Normaalisti naiselta ei saisi kysyä ikää ja vielä vähemmän painoa, mutta kun kyseessä on 20-vuotias ja painia harrastava neitonen, silloin nämä käytössäännöt voitaneen ohittaa. Jenna Sihtola on nimittäin saavuttanut pronssia alle 18-vuotiaiden EM-kisoissa 52-kiloisten sarjassa.
– Yksi tärkeimmistä treenaukseen liittyvistä asioista on hyvä hierontavoide, jota käytän sekä ennen että jälkeen harjoitusten, hän kertoo.
Vantaalla syntynyt ja Korsossa myös koko ikänsä asunut Jenna Sihtola, 20, valmistui viime keväänä ylioppilaaksi Mäkelänrinteen nelivuotisesta urheilulukiosta. Nyt hän viettää välivuotta ja pohdiskelee, mitä alkaa opiskella. Vaihtoehtoja on vielä useita.
– Jotakin sellaista kuitenkin, missä voi olla tekemisissä ihmisten kanssa, sillä haluan auttaa ihmisiä. Olen miettinyt myös jotain urheiluun liittyvää, esimerkiksi liikunnanohjaajan ammatti voisi tulla kyseeseen. Aika näyttää.
Paini parikymppisen tytön harrastuksena on vielä melko harvinainen juttu. Jennalla on omalta osaltaan siihen hyvä selitys.
– Minua vuotta nuorempi pikkuveli Markus sen aloitti. Vanhemmat veivät hänet ekana painimaan, jonka jälkeen olin vähän kateellinen asiasta. Minäkin halusin päästä kokeilemaan. Siitä se lähti. Pikkuvelikin painii edelleen.
Jennan vanhemmat ovat myös hyvin urheilullisia. Isä on nuorempana juossut maratoneja, osallistunut triathlonkisoihin ja harrastanut muutenkin monia eri lajeja. Jennan äiti ei nuorempana ollut yhtä aktiivinen, mutta nykyään hän käy kuntosalilla ja ryhmäliikunnoissa, lenkkeilee ja pyöräilee.
Jenna on löytänyt painisalista myös poikaystävän, joka on nyt jo jättänyt painimisen, mutta harrastaa kuitenkin aktiivisesti liikuntaa ja käy säännöllisesti kuntosalilla.
Naisten paini on vapaapainia
Naisten paini on arvokisalajina vielä hyvin nuori, sillä ensimmäiset MM-kisat pidettiin vuonna 1987 ja olympialajiksi naispaini tuli vuonna 2004. Naisten paini on pelkästään vapaapainia, kun miehillä on vapaapainin ohella myös kreikkalaisroomalainen sarja.
Jenna on ainakin toistaiseksi menestynyt molskilla pikkuveljeään paremmin.
– Ykkösenä on varmaan vuodelta 2013 alle 18-vuotiaiden EM-kisojen kolmas sija. EM-kisoista on viitossijoja tullut aika monta kertaa ja MM-kisoissa olen kerran ollut alle 20-vuotiaissa kahdeksas. Tämän vuoden jälkeen siirryn aikuisten sarjaan. Painoluokka on varmaan silloin alle 55 kiloa.
Vahvimmaksi puolekseen painijana Jenna laskee halun oppia koko ajan uutta ja halun kehittyä entistä paremmaksi. Hänellä on kaksi valmentajaa: Helsingissä Niko Kettunen ja Kuortaneella naismaajoukkueen valmentaja Ahto Raska. Jennan painiseuran nimi herättää aina kysyttäessä hilpeyttä, sillä se on Helsingin Paini-Miehet.
– Minulla ei ole mitään ihan erityistä spesiaaliliikettä, sillä kaikki riippuu aina vastustajasta. Jos sellainen nyt kuitenkin pitäisi nimetä, niin yksi lempiliikkeistäni on vastustajan nilkkoihin meno, jota kautta yritän nostaa kaverin ilmaan ja kaataa hänet.
– Heikoksi lenkiksi on monesti varsinkin kisatilanteessa noussut psyykkinen puoli. Keskittyminen saattaa herpaantua hiukan liian helposti. Jos tulee ylimääräisiä häiriötekijöitä, se saattaa haitata kisasuoritusta. Olisi kuitenkiin hyvin tärkeää saada fyysisen puolen ohella kehitettyä myös psyykkistä puolta.
”Helsingistä ei löydy vastustajia”
Entä mikä sitten on nuoren painijalupauksen tavoite?
– Pienempänä unelmissa oli aina olympiamitali, mutta nyt vanhetessa olen alkanut ajatella, mahtaako se kuitenkaan olla loppujen lopuksi tavoitteena. Paini on kuitenkin hyvin rankka laji. Totta kai haluan olympiamitalia edelleen, mutta en ole ihan varma, pystynkö siihen. Unelmia pitää silti aina olla.
Tosissaan Jenna kuitenkin painimisen ottaa, sillä hän treenaa pelkästään painia neljä viisi kertaa viikossa, ja kun siihen lasketaan vielä päälle oheistreenit, viikossa harjoittelun parissa vierähtää 15-16 tuntia. Jennaa kuitenkin hiukan harmittaa sparrauskumppaneiden puute.
– Helsingissä ei ole pahemmin painia harrastavia tyttöjä, aktiiviset tyttö- ja naispainijat ovat keskittyneet Pohjanmaalle. Joudunkin treenailemaan poikien kanssa.
Jenna on nuoresta iästään huolimatta joutunut painivammojen vuoksi jo kolmesti leikkauspöydälle.
– Juu, vammoja on tullut, ja välillä miettii, onko niitä kertynyt jo liikaa. Olkapää on leikattu, samoin polvi ja nyt viimeksi katkesi kämmenluu. Laji on raaka, ja välillä tulee havereita, mutta ei minua pelota yhtään. Tilanteeseen on sen verran jo tottunut, ettei painimaan ruvetessa ehdi miettiä, mitä vaaroja siinä voisi olla.
”Aloitin hierontavoiteen vuoden alussa”
Jenna Sihtola löysi vuoden alussa valmisteen, jota hän käyttää nykyään monta kertaa viikossa. Kyse on rovaniemeläisen Detria Oy:n Relaxant-lihastenrentouttajasta. Nyt uutena kokeiluna hän on alkanut käyttää myös Relaxant Magnesium -voidetta, sillä hänelle tahtoo ilmaantua lenkillä jalkoihin suonenvetoja. Kokeilu on vielä kuitenkin sen verran uutta, ettei tuloksia ole ehtinyt tulla.
– Mutta perus-Relaxant kyllä toimii, Jenna vakuuttaa.
– Se näkyy aika vahvasti mun arjessani. Käytän sitä sekä ennen treenejä että niiden jälkeen, ja yleensä illalla ennen nukkumaan menoa voitelen sillä kaikki kipeytyneet lihakset jalkoja ja hartioita myöten. Näin etenkin silloin, jos takana on tavallista kovemmat harjoitukset. Esimerkiksi leireillä minulla on puteli mukana, sillä aina ei ehdi menemään hierojalle, vaikka lihakset olisivatkin kipeytyneet. Tästä valmisteesta on ollut minulle suurta apua.
Uusille kokeilijoille Jennalla on pari vinkkiä.
– Relaxantista voi olla iso apu, mutta sen käyttö on oltava toistuvaa. Ei riitä kerta tai kaksi. Jos on vaikka hartiat kipeinä, niin kannattaa pyytää joku läheinen hieromaan ja levittämään samalla Relaxantia kipeille kohdille. Näin ainakin itse huomaan sen tehon kaikkein parhaiten.
Kommentit
Oma kommentti