Risto on nousemassa huipulle

Jos joku luulee, että maajoukkuehiihtäjät istuvat keskikesällä jossakin viileässä paikassa viileä juoma kädessään, hän erehtyy pahanpäiväisesti. Risto Hakolalla on menossa rankka peruskuntokausi.

Risto Hakolan, 24, nimi ei vielä ole suurelle yleisölle yhtä tuttu kuin olympiavoittajien Sami Jauhojärven ja Iivo Niskasen, mutta odotellaanpas vuosi tai pari. Kankaanpääläinen Risto nousi tämän vuoden huhtikuussa ensimmäistä kertaa A-maajoukkueeseen, joten nuoren miehen kehitys on ollut nousuvoittoista.

Kolme vuotta sitten hän täysin yllättäen voitti perinteisen 50 kilometrin Suomen mestaruuden. Risto oli tuolloin vain 20-vuotias ja hän onkin kaikkien aikojen nuorin hiihdon kuninkuusmatkan maansa mestaruuden voittanut urheilija.

– Se oli semmoinen pöljä päivä, hän nauraa.

– Olin hyvässä kunnossa silloin keväällä ja lähdin ennakkoluulottomasti kisaan. Sen jälkeen tuli seuraavina vuosina sairasteltua aina tärkeissä paikoissa – lähinnä ylähengitystiejuttuja ja omista virheistä johtuvia – ja tämmöisessä kestävyysurheilussa on aika tärkeää, että pysyy terveenä. Nyt viime kauden sain olla terveenä, ja myös kansainvälistä menestystä alkoi tulla.

Monipuolisuusmies

Ristolle sopivat silti myös lyhyemmät matkat aina sprintistä alkaen. Lahden maailmancupissa hän sijoittui talvella 2014 vapaan sprintissä kymmenenneksi, mikä on yhä hänen paras saavutuksensa maailmancupissa. Viime talvena hän sijoittui Falunin MM-kisoissa perinteisen sprintissä vielä paremmin eli yhdeksänneksi.

Maailman huippu ei enää ole kovin kaukana. Molemmat hiihtotyylit siis sopivat, mutta Risto arvelee kuitenkin olevansa muiden suomalaisten tavoin hiukan parempi perinteisellä.

181-senttinen ja kilpailukaudella 73 kiloa painava Risto on tunnettu urheilevana monilahjakkuutena. Hän edustaa hiihdossa Jämin Jännettä ja sivulajissaan ampumahiihdossa Kauhajoen Karhua.

Ampumahiihtoa hän nimittää vain harrastuksekseen, mutta silti hän nappasi toissa vuonna siitäkin lajista SM-pronssin. Useimmat ampumahiihtäjät eivät pääse uransa aikana mitaleille, vaikka yrittäisivät tosissaan.

Kovia jätkiä

Riston oikea nimi on Ristomatti, mutta Ristomatiksi häntä kuulemma kutsuu vain äiti. Muut tuntevat hänet vain lyhyesti Ristona. Hän on töissä Niinisalon varuskunnassa liikunta-aliupseerina ja arvoltaan kersantti.

Kun hänet huhtikuun lopussa nimitettiin ensimmäistä kertaa hiihdon A-maajoukkueeseen, se oli palkinto viidentoista vuoden systemaattisesta ja sinnikkäästä työstä. Risto sanoo suoraan, että se antaa potkua, tuo näkyvyyttä ja helpottaa monissa asioissa. Se merkitsee myös sponsorien hankkimisen helpottumista.

– Harjoittelua se ei sinänsä muuta mitenkään, ihan samalla lailla jatkeaan, Antti Hagqvistin valmennuksessa vuosikaudet ollut Risto toteaa.

– Mutta statusmerkitys nousee. Ne on aina kovia jätkiä, jotka pääsevät A-maajoukkueeseen!

Risto on hyvin sanavalmis ja huumoria viljelevä poikamies. Saa ollakin kova likka, että hiihtää hänet kiinni.

