Pakurikääpä, Inonotus Obliquus, on monelle luonnossa viihtyvälle tuttu näky.
Pakurikääpä muodostaa pääasiassa koivujen, mutta myös muiden lehtipuiden rungoille hiilenmustan rosoisen pahkuran. Pakurikääpä on melko yleinen koivun lahottajasieni. Musta, hiilimäinen pakuri ei ole varsinaisesti itse kääpä, vaan sienen sienirihmaston aiheuttama kasvannainen. Varsinainen pakurikäävän itiöemä muodostuu puun kuoren alle. Pakurikääpä voi kasvaa myös lehtipuiden kuten jalavan, pyökkien, pihlajien, saarnien ja leppien rungoilla. Pakurikääpää esiintyy pääasiassa pohjoisen pallonpuoliskon havumetsävyöhykkeellä. Pakurin keruu ei kuulu jokamiehenoikeuksiin, joten sen keräämiseen tarvitaan maanomistajan lupa.
Pakurikäävällä on useiden satojen, jopa tuhansien vuosien käyttöhistoria eri puolilla maapalloa koivun kasvualueella. Pakurikäävän rohdoskäytön historialliset juuret tuntuvat kuitenkin ulottuvan kaikkein vahvimmin Venäjän Siperian alueelle ja Kiinaan, jossa sitä on tehty vahvistavaa juomaa teen tai kahvin tapaan ja hyödynnetty ulkoisesti ihovaivoihin. Siperiasta pakurikäävän käyttö levisi Uralin ja Baltian kautta Eurooppaan ja myös Suomeen. Varsinkin professori Toivo Rautavaara (1905–1987) teki pakurikääpää tunnetuksi kertoessaan pakuriteen ja -uutteen käyttöperinteestä.
Viime vuosien aikana pakuri on noussut jälleen suosituksi terveysteeksi. Pakurikäävästä on kaavailtu Suomelle jopa uutta vientituotetta Aasian ja Keski-Euroopan kasvaville markkinoille. Suomessa on käynnistynyt hanke pakurikäävän viljelyedellytyksistä. Suomen markkinoilla pakurikääpää sisältäviä valmisteita on markkinoilla teenä, jauheena ja ravintolisänä. Pakurikäävästä on myös hiljattain valmistunut ensimmäinen laaja suomenkielinen kirja, Jaakko Halmetojan Pakurikääpä.
Pitkän käyttöhistoriansa ja monipuolisten ominaisuuksiensa sekä tieteellisen näytön perusteella pakurikääpä on ansainnut Suomen Terveystuotekauppiaiden Liiton vuoden 2013 rohdoskasvin arvon. Valinnalla halutaan nostaa arvostusta perinteisten luonnonlääkkeiden käyttöä kohtaan sekä muistuttaa kasvilääkinnän laajasta käytöstä läpi ihmiskunnan historian.
Kommentit
Oma kommentti