kunnes hän loukkasi vasemman jalkateränsä. Siihen tuli kaksi valtavan kokoista ja ammottavaa avohaavaa, jotka eivät olleet umpeutua millään.
Hämeenlinnalainen Sonja Mattsson, 45, on sanavalmis ja herkästi huumoria viljelevä nainen. Tosin on ollut aikoja, jolloin ei ole pahemmin naurattanut. Sonja sairastui 15-vuotiaana ykköstyypin diabetekseen, jota hän nimittää ikuiseksi poikakaverikseen. Siitä ei pääse eroon millään.
– Kun sairastuin tammikuussa, äitini oli sairastunut kakkostyypin diabetekseen vain hetkeä aiemmin eli joulukuussa. Tavallaan jo tiesin, että minullakin oli diabeteksen oireita, mutta eihän 15-vuotias mitään usko.
Diabetesta on myös lähisuvussa, sillä myös kahdella Sonjan sisarusten lapsella on ykköstyypin sairaus.
– Omaa diabetestani ruvettiin hoitamaan heti insuliinipiikeillä. Nykyään piikitän itseäni viidesti päivässä, tableteilla tautia ei ole hoidettu koskaan.
Sonja Mattsson on työskennellyt kotitaloustyöntekijänä. Hän on kuitenkin ollut sairautensa vuoksi poissa työelämästä hiukan yli vuoden, mutta suunnittelee vakavissaan töiden jatkamista, kunhan hänet saadaan kuntoon.
Sonja on naimisissa maanrakennuspuolella töitä paiskivan Ari-Pekka Mattssonin, 42, kanssa. Perheeseen kuuluvat myös 14-vuotias poika ja yhdeksänvuotias tyttö. Haukkumispuolesta vastaa Bella-spanieli. Emäntä ei kuulemma enää jaksa.
Vaarana amputaatio
Diabeteksen ohella Sonja sairastaa lisäksi kilpirauhasen vajaatoimintaa, joka kuitenkin pysyy kurissa tyroksiinilääkityksellä. Hän potee myös kroonista suolistotulehdusta, eräänlaista Crohnin taudin esiastetta, joka sekin on aika hyvin hallussa.
Mutta vasen jalkaterä on sitten vaivannut senkin edestä. Kaikki käynnistyi siitä, kun Sonja loikkasi kuorma-auton lavalta syksyllä 2009. Jalka osui maahan huonossa asennossa, jolloin jalkapöytään tuli useita murtumia. Jalka kipsattiin, mutta paraneminen oli vaikeaa.
– Kävin yli kolmen vuoden ajan useaan otteeseen eri alojen lääkäreillä tutkituttamassa jalkojani. Ihmettelin heille, miksei normaaleja kiputuntoja ollut ja miksi liikkuessa alaraajat olivat erittäin kipeät. Onnettomuuden jälkeen jaloissa on ollut jatkuvasti ongelmia kuten turvotusta, kipua ja särkyä.
Joulukuussa 2012 Sonjan vasemman jalkaterän ulko- ja sisäsyrjät aukesivat hurjan näköisesti. Sonja itse sanoo, että niin kuin hai olisi käynyt puraisemassa molemmin puolin jalkaterää.
– Alueet olivat pahasti tulehtuneet ja menneet kuolioon. Tilanne oli erittäin vaarallinen ja tulehduksen pelättiin levinneen luustoon ja lihaksistoon asti, mutta onneksi niin ei käynyt.
Sonjan haavat olivat auki peräti seitsemän kuukautta. Aika ajoin hän oli jo niin epätoivoinen, että harkitsi tosissaan amputaatiota.
Sitten löytyi otsonihoito
Kun diabetestä on sairastanut pitkään, taudin seurauksena raajojen ääreisverenkierto usein heikkenee. Näin kävi Sonjallekin.
– Olin jo ennen tapaturmaa käynyt kokonaisvaltaisen palelemisen takia otsoniterapiahoidoissa Jyväskylässä. Hoidot auttoivat, enkä niiden jälkeen tarvinnut enää vilttejä ja lämmittimiä. Niinpä hakeuduin otsonihoitoon myös uuden ongelmani kanssa, mutta nyt Tampereen Otsoniterapiaan ja sairaanhoitaja Alla Honkasen asiakkaaksi.
Sonja kävi samanaikaisesti myös Kanta-Hämeen Keskussairaalassa Hämeenlinnassa. Haavahoitaja käytti omissa hoidoissaan muun muassa lääkehunajaa. Hän kannusti Sonjaa jatkamaan myös otsoniterapiaa.
– Jo yhden pussitushoidon jälkeen haavat näyttivät huomattavasti paremmilta.
Joka hoitokerran jälkeen haavat sulkeutuivat nopeammin ja olivat rauhallisemman näköisiä.
– Jalan sisäsyrjä saatiin kiinni maaliskuussa, mutta ulkosyrjä oli vaikeampi tapaus, koska siellä oli ihosiirteitä syövä bakteeri. Heinäkuun lopussa sekin sitten viimein umpeutui. Oli se juhlaa, kun pääsin kesämökillä uimaan!
Nyt menee paremmin
Vaikka haavat ovat nyt olleet kiinni jo reilut puoli vuotta, Sonja on edelleen jatkanut otsonihoitoja.
– Suonensisäiset hoidot parantavat yleisesti verenkiertoa ja vastustuskykyä. Olen huomannut myös hermosärkyjen vähentyneen miltei kokonaan.
Myös joka vuosi useaan kertaan sairastetut flunssat ovat vähentyneet ja helpottuneet.
– Nautin edelleen päivittäin otsonisoitua juomavettä, joka auttaa myös suoliston hyvinvoinnissa. Käytän myös otsoni-oliiviöljyä pitääkseni arvet hyväkuntoisina. Meidän perheessämme sillä hoidetaan myös teinipojan finnit, tyttären ihottumat ja jopa koiran punkinpuremat, sillä öljy vähentää tehokkaasti tulehdusta.
Sonja Matsson sanoo, että tällä hetkellä hänellä menee hyvin – olosuhteisiin nähden. Nyt hän sentään pääsee liikkumaan erikoisvalmisteisten tukikenkien avulla. Arvet ovat jalassa sellaisissa paikoissa, ettei tavallisia kenkiä voi käyttää hankaamisvaaran vuoksi.
– On tämä kuolio- ja haavaepisodi vaatinut monta itkua ja hammasten kiristystä. Välillä on pitänyt vain nauraa ja heittää rankkaa herjaa, kun ei aina ole jaksanut itkeäkään, hän tunnustaa.
Teksti Reijo Ikävalko
Kuvat Mika Kanerva
Terveys-Hymy 2-14
Kommentit
Oma kommentti