– Kyllä mä sitä odottelen, mutta otan heti luulot pois ensimmäisessä isossa ylämäessä. Katsotaan sitten, onko siitä mihinkään.

Tähtäimessä kotikisat

Koska Risto on kotoisin Kankaanpäästä, yksi hänen lempilajeistaan on ollut pesäpallo. Hän naureskeleekin hiihdon haittaavan muita harrastuksia.

– Jos en hiihtäisi, harrastaisin kaikkia mahdollisia pallopelejä mitä maailmassa on. Olen suoraan sanottuna pallopeliriippuvainen: käyn pelaamassa tennistä, sulkapalloa, pingistä ja pesäpalloa, mutta ei kuitenkaan jalkapalloa. Se ei kuulu mun pallopeleihini. Kankaanpäässä jalkapallokulttuuri on niin heikkoa, mutta pesäpallokaupunkina se tunnetaan.

Hiihto muotoutui Riston omaksi lajiksi jo seitsenvuotiaana, mutta vasta kymmentä vuotta myöhemmin hän alkoi panostaa siihen tosissaan.

– Tavoitteena on, että pystyisin vapaallakin hiihtämään lujaa, ja sprintissä vauhti onkin jo ihan ok. Toinen tavoite on hiihtää kaikki matkat, mutta katsotaan nyt, kuinka se onnistuu vai pitääkö ruveta erikoistumaan. Jatkossa yritän pysyä terveenä ja hiihtää sitä kautta vielä entistä kovempaa.

Lahden MM-kisat 2017 ja seuraavan vuoden talviolympialaiset Pjongjangissa Etelä-Koreassa ovat seuraavat suuremmat tavoitteet.

Pullo on pakollinen

Koska kulutus on suuri, Risto ei ole turhantarkka syömistensä suhteen, mutta kuitenkin hän pyrkii syömään monipuolisesti ja riittävästi. Ravintolisiä hän käyttää lähinnä leireillä, mutta muuten hän ei ole niiden suurkuluttaja.

Sen sijaan Ravintorenkaan Havupuu-uutejuomaa hän pistää poskeensa pullollisen päivässä. Ravintorenkaan toimitusjohtaja Kari Herttua asuu Riston tavoin Kankaanpäässä, joten ei mikään ihme, että herrat löysivät toisensa.

– Kari tuli tarjoamaan vähän yli vuosi sitten ja sen jälkeen kun rupesin ottamaan sitä, olen pysynyt terveenä. Kaikki on totta kai monien asioiden summa, mutta varmasti se on osaltaan auttanut minua ja lisännyt vastustuskykyä.

Pahoja flunssia ei ole ollut kisakaudella.

– Olen ollut silloin terveenä, kun on pitänytkin olla. Havupuu-uutteen juomisesta on tullut jo sillä lailla rutiinia, että jos en löydä reissuun lähtiessäni mitään muuta juomaa, otan yhden pullon mukaani.

Niin kuin tiedetään, huippu-urheilijat ovat kisavalmisteluissaan hiukan taikauskoon ja tarkkoihin, aina samanlaisiin etukäteisrituaaleihin taipuvaista sakkia. Risto Hakola ei tee tässä suhteessa poikkeusta.

– Olen alusta alkaen ottanut Havupuu-uutejuomaa aina kisa-aamuna. Kerran jouduin palaamaan autolla kotiin hakemaan puoli pullollista, kun en muistanut ottaa sitä lähtiessäni mukaan. Homma on mennyt sen verran syvälle päähän, ja korvien välistähän on aina aika paljon kaikki kiinni!

Teksti Reijo Ikävalko

Kuva Juha-Tapio Tuomela

Terveys-Hymy 7-2015

Havupuu-uutejuoma

Turun yliopistossa tutkittu luonnon antioksidantti länsirannikon männystä. Tutkimuksiin perustuvien kemiallisten havaintojen ja havupuu-uutejuomaa käyttäneiden henkilöiden kokemusten perusteella sen hyvää tekevä sisältö ei ole pelkän uskon varassa.