Paikkoja ei särje eivätkä tossut haise

19-vuotias koripalloilija Miska Ahokas on kuulunut ikäistensä maajoukkuekalustoon jo neljä vuotta.

Naantalilainen Miska Ahokas paini koko kevään ylioppilaskirjoitusten parissa, vaikka hänen varsinainen lajinsa onkin koripallo. Turun Aurajoen urheilulukiosta kirjoittanut Miska läpäisi jo viime syksynä sekä biologian että ruotsin, mutta tämän kevään ohjelmistoon kuuluivat vielä englanti, pitkä matikka, kemia ja äidinkieli. Kirjoitusten jälkeen nuoren miehen tie vie tänä kesänä armeijan harmaisiin.

– Koulussa olen tykännyt matemaattisista aineista, ja vähän heikommasta päästä on ollut äidinkieli. Elämänuraa on vielä ole ehtinyt miettiä, mutta onhan tässä aikaa. Haen kuitenkin opiskelupaikkaa jostakin Turun seuduilta.

Miskan isä työskentelee MTV Mediassa aluepäällikkönä ja äiti on töissä sähköalan tukkuliikkeessä. Tasan kaksi metriä pitkällä ja 95 kg painavalla Miskalla on vuonna 1993 syntynyt pikkuveli, joka aiemmin on pelannut jääkiekkoa, mutta nykyään hänkin on siirtynyt koripallon pariin.

– Minäkin olen harrastanut melkein kaikkia mahdollisia urheilulajeja, Miska kertoo. – Jalkapalloa, jääkiekkoa, yleisurheilua. Nykyään pelaan korista ykkösdivisioonassa Kaarinan Uran joukkueessa. Joukkueen kausi on mennyt aika kehnosti ja välillä on ollut taloudellisiakin murheita, mutta kyllä se vielä siitä nousuun lähtee, hän toteaa toiveikkaasti.

Miska on vaikuttanut nuorten maajoukkueessa aina 15-vuotiaasta asti. Tavoitteena on päästä koripalloilijana vaikka ammattilaiseksi asti. Hyviksi puolikseen hän nimeää liikunnallisuuden ja ketteryyden, vaikka onkin parimetrinen hujoppi.

– Olen kokoisekseni aika nopea ja liikkuva, mutta sen sijaan heittopuolessa on vielä kehittämisen varaa, hän tunnustaa. – Pallo pitäisi saada kauempaa ja tarkemmin sisään.

Miskalla on treenit neljä kertaa viikossa kahdesti päivässä, puolitoista tuntia aamulla ja saman verran illalla. Viikonvaihteessa kuvaan tulevat pelit, ja joskus harjoituksia on vielä pelipäivinäkin. Viikossa treenitunteja kertyy viitisentoista. Punttitreenejäkin mahtuu viikkoon pari kertaa.

Koska Miskan kulutus on melkoinen, hänen ruokavalionsa ei ole erityisen tarkka. Ennen pelejä hän syö pastaruokia ja niinpä myös herkkuruoka on äidin tekemä lasagne. Yök-osastoa Miskalla ei juuri ole, mutta hetken miettimisen jälkeen hän kuitenkin nimeää laatikkoruuat. Lanttu- ja maksalaatikot eivät oikein putoa.

– Käytän myös ravintolisiä, mutta en suuria määriä. Joka aamu otan monivitamiinitabletin, ja punttisalin ja kovien treenien jälkeen juon proteiinijuomia.

– Onneksi olen välttynyt pahemmilta loukkaantumisilta. Nilkka on mennyt joskus ja on ollut myös pikku revähdyksiä, mutta keppejä en ole joutunut käyttämään kertaakaan. Tässä lajissa erityisen kovilla ovat nilkat, ja niitä joutuu treenaamaan ihan erikseen. Lattia on kova eikä se anna myöten, joten nilkkoihin tuleva rasitus on suuri.

Onneksi Miskan isä keksi rovaniemeläisen Detria Oy:n Relaxant-lihasrentouttajan, johon Miska on ollut todella tyytyväinen.

– Kaikkein pahiten tässä hommassa kipeytyvät jalat, mutta joskus myös selkä. Käytän Relaxantia aina kun joku paikka tulee kipeäksi. Ihan rutiinisti en sillä voitele joka treenien jälkeen, mutta kuitenkin säännöllisesti ja vähintään kerran viikossa. Erityisesti juuri ennen viikonvaihdetta sitä tulee käytetyksi, kun viikon treenien jälkeen paikat ovat kipeinä. Ihmeen hyvin Relaxant auttaa.

Miska on löytänyt Detrian tuotevalikoimasta myös Natural Killerin. Kun nuorukaisen tossunnumero on 46, sinne mahtuu periaatteessa myös paljon pahaa hajua.

– Kun joka päivä harjoittelee, niin eihän tossuja kukaan pysty haistelemaan, hän nauraa. – Ihmeen hyvin Natural Killer toimii, sillä tossut eivät haise enää ollenkaan. Aika moni meidän joukkueesta käyttää samaa valmistetta, ja kun yksi porukasta keksi sen, kaikki muut seurasivat aika nopeasti perässä. Nyt ei pukukopissa haise enää ollenkaan pahalle!

Teksti: Reijo Ikävalko

Kuva: Reino Kaivola

Terveys-Hymy 6-09