Pirjon punastelut historiaa

Pirjo Hakola kärsi nuorempana herkästi punastuvista poskistaan. – Poskissa ja nenän pielissä oli katkenneita verisuonia eli couperosaa, Pirjo sanoo.

Lappeenrantalainen Pirjo Hakola, 66, on ollut eläkkeellä jo nelisen vuotta. Nykyään oloneuvoksettareksi itseään kutsuva Pirjo teki elämäntyönsä teollisuuden palveluksessa. Alkuun hänen tittelinsä oli kaaviopiirtäjä, sitten sähköpiirtäjä ja viimeisimmäksi titteliksi ennen eläköitymistä tuli tekninen avustaja. UPM:lle Pirjo meni jo kaksikymppisenä.

Hän asustaa nykyään miehensä kanssa kahdestaan, ei ole enää edes kissoja tai koiria. Molempien tyttäret ovat jo lentäneet pesästä. Sekä Pirjo että hänen miehensä Kari ovat toista kertaa naimisissa, mutta yhteistä liittoa on kestänyt ensi kesänä jo kunnioitettavat 32 vuotta. Pirjolla on yksi biologinen lapsenlapsi ja ”bonuslapsenlapsia” on kolme. Karikin on jo eläkeläisten kirjoissa.

Terveys hyvä

Pirjon terveydentila on hyvä. Iho-ongelmia sen sijaan on ollut oikeastaan vain punakkuudesta johtuen.

– Olen aina ollut hirveän punakka, ja nuorena kärsin siitä kovasti. Saunan jälkeen hihittelin peilikuvalleni, että olen kuin vanha juoppo, kun tulin sieltä posket punaisina ja kaikki verisuonet naamassa näkyen.

Viitisentoista vuotta sitten Pirjo näki ensimmäisen kerran arbutiinimainoksen.

– Nyt mie puhun kuin mainosihminen, mutta tämä on täyttä faktaa. Kun näin sen mainoksen, päätin, että mie kokeilen sitä. Yritin ensin sarjaan kuuluvaa voidetta, mutta se oli minulle liian tuhtia. Sitten keksin seerumin, ja se alkoi toimia sekä tehota. Olen toki 15 vuoden aikana tehnyt syrjähyppyjä ja kokeillut muitakin tuotteita, mutta olen aina palannut arbutiiniseerumiin. Se rauhoittaa hipiää eikä se enää samalla tavalla heloita.

Pirjolla oli couperosaa eniten nenän sivuilla ja poskissa. Kevätaurinko tuo tullessaan aina myös runsaasti pisamia, jotka nekin hän koki nuorempana kiusallisiksi.

– Nyt ne eivät enää haittaa, ne ovat oikeastaan ihan kivoja, hän nauraa.

– Vietämme kesällä paljon aikaa Saimaalla ja jatkamme vielä kesää pari kuukautta Espanjan Fuengirolassa, joten molemmissa paikoissa aurinkoa tulee aika paljon. Nämä kaudet olen melkein kokonaan kikkaillut arbutiinin avulla. Ja sen olen huomannut, etten enää kärähdä auringossa yhtä helposti kuin ennen, jolloin nokka ja poskipäät paloivat. Lasken sen ilman muuta arbutiinin ansioksi. Se on estänyt ihoa palamasta.

– Mahdollisista maksaläiskistä en tiedä, koska minulla on pisamia melko paljon. Josko siellä seassa olisi maksaläiskiäkin, hän viisastelee.

Naama ei enää heloita

Naama on nyt entistä vaaleampi eikä punainen.

– Arbutiini on vaalentanut couperosaa enkä enää saunan jälkeen heloita tumanpunaisena yhtä pitkään kuin ennen. Nyt posket tasoittuvat aika nopsaan, kun laitan arbutiinia. Käytän sitä edelleen aamuin illoin puhtaalle iholle.

Uusille arbutinin kokeilijoille Pirjolla on pari niksiä.

– Kannattaa käyttää yksi puteli loppuun ennen kuin lopettaa. Ja kannattaa laittaa arbutiinia myös kaulalle ja dekolteelle eli rinnuksille. En enää millään jaksa muistaa, missä ajassa se minulla alkoi toimia, mutta kai se aika nopeasti se ihmeekseni tepsi, joten hyväksi havaitsin.

Vapaa-aikoinaan nykyinen oloneuvoksetar voimistelee, ulkoilee, veneilee, lukee ja kirjoittaa.

– Tykkään hirveästi lattareista, mutta kun mies ei tanssi niin käyn Bailatinossa, missä voi yksinään irroitella cha chaa, sambaa ja rumbaa! Tunnin jälkeen naama on kuin lämpöhalvauksen jäljiltä, mutta äkkiä se siitä arbutinilla rauhoittuu.

Terveys-Hymy 3-2017

Teksti:Reijo Ikävalko
Kuvat:Marjut Vuotila
Avainsanat: couperosa, arbutiini, katkennut verisuoni, punastuminen, punakka

Kommentit

Oma kommentti