Kun Piia Hakomäki löysi oikeasta rinnastaan kyhmyn tammikuun lopussa 2008, hän ei uskonut sen olevan mitään sen kummempaa. Totuus oli kuitenkin toinen. Piia oli sairastunut hyvin aggressiiviseen rintasyöpään.
Nokialla asuva ja siellä luokanopettajana toimiva Piia Hakomäki on tällä hetkellä 40-vuotias ja kohta nelivuotiaan pikku tyttären äiti. Puoliso työskentelee it-alalla. Tänään kaikki on hyvin ja rintasyöpä on voitettu kanta, mutta toisin oli alkutalvesta seitsemän vuotta sitten.
– Löysin patin tammikuun lopussa suihkussa ollessani. Tunsin itseni tuolloin täysin terveeksi, olin aina pitänyt urheilusta ja liikunnasta, elelin sinkkuna ja elämässä oli vauhtia. Minulla oli vakituinen työpaikka Koskenmäen koulussa. Kaikki oli siis hyvin.
Kyhmy jäi vaivaamaan Piian mieltä, vaikka gynisreissusta oli aikaa vain pari kuukautta. Hän kuvitteli kuitenkin kyhmyn olevan hormoninaalista perua ja katoavan aikanaan. Hän ei osannut kuvitellakaan, että kyseessä olisi ollut syöpä. Ei 34-vuotias nainen usko sairastuvansa rintasyöpään.
– Ihmettelin sitä pari viikkoa ja kävin näyttämässä sitä työterveydessä. Keskustelin myös töissä muiden naisten kanssa asiasta, mutta kun patti ei hävinnyt, päätin tehdä asialle jotakin. Olin koko elämäni ajan käynyt säännöllisesti gynekologilla, joten en ollut sen suuremmin huolissani.
Työterveyden lääkärikään ei alkuun ollut löytää kyhmyä, joten lopulta laitoin hänen kätensä sen päälle ja sanoin, että tuossa se on, kokeile sitä. Lääkäri ei sanonut siihen juuta eikä jaata, mutta kirjoitti heti lähetteen mammografiaan, ultraan ja neulakokeisiin. Hän oli sitä mieltä, että asia täytyi tutkia.
Tutkittiin tosissaan
Piia on tälle lääkärille hyvin kiitollinen, sillä hän on kuullut monista tapauksista, jolloin lääkäri on vähätellyt samanikäisten nuorten naisten rintakyhmyjä kohtalokkain seurauksin. Tämä lääkäri otti kuitenkin Piian asian tosissaan ja laittoi pyörät pyörimään.
– Halusin tietysti selvittää tilanteen mahdollisimman pian ja yritin päästä mammografiaan kunnalliselle puolelle, mutta se ei onnistunut. Soitin yksityiselle ja sain nopeasti peruutusajan, joka oli ystävänpäivänä eli 14.2.2008. Minulla oli äiti mukana henkisenä tukena.
Kuvia otettiin eri puolilta useita, jolloin Piialle alkoi kehittyä tunne, että kyse oli sittenkin jostain vakavammasta.
– Lopulta hoitaja pyysi minua jäämään tutkimuspöydälle odottamaan lääkäriä. Ajatukset risteilivät ties missä, mutta se kävi jo siinä vaiheessa selväksi, ettei tämä ollut mikään hyvä juttu.
Lääkäri tuli ja sanoi, että hänen täytyy tutkia kyhmyä vielä tarkemmin. Neulanäytteen jälkeen lääkäri pyysi Piian huoneeseensa ja sanoi suoraan, että hänen mielestään kyseessä on tyypillinen syöpäkasvain eikä asiassa ole mitään epäselvää.
Leikkaus onnistui
Lääkäri lupasi viedä itse näytteet postiin, jotta tulokset saataisiin mahdollisimman pian. Hän lupasi soittaa Piialle heti, kun vastaukset tulevat.
– Ei mennyt kuin pari päivää, kun lääkäri soitti ja kertoi hiukan ihmeissään, että neulanäyte on puhdas. Hän oli kuitenkin edelleen sitä mieltä, että asia ei ollut tässä. Hän kertoi kyhmyn olevan kalkkikuoren sisällä ja että se oli niin kova, ettei siitä saanut kunnon näytettä. Hän sanoi edelleen olevansa sitä mieltä, että kyseessä oli pahanlaatuinen kasvain ja että se piti poistaa.
