Kun Petri Leppäkoski opetteli tupakanpolttoa hiukan alle rippikouluikäisenä, hän ei osannut aavistaa, että hänen ja tupakan suhde kestäisi neljännesvuosisadan verran.
Petri Leppäkoski, 49, tekee johtavan farmaseutin töitä Euran apteekissa. Petri aloitteli tupakointia monien ikätoveriensa tavoin hiukan alle rippikouluikäisenä kavereiden kanssa koulun läheisessä metsässä. Petri ei enää muista, maistuivatko ensihenkoset hyviltä vai pahoilta, mutta joka tapauksessa hän tupakoi jo lukiovuosina säännöllisesti. Koukkuun siis jäätiin nopeasti.
– Alkuun se oli sosiaalisissa tilanteissa tupakointia kavereitten kanssa. Pelattiin korttia, tupakoitiin ja juotiin kaljaa. Salaa se piti tehdä, ettei kotiväki tiennyt. Jossakin vaiheessa jäin sitten kotona kiinni, ja asiasta tietysti keskusteltiin. Minulle kerrottiin, kuinka epäterveellinen tapa se on ja kuinka vaikea siitä on päästä eroon.
Ei tiennyt terveyshaitoista
Kun Petri aloitti tupakoitsijan uransa, hän ei sen kummemmin tiennyt varsinaisista tupakan terveysvaaroista.
– Valistus ei vielä ollut tavoittanut minua. Koulun terveystiedossa varmaan asiasta puhuttiin ja näytettiin tervakeuhkoja, mutta ajattelin vain, että se on huonoa tuuria jos noin käy, eikä se tapahdu minulle. Päivässä alkoi palaa askin verran. Totta kai huomasin, että siihen menee paljon rahaa, ja yritin useamman kerran lopettaa.
Petri valmistui farmaseutiksi vuonna 1994. Hän on pitkän uransa aikana ehtinyt palvella useampaakin keuhkoahtaumapotilasta, jotka ovat sairastuneet tupakoinnista.
– Olen nähnyt heidän kuolevan hitaasti keuhkoahtaumatautiin. Keuhkosyöpä armahtaa tupakoitsijan nopeammin, mutta keuhkoahtaumatautiin kuollaan ihan oikeasti. Seurasin aikoinani paria ihmistä ihan loppuun asti. Molemmat olivat kovia tupakoitsijoita. He eivät enää päässeet parkkipaikalta sisälle ilman että istuivat vartiksi penkille vetämään happea. Apteekin tiskille olisi ollut parinkymmenen metrin kävelymatka, mutta sekin hengästytti.
Lopullinen päätös
Petri Leppäkoski poltti viimeisen savukkeensa yhdestoista heinäkuuta runsaat kahdeksan vuotta sitten. Hän ei osaa sanoa, miksi se tapahtui juuri tuolloin, mutta pääasia, että tapahtui.
– Olin siihen saakka naureskellut amerikkalaisia kirjoittajia, jotka puhuivat tupakoinnin lopettamisesta ja eri keinoista, mutta nyt käsiini sattui kirja, jonka pääasiallinen sisältö oli siinä, kuinka tyhmää tupakointi on. Kirjoittajan mukaan lopettaminen tapahtuu vasta silloin, kun ihminen itse tajuaa, mistä on kysymys ja ymmärtää lopettaa polttamisen.
– Ihan lopullinen sysäys tuli siitä, kun olin näyttämässä poskiontelotulehdusta lääkärille. Silloin puheeksi tulivat myös keuhkoahtaumatauti ja keuhkosyöpä ja kuinka ensiksi mainittuun kuollaan vuosikausia. Kipeämpi kyllä tulee. Myös rahanmeno alkoi arveluttaa entistä enemmän. Teimme juuri silloin remonttia, ja tupakkaan menevän rahan olisi voinut ihan hyvin laittaa vaikka takan ostoon tai tapetteihin.
