Pakurikääpä moneen vaivaan

Evira ensin kielsi käytön, mutta joutui sitten vahvan painostuksen edessä myöntymään. Kohuttu luontaistuote pakuri on ollut suomalaisille tuttu jo vuosikymmeniä.

Pakurikääpään voi törmätä kaikkialla siellä, missä on lehtimetsiä ja erityisesti koivua, sillä se on hyvin yleinen lehtipuiden lahottaja koko maassa. Pakurikääpä muodostaa elävissä puissa mustan, epämääräisen muotoisen lohkeilevan pahkan eli pakurin, johon ei kehity itiöitä. Musta, hiilimäinen pakuri ei ole itse kääpä, vaan sienen aiheuttama kasvannainen.

Tätä kasvainnaista eli pakuria käytetään pakurituotteiden raaka-aineina. Pakurikääpää esiintyy yleisimmin hies- ja rauduskoivuissa, mutta sitä tavataan myös leppien ja pyökkien kyljissä.

– Pakurikääpä on siis puun kannalta patogeeni eli puu ei siitä missään tapauksessa hyödy, pikemminkin päinvastoin, biokemian tohtori Janne Lehtinen kertoo.

– Pakurikäävän infektoituminen johtaa aina lopulta puun kuolemaan. Terveeseen puuhun pakurikääpä ei kovin helposti pysty, sillä terve puu pystyy aika hyvin vastustamaan erilaisia tauteja.

Suomessa pakuri on kansan keskuudessa tunnettu jo vuosikymmeniä. Sitä käytettiin etenkin sotien aikana kahvin korvikkeena, ja se sai lempinimen tikkatee. Etelä-Koreassa, Kiinassa ja Japanissa sillä on pitkät perinteet. Venäjällä pakurin käyttö on ollut laajinta ja se on ollut osa sikäläistä kansanlääkintäperinnettä jo vuosisatojen ajan.

Uusi tuleminen

Nyt pakuri on kokemassa uutta renesanssia. Biokemian tohtori Janne Lehtinen on paitsi tutkinut pakuria myös osakkaana sekä tutkimus- ja kehitysjohtajana Nativean-nimisessä pakuria tuottavassa yrityksessä.

– Meillä on pakurista kaksi tuotetta. Ensinnäkin on se perinteinen eli myydään pakuria ihan sellaisenaan. Toki se on kuivattu ja jauhettu, jotta se olisi mahdollisimman käyttäjäystävällinen, ja näin pystytään takaamaan myös tuotteen laatu ja säilyvyys.

– Toinen tuotteemme on ”ready to drink” -tyyppinen pakurijuoma, eikä toista vastaavaa valmistetta ainakaan meidän tietojemme mukaan ole Suomen markkinoilla. Emme ole suinkaan maan ainoa pakurifirma, mutta juoman suhteen olemme pioneereja.

Kun pakuri pari vuotta sitten alkoi tehdä uutta tulemista, elintarvikevirasto Evira säikähti ja meni kieltämään sen käytön.

– Evira kielsi sen uuselintarvikehyväksyntään vedoten. Se taas on peräisin EU:n säännöksistä, eli jos tuote ei ole ollut markkinoilla ennen vuotta 1997 tai ei pystytä osoittamaan, että sillä on ollut ennen tätä vuotta merkittävää käyttöä, kaikki tämän vuoden jälkeen markkinoille tulevat tuotteet käsitellään uutena elintarvikkeena. Ja jotta uusi elintarvike olisi turvallinen käyttäjille, sille pitää hakea uuselintarvikehyväksyntä, mikä ei ole yksinkertainen prosessi.

– Kun Eviran kielto astui voimaan, se käytännössä tappoi kokonaan pakurin laillisen käytön, tuotekehityksen ja myynnin. Siitä nousi kuitenkin suuri häly. Uskon, että median kova paine vauhditti Eviraa purkamaan päätöksensä, ja tämän jälkeen Nativeakin lähti panostamaan voimakkaammin pakurihankkeeseen.

Mihin pakuri auttaa?

Janne Lehtinen panee suunsa suppuun, kun aletaan puhua pakurin terveysvaikutuksista. Hän sanoo suoraan, että nyt mennään hiukan hankalalle alueelle.

