Reumaatikko sai pysyvän avun

Maire Rekola sairastui vain hiukan yli parikymppisenä äkilliseen ja tuskalliseen tulehdukselliseen nivelreumaan, joka alkoi jalkapohjista ja levisi hetkessä koko vartaloon. Sairautta hoidettiin kortisonilla ja kultahoidolla, kunnes elimistö teki stopin.

Huittisissa syntynyt ja siellä koko ikänsä asunut Maire Rekola, 67, on ammatiltaan keittiökylmäkkö, mutta hän on ollut eläkkeellä jo vuosia. Mairen aviomies Unto, 64, eläkeläinen nykyään hänkin, teki elämäntyönsä metsäteknikkona. Pariskunta on ollut naimisissa jo kunnioitettavat 39 vuotta ja heillä on aikuinen poika. Seuraavaa polvea ei vielä ole.

Kun Maire oli hiukan yli parikymppinen, hän oli tarjoilemassa ystävättärensä valmistumistilaisuudessa. Illan aikana hän alkoi ihmetellä, miksi hänen kävelynsä muuttui vaikeaksi. Hän joutui kulkemaan ovistakin astioiden kanssa aivan eri tavalla kuin aiemmin. Maire vaistosi, että jotakin oli vialla, mutta ei tietenkään pystynyt ymmärtämään, mistä oli kysymys.

Asia valkeni karmealla tavalla jo seuraavana aamuna. Tulehduksellinen reuma oli iskenyt hänen jalkapohjiinsa niin ankarasti, ettei käveleminen enää tahtonut onnistua. Sairaus levisi hetkessä koko kehoon ja jäykisti paikat pahasti. Maire tunsi olevansa kuin liekeissä. Nuoren naisen elämä muuttui hyvin kivuliaaksi.

– Menin tietysti heti lääkäriin ja sain lääkityksen, Maire muistelee.

– Minut ohjattiin reumapolille, mutta kukaan ei osannut sanoa, mistä reuma oli tullut. Tottahan edellinen sukupolvi oli sairastanut jonkinlaisia reumasairauksia, mutta ei ihan tällaista. Asia oli ihan uusi ja outo.

Kokonaisvaltaista kipua

Edessä olivat monenlaiset tutkimukset, hoidot ja lääkitykset. Tutuiksi tulivat niin kortisoni kuin kultahoitokin. Raskas reumalääkitys ei kuitenkaan sopinut Mairelle. Elimistö teki stopin.

– Seurauksena oli sydämen rytmihäiriöitä ja myös trombosyytit rupesivat laskemaan niin pahasti, että seurauksena oli aikamoinen kriisi elimistössä. Kun koko ajan annettiin piikkejä, keho ei enää pystynyt ottamaan niitä vastaan. Se oli aika rankkaa.

Maire oli naimisiin mennessään 28-vuotias, ja kolme vuotta myöhemmin syntyi pariskunnalle poika. Reuma jylläsi tietysti myös koko odotusajan ja vielä synnytyksen jälkeenkin.

– Sairaus rajoitti elämää aika pahasti. Pystyin toki jotenkin liikkumaan, mutta vaikeaa se oli. Kun poika syntyi, olin Turussa erikoistarkkailussa, ja jo aiemmin minua oli pidetty pitkään äitipolilla. Kun lapsi vapautui äidin kohdusta, kortisonin tuotos väheni, jolloin lisäkortisoni olisi ollut tarpeen, mutta pahaksi onneksi lääkäri vaihtui. Uusi lääkäri oli sitä mieltä, ettei kortisonia tarvita.

– Kun tulin vauvan kanssa kotiin, reuma puhkesi kuukauden kuluttua niin rajuna, että isä joutui ensimmäisten kuukausien ajan hoitamaan lasta. Kun tauti hiukan hellitti, opettelin uudestaan pukemaan ja kävelemään, mutta aika rajua se oli, kun joutui pakottamaan kehonsa toimintaan.

Maire ei osaa sanoa, mistä kohtaa häntä sattui kaikkein pahimmin. Kipu ja kankeus olivat niin kokonaisvaltaisia. Tilannetta ja tuskaa on vaikea pukea sanoiksi.

Kesä muutti kaiken

Kesällä 1982 Maire oli saanut mittansa täyteen. Perinteisistä reumahoidoista ei ollut apua. Hän marssi luontaistuotekauppaan ja selvitti tilanteensa.

– Hetki oli otollinen, koska minulla ei tuolloin ollut mitään lääkärisuhdetta ja olin tutustunut reumapolin hoitoihin jo hyvinkin perusteellisesti. Sain käteeni pullon Havupuu-uutejuomaa ja aloin käyttää sitä. Huomasin hyvin pian ensiksi sormissani ja sittemmin koko käsissä, että tulehdus väheni ja nivelet alkoivat liikkua.

– En oikein tiedä, kuinka tämän aineen asiallisuutta osaisi kuvailla, Maire toteaa.

– Siitä on ollut minulle merkittävää helpotusta, ja koen sen ihan Taivaan Isän minulle antamana apuna. Olen saanut tämän juoman lahjaksi elämälleni. Jos vertaa nykyistä tilannetta siihen aikaan, kun 30 vuotta sitten aloitin käyttää uutejuomaa, ero on kuin yöllä ja päivällä, jos tällainen vanha ja kulunut vertaus sallitaan.

– Juoma lisää nivelten liikkuvuutta, lievittää tulehdusta ja poistaa särkyjä. Totta kai minulla on jo iänkin puolesta monenlaisia vaivoja ja rajoituksia, mutta sen voin sanoa, että olisin varmaan menehtynyt ilman tätä juomaa. Eikä ole tarvinnut mennä reumaleikkauksiin.

Ihan ilman perinteistä reumalääkitystä Maire ei silti ole. Hän on kuitenkin vakaasti sitä mieltä, että Havupuu-uutejuoma on vähentänyt hänen lääkkeittensä määrää ja tarvetta.

– Olen aika onneton siitä, etteivät reumaatikot ole laajemmalti löytäneet tätä ainetta. Muistan vallan hyvin, millainen hätä tuli, kun sairastuin nivelreumaan.

Teksti: Reijo Ikävalko

Kuvat: Juha Sinisalo

Terveys-Hymy 11-11

Havupuu-uutejuoma

Turun yliopistossa tutkittu luonnon antioksidantti länsirannikon männystä. Tutkimuksiin perustuvien kemiallisten havaintojen ja havupuu-uutejuomaa käyttäneiden henkilöiden kokemusten perusteella sen hyvää tekevä sisältö ei ole pelkän uskon varassa.