Puolukka, Vaccinium vitis-idaea, on Suomessa yleinen kangasmetsissä, tunturikankailla sekä rämeillä. Sen lehdet sisältävät arbutiinia, hydrokinoglykosidia, flavonoideja, viini- ursoli- ja oleanolihappoja, parkkiaineita, proantosyanidiinia ja karvasaineita.
Marjat sisältävät flavonoideja, parkkiaineita, karoteenia, P- ja B-vitamiineja, proteiinia, rasvaa, hiilihydraatteja, kuituja, sokereita ja bentsoehappoa. Puolukassa on enemmän sokeria kuin mustikassa, mutta bentsoe- ja sitruunahappo peittävät sokerin makean maun.
Puolukkaa käytetään lehtiteenä virtsarakkotulehduksen hoitamiseen ja ennaltaehkäisyyn sekä reuman ja kihdin hoitoon. Kun virtsatietulehduksessa virtsa muuttuu emäksiseksi, emäksisessä ympäristössä arbutiini muuttuu hydrokinoniksi, joka tappaa bakteereita. Teen nauttimisen on osoitettu myös vähentävän allergisia reaktioita. Lehtien sisältämä arbutiini alentaa puolestaan verensokeria. Oulun yliopistossa vuonna 2001 tehty tutkimus koski puolukka-karpalomehun vaikutusta virtsatieinfektioihin. Riski pieneni merkittävästi. Puolukka estää bakteerien kiinnittymisen virtsarakon seinämiin ja ne huuhtoutuvat näin ollen pois. Puolukan marjoja on käytetty taas vilustumisoireisiin sekä ripuliin. Marjojen on todettu edistävän sapen, maksan ja vatsan toimintaa sekä vähentävän käymisprosesseja suolistossa.
Puolukan lehtiteetä ei saa käyttää liian suuria määriä tai liian usein, sillä munuaiset ja maksa voivat ärsyyntyä. Alle kaksivuotiaille ei saa antaa lehtiteetä ja sitä ei saa käyttää myöskään raskaus- ja imetysaikana.
Lähde: www.ravintolisawiki.fi
Kommentit
Oma kommentti