Nyt Piian vaihtoehtoina oli joko aloittaa tutkimukset uudestaan tai sitten hakeutua suoraan leikkaukseen. Hän päätyi jälkimmäiseen vaihtoehtoon ja alkoi äitinsä kanssa soitella yksityisiä sairaaloita läpi. Lopulta Piian onnistui saada Helsingin Mehiläiseen leikkausaika helmikuun viimeiselle päivälle.
– Kun leikkausta suunniteltiin, leikkaava kirurgi arveli niin ikään, että kyseessä oli pahanlaatuinen kasvain. Hän sanoi myös, että jos se osoittautuu sellaiseksi, silloin joudutaan poistamaan koko rinta, ja näin kävikin. Leikkaus sujui oikein hyvin. Kirurgi tuli sen jälkeen kertomaan, että hän oli saanut kaiken pois ja että hän oli tyhjentänyt myös kainalon. Patologin lausunto paljasti myöhemmin, että kainalossa oli ollut mikrometastaasi, joten hyvä oli, että kainalokin puhdistettiin.
Serkku suositteli
Kainaloon asti levinnyt syövän alku tietysti pelästytti Piiaa suuresti. Lääkäri kuitenkin vakuutti, että asiat saadaan kuntoon asianmukaisilla hoidoilla julkisella puolella Taysissa.
– Olin leikkauksen jälkeen sairauslomalla kuukauden, mutta sen jälkeen olin niin hyvässä kunnossa, että ehdin olla jo hetken aikaa töissä. Olin heti leikkauksen jälkeen ruvennut juomaan Havupuuuutejuomaa.
Piian serkku on ammatiltaan terveydestä kirjoittava toimittaja. Hän alkoi suositella Piialle Havupuuuutejuomaa yleiskunnon kohottamiseksi ja vastustuskyvyn lisäämiseksi. Serkku jopa toi Piialle alkuun muutaman pullon koemaistiaisiksi.
– Join sitä tosi isoina määrinä alkuun, varmaan 3-4 desiä päivässä eli melkein koko pullollisen, Piia nauraa.
Juomaa totisesti tarvittiinkin, sillä Piialla alkoivat rankat syöpähoidot. Samalla hän sai onkologilta lisätietoa syöpänsä laadusta.
– Kyseessä oli her2-positiivinen hormoninegatiivinen, biologisesti tosi aggressiivinen syöpä. Leikannut kirurgi totesikin, että jos olisin odotellut kovin paljon kauemmin, syöpä olisi saattanut levitä paljon pitemmälle. Oli siis moninkertaisesti onnea mukana, että kaikki kävi niin kuin kävi.
Piia sai alkuun kuusi kertaa sytostaatteja, ja samaan aikaan ensimmäisen sytostaattiannoksen kanssa aloitettiin myös vasta-ainelääkitys hänen syöpäänsä. Sitä annettiin kolmen viikon välein ja jatkettiin vuoden verran. Sädehoitokertoja oli 25.
– Rankka juttu se oli, mutta moniin muihin kohtalotovereihin verrattuna voin hoitojen ajan fyysisesti todella hyvin. Totta kai tukka lähti, kynsiä lähti ja tuli iho-ongelmia, mutta kaiken kaikkiaan hoidot sujuivat odotettua paremmin. En oksentanut enkä jäänyt makaamaan pitkiksi ajoiksi sänkyyn. Aina hoitojen jälkeen tiesin, että pari kolme seuraavaa päivää ovat huonompia, mutta silloinkin pakotin itseni edes hetkeksi pihalle näyttämään nokkaani.
Terveen paperit
Piia uskoo Havupuu-uutejuoman olevan suurelta osaltaan vaikuttamassa siihen, että hän kesti syöpähoidot, toipui ja palautui niistä suorastaan hämmästyttävän nopeasti. Koettelemukset eivät kuitenkaan olleet vielä tässä.
– Kilpirauhasen liikatoiminta puhkesi syksyllä 2009, jonka takia jouduttiin rinnan korjausleikkausta siirtämään. En osaa sanoa, johtuiko kilpirauhasongelma syövästä, mutta onneksi struumaleikkauskin, joka tehtiin syksyllä 2013, sujui hyvin. Olen sen jälkeen syönyt tyroksiinia.
