On melkein helpompi sanoa, mitä tauteja Marja-Leena Erkkilä ei sairasta – sen verran hurja on hänen sairaskertomuksensa. – Nyt on kuitenkin löytynyt pysyvä apu kipuihin ja särkyihin, hän huokaa tyytyväisenä.
Kauniaisissa nykyään asuva Marja-Leena Erkkilä, 62, on kotoisin Kotkasta, jonka kuulee heti ensimmäistä lauseista. Mie ja sie helähtävät aitoon kymenlaaksolaiseen tapaan. Hän on tehnyt elämänsä aikana kolmea työtä, sillä hän on koulutukseltaan nuoriso-ohjaaja, lastentarhaopettaja ja kirjastovirkailija.
– Kun valmistuin Helsingin raamattukoulusta nuoriso-ohjaajaksi, sain melkein heti Hyvinkään seurakunnasta viran. Kävin vielä työn ohella teologista tiedekuntaakin puolitoista vuotta, mutta se oli pakko lopettaa, kun aika ei antanut myöten.
– Sitten pyrin Jyväskylän lastentarhaopettajaopistoon ja pääsin. Valmistuin 1981 ja tein sitä työtä lähes 28 vuotta. Olin ensin töissä kotimaisemissani Kotkassa, kunnes tapasin tulevan mieheni. Sitten muutimme Itä-Lappiin Savukoskelle.
Mies on kotoisin Ranualta ja hänellä oli toiveena päästä takaisin juurilleen pohjoiseen.
– Toimin Savukoskella kiertävän päiväkodin johtajan viransijaisena, kunnes sain vakituisen viran. Asuimme siellä lähes 12 vuotta. Mies toimi englannin opettajana.
Pahemmaksi koko ajan
Marja-Leenalla on koko ikänsä ollut yliliikkuvat nivelet. Kun hän kävi Kotkassa tyttölyseota, opettaja laittoi hänet voimistelutunnilla aina näyttämään muille jonkin uuden taivutusliikkeen. Silloin hän ei vielä tajunnut, mitä tulossa oli. Kun Marja-Leena oli vasta nelikymppinen, vaikeudet alkoivat toden teolla.
– Kun sain 1991 toisen poikani, alkoi unettomuus, jatkuvasti etenevä väsymystila, huimaus ja korvien tukkeutuminen, Menierin taudin kohtauksia ja tinnitusta. Vaivat pahenivat koko ajan yhä yltyvien nivelvaivojen ohella. Vatsakin oireili, samoin korvat, ja aivotkin tutkittiin, mutta mitään erityistä ei löytynyt.
– Myös sydämen rytmihäiriöt kiusasivat. Ne muuttuivat eteisvärinäkohtauksiksi ja sairaalassa niitä jouduttiin kääntämään sähköisesti takaisin rytmiinsä.
Marja-Leena oli jo nuoruusvuosista lähtien kokenut kipuiluja niskassa ja selässä. Niistä kuului kovaa rutinaa, mutta varsinaista syytä ei aluksi saatu selville.
– Lopulta en päässyt enää edes kävelemään ja alaselkää särki niin etten pystynyt nukkumaan. Röntgenissä kaikki sitten paljastui: minulla on laaja-alainen, koko kehoa koskeva nivelrikko.
Marja-Leena alkoi saada pahoja noidannuolikohtauksia, ja myös olkapäihin ilmaantui jännetupin tulehduksia. Särkylääkkeitä kului suuria määriä, mutta valitettavasti hänen elimistönsä ei siedä niitä.
Yliherkkä äänillekin
Hänen sairauskertomuksensa on pitkä kuin nälkävuosi. Jo 30 vuotta sitten hänellä todettiin allerginen nuha, ja verenpainetautia hän on potenut luultavasti jo nuoresta tytöstä lähtien. Myös uniapnea on kiusannut.