– Terveysväittämät ovat elintarvikepuolella hyvin tarkkaan säädeltyjä. Olemme ottaneet sen linjan, ettemme lähde painamaan etikettiin mitään lupauksia. Meillä ei ole taloudellisia mahdollisuuksia lähteä terveysväittämäpuolelle ja hakemaan lupia, sillä tie on pitkä ja kallis. Saamme palautteen käyttäjäkunnasta ja voimme kertoa pakurin ystäville, mistä siitä saa lisää tietoa.

Henkilökohtaisesti Janne Lehtinen ei itse yhtään epäile, etteivätkö pakurista liikkuvat terveysväittämät pitäisi paikkaansa. Sen sijaan Wikipedia ei ujostele, kun puhutaan pakurikäävän terveysvaikutuksista. Näin siellä kirjoitetaan:

”Pakurikääpä sisältää runsaasti terveyttä edistäviä antioksidantteja, jotka tukevat kehon luontaista puolustusjärjestelmää. Se sisältää kehon vastustuskykyä lisääviä polysakkarideja ja polyfenoleja. Tutkimuksissa pakurikäävän vaikuttaviksi ainesosiksi on tunnistettu muun muassa melaniini, steroidi ja triterpeeni. Koivun kuoresta pakurikääpään on tiivistynyt koivuhartsia eli betuliinia, joka on bakteereja tappava antiseptinen aine.”

”Eläinkokeissa on koeputkiolosuhteissa pakurikäävän todettu suojelevan soluja oksidatiiviselta stressiltä ja poistavan hapen vapaita radikaaleja, vähentävän tulehduksia, parantavan immuunivastetta ja heikentävän syöpäkasvainten kasvua. Pakurikääpä tehostaa solujen transkriptiotekijä PPAR:n toimintaa, joka pitää yllä sokeritasapainoa ja rasvasolujen säätelyä. Tästä syystä odotetaan, että pakurikääpä vaikuttaisi lääkkeenä myönteisesti esimerkiksi kakkostyypin diabetekseen ja rasva-ainevaihdunnan häiriön eli dyslipidemian hoidossa. Lisätutkimuksia kuitenkin tarvitaan edelleen.”

Tutkimuksia tarvitaan

Biokemian tohtori Janne Lehtinen on samaa mieltä etenkin lisätutkimusten tarpeellisuudesta. Hän ei halua ottaa kantaa Wikipedian tekstiin, mutta ei kuitenkaan lähde kiistämään, etteikö pakurikäävän osalta tiedoissa olisi myös faktaa.

– Pakurilla on kiistatta osoitettu olevan runsaasti erilaisia terveyttä edistäviä vaikutuksia, hän muotoilee.

– On kiistaton totuus, että pakuri on erittäin vahva antioksidantti, eikä tällä hetkellä ole tiedossa toista ainetta, jonka antioksidanttikyky olisi lähellekään yhtä suuri kuin pakurilla. Siitä on löydetty yli 200 erilaista vaikuttavaa ainetta, enkä usko, että läheskään kaikkia on vielä edes selvitetty.

Janne Lehtinen kaipaa  kuitenkin laajoja väestötutkimuksia, sillä kaikki hänen tietämänsä tähänastiset pakurilla tehdyt tutkimukset on tehty joko soluviljelmämalleilla tai eläinkokeilla. Ihmisillä tehdyt tutkimukset puuttuvat.

– Se on erittäin suuri harmi, mutta toisaalta tilanne on ymmärrettävissä, koska se vaatisi kohtalaisen pitkäkestoisen ja hyvin kalliiksi tulevan tutkimuksen. Nyt voikin heittää kysymyksen, mikseivät suuret lääketehtaat ole kiinnostuneita pakurista. Totuushan on, että vielä nykyäänkin suuri osa lääkkeistä on alun perin peräisin luonnosta, vaikka ne valmistetaan synteettisesti tiettyjen kemiallisten prosessien kautta.

– Pakurin kannalta olisi ehdottoman tärkeää, että jatkossa pystyttäisiin tieteellisesti osoittamaan sen terveysvaikutukset, etteivät ne jäisi todistetuiksi pelkästään soluviljelmä- ja eläinkokeilla. Itse en näe mitään syytä, mikseivät samat reaktiot toimisi ihmisilläkin.

Teksti: Reijo Ikävalko

Kuvat: Anne Anttila

Terveys-Hymy 8-12