Vaikka Yrjö Törneblom täytti hiljattain 87 vuotta, se ei ole hänen tahtiaan haitannut. Yrjö liikkuu edelleen aktiivisesti päivittäin ja yksi hänen mieliharrastuksistaan on virvelikalastus. Nyt liikkuminen onnistuu paremmin kuin ennen, kun toistakymmentä vuotta sitten loukkaantunut polvi ei enää vaivaa.
Yrjö Törneblom, 87, on Käkisalmen poikia, mutta hän ei ole käynyt synnyinseuduillaan sitten vuoden 1939, jolloin hän toimi siellä vapaaehtoisena linnoitustöissä. Sen sijaan hän on parikin kertaa poikennut katsomassa Ihantalan maisemia, missä hän taisteli jatkosodan vetäytymisvaiheessa.
– Pari pientä vammaa sodassa tuli, Yrjö muistelee. – Kannaksella heittimen sirpale meni kypärästä läpi ja pieniä sirpaleita tuli vielä tuntolevyyn ja kaulaan. Ja kun oltiin saksalaisia vastaan marssilla, Stukat hyökkäsivät kimppuun, jolloin sain molempiin pakaroihin pintahaavoja. Hyvää tuuria oli molemmissa tilanteissa, ennen kaikkea kypäräjutussa. Jos olisi ollut toisen mallinen kypärä, ei tiedä, kuinka olisi käynyt.
Sota jätti muitakin jälkiä. Yrjö sairastui sota-aikana nesteiseen keuhkopussin tulehdukseen. Lääkäri ei ensin ottanut tilannetta vakavasti, mutta kun Yrjön tila huononi nopeasti, tuli hätä. Nuori mies kuitenkin toipui ja muutaman kuukauden siviilissä olon jälkeen hän palasi takaisin rintamalle.
Yrjö teki elämäntyönsä Rovaniemellä peruskoulun opettajana ja koulun johtajana. Hän jäi eläkkeelle heti kun laki salli eli 60-vuotiaana, joten hän naureskelee olleensa eläkkeellä kohta jo pitempään kuin työelämässä. Vaimon poismenosta on kulunut kahdeksan vuotta ja Yrjöllä on tytär, jolla puolestaan on kolme lasta. Yrjö asustaa yksinään aivan Rovaniemen keskustassa, sillä Jätkänkynttilä on vieressä ja joenrantaan on matkaa viitisenkymmentä metriä.
– Terveys on pitänyt muuten hyvin, mitä nyt astmalääkkeitä syön aikoinaan sairastetun keuhkopussin tulehduksen johdosta. Muuta lääkitystä ei ole. Vain oikea polvi on kiusannut, mutta siinä kyse on puhtaasti siviilivammasta. Nousin toistakymmentä vuotta sitten Jätkänkynttilän kuvetta liian jyrkästi ylös ja kun ponnistin oikealla jalalla, se ei kestänyt, ja polveen tuli vamma. En ensin osannut kiinnittää siihen huomiota, mutta sittemmin oli pakko, kun se alkoi vaivata.
– Oikea polvi on sen jälkeen tahtonut turvota ja siitä on silloin tällöin otettu nestettä pois, jonka jälkeen tilanne hetkeksi helpottaa. Jalka haittaa ennen kaikkea kävellessä, ja sen huomaa sivullinenkin, sillä jalka ikään kuin vähän vinksahtaa. Portaissa kulkiessa varon sitä enempi alas mennessä kuin ylöspäin kiivetessä. Ei se silti ole estänyt minua liikkumasta, sillä teen koko ajan pitkiä pyörälenkkejä ja käyn virvelöimässä.
Viime vuonna Yrjön polvi äityi kuitenkin tavallista hankalammaksi. Silloin hän sattui kuulemaan kotikaupungissaan Rovaniemellä toimivasta Detria-yhtiöstä ja yhdestä sen menestystuotteesta, lihastenrentouttaja Relaxantista. Yrjö päätti hieroa sitä kipeään polveensa.
– Jalka oli erityisen kipeä aamulla, kun nousin sängystä ylös. En oikein pystynyt kävelemään muilla kuin lenkkareilla, mutta kun rupesin voitelemaan polvea aamuin illoin, sain huomata, että sehän auttaa. Kävelemiseni on siitä lähtien ollut melkein normaalia, olivatpa jalassa sitten minkälaiset kengät tahansa. Hieron voidetta edelleen aamuin illoin polveeni, ja tilanne pysyy hallussa. Edes lääkärit eivät pistä vastaan, ja niinpä sekin lääkäri, joka viimeksi otti nestettä polvesta, yllytti jatkamaan Relaxantin käyttöä.
Koska vierivä kivi ei sammaloidu, Yrjö on monessa mukana. Hän on sotainvalidien paikallishallituksen varapuheenjohtaja ja hän kuuluu myös reservin upseerien hallitukseen. Hiljattain hänelle myönnettiin niin harvinainen kultainen ansiomerkki soljen kera, että siitä kirjoitettiin valtakunnan lehdissäkin.
Yrjö liikkuu edelleen aktiivisesti. Hän on pitänyt jo miltei 30 vuotta kirjaa painostaan ja liikunnastaan, ja vielä runsaat parikymmentä vuotta sitten hän porhalsi pyöränsä kanssa läpi talvenkin. Mittariin kertyi vuodessa yli 6000 km eli saman verran kuin heikolla autoilijalla, niin kuin Yrjö itse asiaa luonnehtii.
– Suosituin liikuntamuotoni on pyörä, koska pitkä kävely vaivaa jalkaa. Pyöräilen edelleenkin, vaikka syksy on jo pitkällä, viimeksi tänäänkin olen tehnyt kuuden kilometrin lenkin. Polvi ei kerta kaikkiaan ole yhtä pahasti turpeessa kuin ennen ja voide näyttää auttavan siihen hyvin.
Myös virveli pysyy edelleen Yrjön kädessä tukevasti.
– Totta hemmetissä käyn yhä virvelöimässä, hän nauraa. – Miksen kävisi, kun Kemijoki virtaa 50 metrin päässä. Vain talvella en käy rannassa virvelin kanssa, sillä en ole reiän poraamisesta kiinnostunut!
Teksti:
Kuvat:
Terveys-Hymy 12-2006
Kommentit
Oma kommentti