Eläkkeellä oleva rajavartioston kapteeni Hannu Paavola on ollut vaimonsa Meerin kanssa naimisissa jo 44 vuotta ja risat, niin kuin hän itse sanoo. Yhteiselo onnistuu yhä mainiosti.
Humppilassa syntynyt, mutta tällä hetkellä Joensuussa asuva Hannu Paavola, 73, jäi eläkkeelle rajavartioston kapteenin hommista jo vuonna 1987 eli 50-vuotiaana. Asuinpaikkana oli tuolloin Ilomantsi.
–Siihen aikaan potkittiin tuossa iässä pois töistä. Ei Ilomantsissa ollut mahdollisuutta aloittaa uutta työuraa, joten jotakin muuta oli keksittävä. Toimin puheenjohtajana ampumaseurassa, kirjoittajayhdistyksessä ja kulttuurilautakunnassa sekä olin jonkin aikaa myös Pohjois-Karjalan piirin valmentajana ammunnassa.
Hannu on ampujana mestarismiehiä, sillä hän on kaikkien pistoolilajien Suomen mestari, kahden lajin maailmanmestari ja jos sotilaskilpailutkin otetaan mukaan, myös noin kymmenen lajin Pohjoismaiden mestari. Maailmanmestaruudet tulivat iso-pistoolin ja vakiopistoolin joukkuekilpailuista vuonna 1979, jolloin Hannu oli 41-vuotias.
Hannu on ollut Meerinsä kanssa naimisissa jo reippaat 44 vuotta, joten sinä aikana kumppanin oppinee jo kohtalaisen hyvin tuntemaan. Hannu tunnustaa, että hänellä on vaimonsa kanssa sujunut seksuaalisesti erittäin upeasti heti alusta lähtien, eikä tahti ole vieläkään laantunut. Naimisiin pariskunta meni vain muutaman kuukauden seurustelun jälkeen ja esikoinen syntyi seuraavana vuonna.
Onni onnettomuudessa
Vuosien mittaan sukupuolinen aktiviteetti kuitenkin luonnollisista syistä laimeni, mutta pari vuotta sitten tapahtui yllättävä käänne, kun Meerillä alkoi ilmetä muistihäiriöitä. Lopulta diagnoosiksi tuli alkava Alzheimer.
–Tähän tautiin kuuluu mielialan vaihtelu ja tietty ajoittainen seksuaalinen aktiivisuus. Meikäläisellä oli vaikeuksia pysyä kyydissä, ja niinpä kokeilin kaiken maailman potenssilääkkeitä markettien hyllyistä. Niistä ei kuitenkaan ollut apua.
–En kuitenkaan luovuttanut, lisäsin kuntoilua ja jätin alkoholin lähes kokonaan. Lopulta löysin netistä tietoa Preloxista ja vakuutuin. Hain loppukesästä apteekista ensimmäisen pakkauksen, mutta olin kriittisen epäuskoinen. Jo vajaan kuukauden kuluttua tilanne alkoi kuitenkin parantua, ja kolmannen pakkauksen jälkeen seisomakulma oli noussut jo vaakasuorasta hyvinkin sadan paremmalle puolelle.
Nyt on jo kuudes pakkaus menossa, mutta muuallakin on tapahtunut ihmeitä kuin alapäässä.
–Tasan tarkkaan kymmenes joulukuuta havaitsimme vaimoni kanssa, että kaljuuntuvaan päähäni, josta noin 10 sentin läpimittainen ala oli jo täysin sileää, oli alkanut kasvaa uutta tukkaa. Toki siinä on pari noin sormenpään kokoista paljasta länttiä vieläkin, mutta muualta sänki tuntuu sormissa ihan kivalta.
Yleinen vireystila parantunut
Jo viisi, kuusi vuotta sitten Hannu oli täysin luovuttanut ja alkanut ajaa tukan millin koneella.
–Nyt on mietittävä, mitä hiusten kanssa oikein tekisi, sillä passikuvastakin sattuu katsomaan täysin kalju äijä.
Parturin kehotuksesta hiukset leikattiin myös sängeksi, että ne vahvistuisivat. Hannu ottaa nykyään Preloxia aamuin illoin. Myös yleinen vireystaso on sen myötä noussut selvästi.
–Olen aikoinani kirjoittanut paljonkin novelleja ja pakinoita ja hengentuotoksiani on esitetty radiossakin. Innostuin eläkkeelle jäätyäni kirjoittamisesta ja lähetin kustantajille luettavaa, mutta seitsemännen palautuksen jälkeen annoin periksi, ja koko hanke oli vuosikausia jäissä. Viime syksynä rupesin taas kirjoittamaan ja nyt on jo 300 liuskaa valmiina. Joten virtaa riittää vähän useampaan suuntaan.
Hannun terveydentila on hyvä eikä hänellä ole kuin yksi ainoa reseptilääke, joka on tarkoitettu suurentuneeseen eturauhaseen.
–Vessassa joutuu juoksemaan vähän väliä, ja se on ihan kiikun kaakun, pitääkö eturauhasta höylätä vai ei. Rupesin syömään eturauhaslääkettä vasta syksyllä, joten nyt ollaan kuulolla, mitä seuraavaksi tapahtuu.
–Muuten terveys on kunnossa. Teen aamulla tiibettiläiset, etunojapunnerruksia ja vedän kuminauhalla lisää käsi- ja puristusvoimia. Lopuksi teen vielä tai chitä päälle. Mieliharrastuksia ovat metsästys ja kalastus ja ammunkin vielä silloin tällöin, mutta motivaatiota ei enää oikein tahdo olla, kun tulokset vuosien myötä vain huononevat!
Teksti:
Kuvat:
Terveys-Hymy 3-11
Kommentit
Oma kommentti