Petri ei ole koskaan laskenut, kuinka paljon rahaa hän ehti 25 vuoden aikana laittaa tupakkaan, mutta lasketaan se nyt tässä hänen puolestaan: jos yksi aski suosittua tupakkamerkkiä maksaa nykyään 6,30, se tekee kuukaudessa lähes 200 euroa ja vuodessa tasan tarkkaan 2344 euroa. Tämä kerrottuna 25:llä tekee melkein 60 000 euroa! Paljon on siis mennyt savuna ilmaan.
– Ostin itselleni auton tupakasta säästyneillä rahoilla. Tallissani on Triumph Herald -museoauto.
Nikotiinipurkka auttoi
Ihan pelkällä tahdonvoimalla Petri ei päässyt tupakasta irti.
– Olin jo etukäteen päättänyt, että lopetan 11.7. Valmistauduin siihen etukäteen pienentämällä tupakanpolttoa niin vähään kuin suinkin eli viiteen tupakkaan vuorokaudessa. Lopettamisen jälkeisenä päivänä nautin viisi annosta korvikenikotiinia purukumin muodossa, mutta en päästänyt sitäkään riistäytymään käsistä.
– Vaikeaa lopettaminen oli, ja nimen omaan sosiaalisesti. Jos vaikka teki kotona remonttia, yhden työvaiheen loputtua oli tapana keittää kahvit ja polttaa tupakit. Sitten ruvettiin taas suunnittelemaan seuraavaa työvaihetta.
– Elimistö hankasi kaikin keinoin vastaan. Jouduin lopettamaan kahvin juonnin pariksi vuodeksi kokonaan, koska tupakointi vaimentaa elimistön toimintaa ja kahvi taas kiihdyttää.
Tupakoinnin lopettaminen käy aina myös hermojen päälle, ja Petri myöntääkin kuulleensa, että hän saattoi olla aika ajoin hieman kireä. Hän toteaa kuitenkin nauraen olevansa edelleen saman naisen kanssa aviossa.
– Vaimo oli aloittanut polttamisen vielä nuorempana kuin minä. Hän katseli touhujani kolmisen kuukautta ja lopetti sitten itsekin.
Petri pääsi myös nikotiinipurukumista eroon onnekkaan sattuman kautta. Jos nyt pahaa flunssaa voi sellaiseksi nimittää.
– Olin syönyt purkkaa kaksi kuukautta ja olin jo supistanut annoksen aika pieneen, kun sairastuin flunssaan ja nukuin kokonaisen päivän. Kun heräsin iltapäivällä, huomasin etten ollut syönyt purkkaa koko päivänä, jolloin siitä tuli purkan lopetuspäivä.
”Olen edelleen tupakan vanki”
Petri ei vieläkään sano olevansa kokonaan irti tupakasta, vaikka viimeinen savuke on tumpattu jo yli kahdeksan vuotta sitten.
– Pystyn käymään kavereitten kanssa tupakkatauolla. Jos juttu on kesken, lähden mukaan, eikä se haittaa, jos lähelläni tupakoidaan. Mutta se on varmaa, että jos sytytän yhdenkin, se on sitten taas menoa.
Nykyään ei esimerkiksi televisiossa näkyvä tupakointi heilauta Petriä.
– Ei se enää aiheuta suun kostumista ja kutinaa. Mutta vieläkin täytyy myöntää, että polttamaton tupakka tuoksuu todella hyvältä. Tupakkapurussa on upea tuoksu. Se on aika puhdas luonnontuote.
Nyt Petri on huomannut myös selviä terveysvaikutuksia.
– Iho on parempi. Välillä iski aknekin, kun iho oli tottunut tupakan kuivaavaan vaikutukseen. Kun iho alkoi rasvoittua, finnit nousivat esiin. Vatsan toiminta on hyvässä mallissa, verenpaineet ja pumput ovat kunnossa. Yöllinen hengitykseni on kuulemma muuttunut ankarasta kuorsaamisesta miehekkääksi tuhinaksi. Lopettamiseen liittyy myös liikuntaharrastuksen aloittaminen. Sen huomaa, että samat reitit ottavat nyt vähemmän aikaa kuin juuri lopettamisen jälkeen.
Terveys-Hymy 10-2016
Kommentit
Oma kommentti