Ravitsemussuositusten sekamelska

rasvat_th_by_kristiina_kurronen_kuvaryhmäTohtori Tolonen kertoo, kuinka sokeriteollisuus lahjoi tutkijat puolelleen rasvaa vastaan.

Sokeriteollisuus lahjoi 1960-luvulla vaikutusvaltaisia ravitsemustieteilijöitä leipomaan rasvasta ja kolesterolista terveyden vihollisen ja suosittelemaan sokeria sisältäviä ruokia ja juomia, ilmenee Kalifornian yliopiston tutkijoiden julkaisemasta artikkelista. Sen mukaan lahjottuihin tutkijoihin kuului Mark Hegsted, josta tuli Yhdysvaltojen maatalousministeriön ravintojohtaja, jossa ominaisuudessa hän osallistui hallituksen ravitsemussuositusten laatimiseen. Toinen vaikutusvaltainen lahjottu tutkija oli Harvardin yliopiston ravitsemustieteen laitoksen vuonna 1942 perustanut ja sitä vuoteen 1977 johtanut Fredrick J. Stare. Hänen mielestään suurtenkaan sokerimäärien nauttiminen ei ollut haitallista terveydelle. Stare suorastaan mainosti Coca-Colaa terveysjuomana. Sokeriteollisuus on vaikuttanut lobbaamalla ravitsemussuosituksiin, elintarviketeollisuuteen ja yleiseen mielipiteeseen yli 50 vuotta, aina näihin päiviin asti.

Vasta nyt aletaan laajasti ymmärtää, että elintasosairauksien pääasiallinen syy onkin sokeri, ei rasva, kuten Lontoon yliopiston ravitsemustieteen professori John Yudkin esitti jo 1960-luvulla. Valitettavasti rasva- ja kolesterolikammon edustajat voittivat ja Yudkin hävisi kiistan sokerin ja rasvan välillä. Niinpä ravitsemussuosituksissa neuvotaan välttämään maaeläinrasvoja, ja miljoonille ihmisille, terveillekin, syötetään kolesterolia alentavia lääkkeitä. Niiden käyttöä perustellaan lääketeollisuuden rahoittamilla ja manipuloimilla tutkimuksilla, joissa liioitellaan statiinien hyötyjä ja vähätellään niiden haittoja.

Rasvakammoa lietsottiin myös 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa Minnesotassa tehdyssä tutkimuksessa, jossa hoidettiin tuhansia laitoksissa olleita mielenterveyspotilaita kahdella erilaisella ruokavaliolla. Osa potilaista sai ruokaa, jonka tarkoitus oli alentaa kolesterolia ja ehkäistä siten sydäntauteja. Tässä ruokavaliossa tyydytetty oli korvattu kasviöljyillä. Osa potilaista taas jatkoi syömällä tyypillistä amerikkalaista ruokavaliota, jossa oli runsaasti tyydytettyjä maaeläinrasvoja. Kasviöljyjä saaneiden kolesterolilukemat pienenivät aivan kuten tutkijat olivat odottaneetkin, mutta sydäntaudit ja -kuolemat eivät vähentyneet, vaan päinvastoin lisääntyivät. Tutkijat kuitenkin pimittivät tämän, koska he olivat näkevinään kasviöljyn ”edullisen vaikutuksen” etenkin nuorilla ihmisillä. Niinpä tutkijat uskoivat, että kyllä se edullinen vaikutus tulee, kunhan ruokavaliota noudatetaan pitempään. Tosiasiassa yli 64-vuotiaita kasviöljyä syöneitä ihmisiä alkoi kuolla enemmän kuin voita syöneitä. Kuolleisuus siis lisääntyi, vaikka kolesteroli aleni.

Yhdysvaltain terveysviraston ja Pohjois-Karoliinan yliopiston tutkijat paljastivat huijauksen ja sanovat, että 40 vuoden takaiset päätelmät olivat virheelliset. “Puutteellinen julkaisu on johtanut kasvirasvojen terveysvaikutusten yliarvioimiseen ja niiden mahdollisten riskien aliarvioimiseen”, tutkijat kirjoittavat. ”Jos tutkimus olisi julkaistu kaikkine tietoineen 40 vuotta sitten, ravitsemusohjeet olisivat olleet toisenlaisia”, sanoo Pohjois-Karoliinan yliopiston tutkija Daisy Zamora, joka johti uutta analyysia.

Kasviöljyruokavaliota oli alettu suositella Amerikassa ja muissa maissa, myös Suomessa. Pohjois-Karjala –hanke alkoi toteuttaa uutta oppia Suomessa ja sitä on toitotettu ”yksimielisesti” – kuten Pekka Puska aina on korostanut – näihin päiviin asti. Tosiasiassa tyydytetyn rasvan haittoja ei ole koskaan todistettu yhdessäkään pätevässä tutkimuksessa. Miksei Minnesotan tutkimuksen tuloksia julkaistu kokonaisuudessaan? Jos niin olisi tehty, olisi voitu välttyä historian suurimmilta ravitsemukseen liittyviltä virhepäätelmiltä.

Kuuden viime vuoden aikana julkaistut satojen tuhansien ihmisten koontitutkimukset, joissa on verrattu vähärasvaista dieettiä runsaammin rasvaa sisältävään ja mitattu ihmisten veren kolesterolia, puhuvat rasva- ja kolesteroliteoriaa vastaan. Tuore meta-analyysi käsitti yli 62 000 henkilöä, jotka olivat osallistuneet kontrolloituihin tutkimuksiin. Seuruuaikoina kokonaiskuolleisuudet olivat vähärasvaisella ruokavaliolla 6,45 ja tavallisella runsasrasvaisella 6,06 prosenttia. Ero ei ole merkitsevä. Sydänkuolleisuudet olivat vastaavasti 2,16 ja 1,80 prosenttia (ei merkitsevää eroa). Seerumin kokonaiskolesterolin pitoisuus väheni vähärasvaisella ruokavaliolla, mutta myös tavallista dieettiä noudattavilla, joskin vähemmän. Kolesteroliarvojen aleneminen ei kuitenkaan korreloinut kokonais- tai sydänkuolleisuuteen kummassakaan ryhmässä. Kolesteroli- ja statiiniuskovaisten ja lääketeollisuuden lahjomien lääkäreiden on vaikea hyväksyä näitä uusia faktoja.

 

Teksti:Matti Tolonen
Kuvat:Om-arkisto
Avainsanat: sokeri, rasva, kasvirasva

Kommentit

Oma kommentti