Raija Postin vasempaan poskipäähän ilmaantui pari vuotta sitten omituinen ruskea läikkä, joka alkoi vähitellen suurentua ja tummua. Läikkä paljastui vaarattomaksi rasvaluomeksi, mutta se näytti tulleen jäädäkseen.
Raijan sukunimi on siis Post, ei Posti, eikä hän ole postissa töissä. Häntä naurattaa ehdotus, jonka mukaan hänen pitäisi muuttaa sukunimensä Itellaksi.
– Nimi oli alun perin Portimojärvi, mutta koska niitä oli samalla paikkakunnalla useita, isoisäni isä muutti sen Postiksi. Hän osti nimen, joten kaikki Post-nimiset ovat samaa sukua.
Raija on syntyisin Pellosta, mutta hän on ajautunut töitten perässä ensiksi Raaheen ja sitten Ouluun, missä hän nykyään asuu. Raija on 55-vuotisen elämänsä aikana ehtinyt tehdä monenlaista työtä, sillä hän on vaikuttanut muun muassa tarjoilijana, hän on ollut hoitotyössä ja hän on toiminut myös iltapäiväkerhojen askarteluohjaajana. Raija on ollut eläkkeellä kolmisen vuotta, sillä hänen molemmat ranteensa on leikattu, ja kun vielä jälkimmäinen leikkaus epäonnistui ja jätti jälkeensä kivuliaan hermopinteen, työt loppuivat siihen.
Raijalla on yksi aikuinen tytär, jolla on jo seuraavaakin polvea. Raija on asunut avossa jo 23 vuotta ammattiautoilijana työskennelleen Pentti Salosen, 65, kanssa. Hänkin on jo eläkkeellä, sillä häneltä leikattiin viitisen vuotta sitten eturauhassyöpä.
– Kumpikin on saanut puukkoa ihan tarpeeksi, Raija huokaa. – Ranteet alkoivat oikutella jo tarjoilijavuosinani. Vasen ranne jäi huonommaksi eikä siinä kädessä peukalo toimi. Sillä ei saa otetta, mikä tekee elämän monessa asiassa hankalaksi. Minua on leikelty myös jaloista, minulta on leikattu tyrä ja kilpirauhanenkin on poistettu. Mitään kuolemantautia ei onneksi ole koskaan ollut eikä minulla ole muuta lääkitystä kuin tyroksiini kilpirauhasen vajaatoimintaan. Silloin tällöin joudun ottamaan käsieni kipuihin särkylääkettä.
Pari vuotta sitten Raijan vasempaan poskeen ilmaantui pieni ruskea läikkä. Raijaa itseään se ei häirinnyt, mutta kun se alkoi suurentua ja tummua ja kun lähiympäristö rupesi kantamaan siitä huolta, hän päätti lähteä lääkärille. Poskesta otettiin koepala, ja kun tulokset parin viikon kuluttua tulivat, kaikki voivat huokaista helpotuksesta. Kyseessä oli ihotautilääkärin mukaan vaarattomaksi luokiteltu rasvaluomi.
– Hän antoi minulle monisteen arbutiinista ja totesi, että aika arvokastahan se on, mutta toisaalta moni oli saanut siitä avun. Hän ei voinut luvata, että se auttaisi sataprosenttisesti, mutta käytössä sen sitten huomaisin. Otin vinkin tietysti kiitollisuudella vastaan, ostin sitä heti ja rupesin käyttämään aamuin illoin. Kun menin seuraavan kerran saman lääkärin vastaanotolle, hän totesi heti, että poski oli vaalentunut.
Raija sanoo, että arbutiini on parantanut muualtakin hänen ihoaan. Se on muuttunut selvästi sileämmäksi. Molemmin puolin kaulaa korvan kohdalla olleet kaksi ruskeaa, iän mukanaan tuomaa läiskää ovat peräti kadonneet.
– Poskessa näkyy vielä jälki, mutta se ei ole ollenkaan samanlainen kuin ennen arbutiinia. Lääkäri sanoikin, ettei se varmaan koskaan lähde kokonaan pois. Paljon apua arbutiinista on kuitenkin ollut.
Kyse on rovaniemeläisen Detria Oy:n Anti Aging-sarjasta, joka koostuu neljästä eri valmisteesta. Raija on käyttänyt kaikkein eniten mustikkapohjaista Pigment Whitening -arbutiinia, mutta hän on kokeillut myös päivä- ja yövoidetta sekä silmänympärysvoidetta. Kaikki toimivat.
– Suosikkini on pumppupullossa oleva arbutiini, jota käyttää myös avomieheni Pentti. Hänellä oli läikkä ohimolla, ja siihenkin se on auttanut. Olemme molemmat arbutiiniin oikein tyytyväisiä ja käymme kilpaa samalla purkilla.
– Minulla on arbutiinia matkassa ulkomaanreissuillakin, Raija nauraa. – Täytyy sitä olla omat pullot mukana.
Teksti:
Kuva:
Terveys-Hymy 12-08
Kyllähän nämä maksa/pigmentti läiskät talven aikana vaalenee myös muutenkin kun ei olla auringossa. Mutta varmaan osasta
arbutiinillakin on oma apunsa.