Paperimiehen närästys hellitti

Raimo LeinonenRaimo Leinosella on tuhat ja sata pientä kremppaa, mutta onneksi ei yhtään isoa. Jokin lohtu varmaan sekin. – Helvetisti on erilaista vaivaa, imatralainen paperimies huokaa.

Imatralainen Raimo Leinonen, 54, on ollut paperimies koko ikänsä eli vuodesta 1974 lähtien. Hänen työpaikkansa on Stora Enso Kaukopää, missä hän työskentelee prosessihenkilönä. Varsinainen vanha ja alkuperäinen titteli on säiliöosaston hoitaja.

Raimo on käynyt syntymässä Savonlinnassa, mutta muuttanut jo nelivuotiaana Imatralle, joten hän pitää itseään puhtaasti karjalaispoikana ja toivoo, että syntymäsavolaisuus voidaan antaa anteeksi. Raimon puoliso Tarja työskentelee koulusihteerinä. Pariskunnalla on kaksi jo aikuista poikaa, 20- ja 17-vuotiaat, jotka molemmat käyvät samaa oppilaitosta.

Raimo puhuu kauppaopistosta, vaikka sillä on nykyään joku fiinimpikin nimi. Kumpikaan pojista ei lähtenyt isän ammattiin paperimieheksi, sillä silloin tuntui siltä, että prosessiteollisuus on kuoleva tieteenhaara.

Erilaiset krempat ovat vainonneet Raimoa jo pitkään. Kropassa on monta pientä kränää, niin kuin hän itse sanoo.

– Meillä on ensinnäkin sukuvikana migreeni, joka on vaivannut minua ainakin kolmevitosesta saakka. Velimies oli aikoinaan samalla tehtaalla töissä, jolloin päällikkö kysyi, olimmeko veljeksiä. Myönsin asian ja kerroin, että saimme isältä sen verran perintöä, että minä sain migreenin ja velimies ei saanut sitäkään.

– Minulla on myös pahoja niska-hartiavaivoja, jotka näyttävät kuuluvan migreeni-ihmisen elämään eli ne kulkevat käsi kädessä. Kun tulee lihaskireyttä, seurauksena on nikamalukkoja rinta- ja kaularankaan. Minulla migreeni on semmoinen, että jos vaikka ukkovarvasta särkee tarpeeksi kauan, se laukaisee migreenin. Silmän yläpuolelle tulee ankara pistemäinen kipu.

Raimolla on todettu myös hermopinne oikeassa olkapäässä, ja siihenkin on tarvittu särkylääkkeitä. Niitä on luonnollisesti kulunut runsaasti myös migreeniä taltutettaessa.

– Minulla on myös laktoosi-intoleranssi, joka on kiusannut varmaan jo 25-vuotiaasta asti. Vatsa on ronannut jo siis kauan. Olin aiemmin kartonkikoneella hommissa eikä se työ sopinut ollenkaan, koska siellä oli jatkuva maalin haju. Tein töitä varmaan viitisen vuotta särkylääkkeiden avulla, ja siitä oli tietysti seurauksena, että vatsa alkoi temppuilla. Tuli helvetin huono olo ja rintaan koski, joten luulin jo pumpun reistailevan. Tutkimuksissa paljastui kuitenkin, että kyse oli helikobakteerista, johon sain häätöhoidon.

Mentiin vuosi eteenpäin, ja Raimolla ilmeni hartiavaivoja. Hän ei halunnut ruveta uudestaan syömään särkylääkkeitä, ettei vatsa ottaisi taas itseensä.

– Lähdin hakemaan kipupiikkiä, mutta lääkäri sattuikin tekemään täsmäkysymyksen, että kuinkas se vatsa on voinut. Oli pakko todeta, ettei se ole voinut oikein hyvin, koska se on välillä ihan löysä ja muutaman päivän päästä taas ihan kovalla. Normaalivatsaksi sitä ei voinut sanoa.

– Lääkäri pyysi ulostenäytteen. Kun vein sen labraan, vilkaisin sitä itsekin ja totesin, että jotain outoa tässä on, sillä se oli kuin rusinapulla. Diagnoosiksi tuli, että minulla oli hiivasyndrooma. Seurauksena oli hiivanhäätökuuri. Se tarkoitti myös sitä, että ruokavalioon tuli radikaali muutos: kaikki vaaleat jauhot, ylimääräiset rasvat ja sokerit jäivät pois.

Raimon elimistön hiiva oli seurausta helikobakteerin häädöstä. Kun siinä tapetaan huonot bakteerit, tapetaan samalla myös hyvät, eikä Raimo hoksannut, että olisi pitänyt syödä maitohappobakteereja vielä pitkään häätökuurin jälkeenkin.

Raimo ajoittaa vaivojaan vuoden 2005 työsulun mukaan. Hän naureskelee, että paperimies laskee asioita ennen ja jälkeen työsulun siinä missä raamatussa räknäävät aikaa ennen ja jälkeen Kristuksen. Paperimiehelle kyse on melkein yhtä merkittävistä asioista.

– Pari vuotta työsulun jälkeen tuli paha närästys, joka ei lähtenyt millään. Kokeilin sekä lääkärin määräämiä että vapaasti apteekista saatavia lääkkeitä, mutta mikään ei auttanut. Sitten jostakin iski alitajuntaan lehdessä ollut juttu Gastronel-nimisestä valmisteesta, marssin luontaistuotekauppaan ja ostin sitä laatikon. Eikä tarvinnut syödä sitä kuin kolme päivää, kun huomasin, että tämähän rupeaa helpottamaan.

– Söin laatikollisen ja pidin pari päivää taukoa ihan testailumielessä, mutta sitten närästystä alkoi tulla takaisin. Söin toisen ja kun oireet katosivat, lopetin siihen. Näin mentiin ehkä puolitoista vuotta eteenpäin, kunnes taas alkoi närästää. Menin ja ostin taas yhden laatikollisen, ja oireet katosivat sen siliän tien.

Raimo ei päässyt selville, mikä hänen närästysjaksonsa aiheutti.

– Ruokavalio sen hiivajutun aikana oli aika kurinalainen ja söin nyt koko ajan maitohappobakteereja. Olen ottanut niitä siitä lähtien. Olen hiukan loiventanut ruokavaliotani enkä ole enää yhtä askeettinen kuin aluksi. En ihan kokonaan enää karta vehnäjauhoja ja joskus otan jopa vaaleaa kauraleipää, mutta pääsääntöisesti leipäpuolella menee hiivatonta ruisleipää.

Raimo sanoo, ettei hän varsinaisesti joudu varomaan mitään ruokaa, mutta ihan peruspullaan hän ei koske. Vatsapuolen tilanne on tällä hetkellä hyvin hanskassa.

– Ei voi valittaa. Omat asiat ovat kunnossa. Suosittelin hiljattain Gastronelia anopillekin.

Teksti: Reijo Ikävalko

Kuvat: Laura Vesikko

Terveys-Hymy 12-10

Teksti:Harmonia
Avainsanat: närästys, hiivasyndrooma

Kommentit

Oma kommentti