Petterin aurinkokeratoosi asettui

Petteri SantalahtiPetteri Santalahti joutuu koko loppuikänsä pitämään kesäisin leveälieristä hattua ja käyttämään viidenkympin suojakerrointa. Se on kuitenkin pieni hinta siitä, ettei aurinkokeratoosi enää uusiudu.

Kemiönsaarella asuva ja työskentelevä Petteri Santalahti, 46, on paiskinut töitä koko aikuisikänsä eli 25 vuotta rakennuksilla ulkosaaristossa. Hän on rakentanut laitureita ja mökkejä ja ollut hyvin runsaasti auringossa. Hän on edelleen mukana rakennustoiminnassa, mutta nykyään hän vaikuttaa tavarantoimittajana ja tavarankerääjänä – eli käytännössä hän työskentelee erään rakennusfirman tukikohdassa. Aurinkoa tulee vähemmän kuin aikaisemmin.

Petteri on syntynyt Helsingissä, oppinut puhumaan Kauhavalla, asunut sekä Urjalassa että Humppilassa kahdessa eri paikassa, sen jälkeen Turussa ja vuodesta 1988 Lounais-Suomen saaristossa – ensin Vänössä kahdeksan vuotta ja sitten Kemiönsaaren Rosalassa loput. Petteri on naimisissa ja pariskunnalla on kuusivuotias poika.

Petterin aurinkokeratoosi alkoi noin kahdeksan vuotta sitten.

– Kukaan ei sitä tahdo uskoa, mutta se lähti suupielestä. Huuli rohtui kunnolla eikä siihen purrut huulirasva. Suupielessäkin oli kipeä haavauma eikä siihenkään tehonnut mikään lääke. Sitten se rupesi kiipeämään vasenta poskea ylös ja pesiytyi yhteen kohtaan poskessa. Talven tullen se taas katosi.

Vaiva palasi seuraavana kesänä. Petterin suupieli ja poski alkoivat jälleen oireilla, ja kun mikään ei auttanut, hän kävi näyttämässä vaivojaan lääkärillä, joka arveli kyseessä olevan sienen ja määräsi sienilääkettä. Tilanne muuttui vain pahemmaksi.

– Näin mentiin eteenpäin, ja välillä poski taas rauhoittui, mutta vielä tässä vaiheessakaan en tullut ajatelleeksi, että auringolla olisi jotakin tekemistä asian kanssa. Seuraavaksi se lähti kiipeämään kohti ohimoa ja päätyi silmäkulman lähelle korvan ja silmän puoliväliin, mihin se teki kolme, neljä rakkulaa. Se pesiytyi siihen ihan tosissaan. Sitten se alkoi olla sen verran pahan näköinen, että lähdin taas näyttämään sitä lääkärille. Halusin varmistaa, ettei kyse ole mistään vakavammasta.

Nyt lääkäri totesi heti, että kyse on aurinkokeratoosista.

– Se oli minulle ihan uusi sana. Kun kävin netistä katsomassa, huolestuin hiukan, koska jotkut pitävät sitä syöpänä tai ainakin syövän esiasteena. Tämä ei kuitenkaan hätkähdyttänyt minua, sillä se ei olisi ollut meidän perheemme ensimmäinen syöpä. Vaimoni on sairauseläkkeellä sen takia, että hänellä on aivosyöpä, jota ei voi leikata. Hän on sairastanut sitä jo 11 vuotta, ja nyt oireet ovat sen verran pahentuneet, että hän on saanut toisen kerran elämässään sädehoitoa, jota ei yleensä anneta kuin kerran.

– Meikäläisen ihosyövän alku tuntui sen rinnalla pikku jutulta. Se ei kuitenkaan tarkoittanut, ettei sitä olisi ollut syytä hoitaa.

Lääkäri määräsi Petterin aurinkokeratoosin hoitoon Aldara-nimistä reseptillä olevaa voidetta. Hän on saanut sitä kaksi kuuria, sillä kaikki iho-oireet eivät poistuneet ensimmäisellä hoitojaksolla.

– Yksi kuuri kestää pari kolme kuukautta, ja jo eka kuuri auttoi. Voidetta levitetään aina maanantaisin, keskiviikkoisin ja torstaisin, ja sitten odotellaan seuraavaan maanantaihin, että iho pääsee hetkeksi huilaamaan. Tätä jatkettiin viisi viikkoa, jonka jälkeen odoteltiin muutama kuukausi ja mentiin sen jälkeen näyttämään lääkärille, kuinka iho oli parantunut. Toisen kuurin jälkeen iho oli täysin kunnossa. Olen ollut nyt oireeton jo vuoden päivät.

Petteri sai lääkäriltä myös koko joukon uusia elämäntapaohjeita.

– Minun on käytettävä leveälierisiä hattuja kesäisin jatkuvasti ja aurinkovoiteen suojakerroin on 50. Vain lokakuun puolivälistä tammikuun loppuun näitä varokeinoja ei tarvita. Minua ei siis näe aurinkoa ottamassa, mutta ei ole koskaan nähtykään. Ihan pienenä 60-luvulla olin mummilassa kesäisin auringossa, ja noihin aikoihin pelattiin jopa aurinkolamppujen kanssa.

– Minulla on tavallista herkempi iho, ja aina keväisin ulkotöissä ensimmäisten aurinkoisten päivien jälkeen kämmenselät olivat kuin olisi nokkosella vedelty. Vaikka kuinka yritin käyttää aurinkovoiteita, iho tahtoi palaa aina. Korviinkin tuli semmoinen kuiva korppu, kun korvat paloivat. Kovettunut korppuiho on juuri ensimmäinen keratoosin oire, kun aurinkoa tulee liikaa. Ihme kyllä minulle ei kuitenkaan tullut koskaan korviin keratoosia.

Petteri Santalahti toivoo, että aurinkokeratoosista levitettäisiin ihmisille enemmän tietoa. Hän tietää, etteivät kaikki ihmiset saa sitä, mutta aika monet voivat kuitenkin sairastua siihen.

Teksti: Reijo Ikävalko

Kuva: Petri Kuosmanen

Terveys-Hymy 8-10

Teksti:Aldara
Avainsanat: aurinko, ihosyöpä, iho, aurinkokeratoosi, suojakerroin

Kommentit

Oma kommentti