– Rinnan korjausleikkaus tehtiin syksyllä 2009. Sen jälkeen olo on ollut jotenkin varmempi ja kokonaisempi. Aiemmin se oli vähän puolinainen, vaikka en ole koskaan ollutkaan isorintainen.
Sen kuitenkin oppi, ettei naiseus ole yhdestä rinnasta kiinni. Nyt Piialla on syövästään myös jo ne kuuluisat terveen paperit.
– Minut potkaistiin Taysista pihalle, kun kontrollit loppuivat viime elokuussa, hän naurahtaa.
– Minulle kerrottiin, että koska kyseessä oli niin aggressiivinen syöpä, on aika epätodennäköistä, että se enää uusiutuisi. Lääkäri kertoikin, että minun kohdallani kaksi ensimmäistä vuotta olivat olleet kaikkein kriittisimmät. Vuosittain käyn edelleen kuitenkin mammografiassa sekä verikokeissa.
![]()
Hyvää elämää
Hyvää elämääPiia tapasi nykyisen elämänkumppaninsa loppuvuodesta 2008.
– Olin silloin yksirintainen ja hiukan hiukset olivat jo kasvaneet päähän. Asia ei tuntunut häntä haittaavan.
Suhde syveni, ja pariskunnalle syntyi pikku päivänsäde Ada-Lumia vuonna 2011.
– Kun tulin raskaaksi, se oli aikamoinen yllätys, sillä en osannut edes odottaa, että näin voisi joskus käydä. Olin jotenkin kuvitellut, etten saa ikinä lapsia. Totta kai minua jännitti raskauden ajan ja kävin erinäisiä kertoja ylimääräisissä ultrissa rintaani kuvauttamassa, mutta kaikki sujui lopulta ongelmitta ja oikein hyvin.
Piia Hakomäki on toisenkin kerran miettinyt, miksei gynekologi löytänyt hänen oikeasta rinnastaan kyhmyä marraskuussa 2007, mutta hän itse löysi sen tammikuun lopussa 2008.
– Olin juuri silloin tullut Nokialle töihin, ja joulukuussa 2007 täällä oli iso vesikriisi. Olin koko kuukauden hirvittävän heikossa kunnossa, en edes syöpähoitojen aikana ollut yhtä huonona.
Piia ei tiedä eikä osaa sanoa, voisiko tällä olla jotakin tekemistä hänen syöpänsä kehittymisen kanssa, mutta toisaalta kolmen sentin rintasyöpäkyhmy ei kehittyne parissa kuukaudessa. Asia jäänee ikuiseksi arvoitukseksi.
– Olen tämän jälkeen puhunut kaikille nuorille naisille, että tutkivat säännöllisesti ja huolellisesti rintansa. Sen tämä kokemus minulle opetti.
Jokainen nainen tietää ja tuntee itse kehonsa parhaiten.
– Nuorempana odotti kaiken maailman ihmeellisyyksiä, mahtavia elämyksiä ja että tapahtuisi jotakin, mutta nyt riittää, että arki on hyvää, saa viettää rauhallista perhe-elämää ja seurata lapsen kasvamista. Ne ovat aivan hiukean hienoja asioita.
Teksti Reijo Ikävalko
Kuvat Mika Kanerva
Terveys-Hymy 3-2015
Havupuu-uutejuoma
Turun yliopistossa tutkittu luonnon antioksidantti länsirannikon männystä. Tutkimuksiin perustuvien kemiallisten havaintojen ja havupuu-uutejuomaa käyttäneiden henkilöiden kokemusten perusteella sen hyvää tekevä sisältö ei ole pelkän uskon varassa.
Suomessa terveydenhoito on luovutettu lääketehtaille bisnekseksi, ihmisten hoitamisen sijaan. Tästä esimerkkinä autoimmuunitautia potevat, joille syötetään tappavia lisäsairauksia aiheuttavaa kortisonia, solusalpaajia, vahvoja kipulääkkeitä, ym myrkkyjä, mutta luonnonmukaista lääkekannabista, saavat reseptillä vain rikkaat, joilla on varaa ostaa, sitä ylihinnoiteltua Bedrocania.
Katukaupan kannabis on laadultaan parempaa ja edullisempaa, mutta laittomuuden takia potilaat eivät voi sitä käyttää, tai ottavat riskin, johon pienituloisilla eläkeläisillä ei ole varaa, kuten ei ole havupuu-uutteeseenkaan.