– Kaikki krempat ja jatkuva unettomuus aiheuttivat lopulta sen, että herkistyin kaikille koville äänille kuten lasten huudoille. Minut todettiin kuntoutuksessa työkyvyttömäksi ja sain kahden kuukauden sairausloman. En enää jaksanut ja pystynyt tekemään lasten kanssa töitä. Kyselin mahdollisuutta päästä sellaisiin töihin, missä olisi hiljaista.
Lopulta KELA päätti hirvittävän paperisodan ja lausuntojen jälkeen, että Marja-Leena pääsi opiskelemaan kirjastolinjaa.
– Valmistuin kirjastovirkailijaksi syksyllä 2001. Mies oli muuttanut Espooseen, koska hän sai töitä sieltä. Talo jäi vielä Savukoskelle, mutta sitten laitoimme kamat kasaan ja muutimme etelään. Muutos oli aika suuri, sillä meillä oli Savukoskella suuri omakotitalo.
Marja-Leena sai pestin Kivenlahden kirjastosta, ja koska hänellä oli lastentarhanopettajan koulutus, koulutyön alut ja lasten satutunnit lankesivat hänelle kuin manulle illallinen. Kaiken lisäksi Marja-Leena laulaa ja soittaa kitaraa. Ja vielä parempaa oli tulossa, sillä hän sai vakituisen viran vielä viisikymppisenä Espoon Nöykkiön kirjastosta.
– Siellä ehdin olla viimeiset kolme työvuottani, kunnes tuli romahdus. Selkä petti täydellisesti ja se leikattiin vuonna 2005. Sinne jäi silti hermovaurio. Oikea lonkka kipeytyi koko ajan entistä pahemmin, ja se leikattiin kolme vuotta myöhemmin.
Sitten löytyy apu
Tämän vuoden huhtikuussa Marja-Leenan molemmissa polvissa todettiin täydellinen nivelrikko ja lääkäri antoi ymmärtää, että edessä olisi vielä joskus leikkaus. Etenkin vasen polvi oireili pahasti. Myös leikkaamaton vasen lonkka kipuili, joten tilanne näytti hyvin huolestuttavalta.
– Kuuluin aiemmin Nivelyhdistykseen ja kävin sattumalta heidän nettisivuillaan, missä kerrottiin Bringwellin tuotekokeilusta MOVO-nimisellä ruusunmarjavalmisteella. Ilmoittauduin halukkaaksi ja olin jo unohtanut koko asian, kunnes parin viikon päästä tuli tieto, että pääsin mukaan ryhmään.
Marja-Leena on aina ollut kova siivoamaan, koska hän on myös pölyallergikko ja heillä on kaksi kissaa, joista lähtee karvaa.
– Siivoaminen on kuitenkin ollut vaivojeni takia vaikeaa enkä ole päässyt liikkumaan imurin kanssa kuin lyhyitä matkoja, mutta nyt touhusin täysillä enkä aluksi tajunnut ollenkaan, ettei minulla ollut kipuja.
– Sitten tajusin, että kaiken on oltava MOVO:n ansiota. Mitään muuta syytä ei ollut. Se on auttanut lonkankin kipuihin. Kaiken lisäksi olemme asuneet kolmannessa kerroksessa ja hissittömässä talossa, joten portaiten ylös nouseminen on ollut yhtä tuskaa.
Marja-Leena sanoo suoraan, ettei hän suostu elämään ilman valmistetta. Sen myötä myös hänen vireystilansa on noussut, huimauskaan ei enää vaivaa ja kivut polvesta ovat lähes kokonaan poissa. Hän jaksaa nyt ihan eri malliin asioita ja myös nukkuu hyvin. Elämänlaatu on siis selvästi parantunut. Polvessa oli aikaisemmin yöllä kauheat kivut, mutta ne eivät vaivaa enää.
– Nyt nukun oikein hyvin. Olen äärimmäisen kiitollinen ruusunmarjasta ja aion käyttää sitä jatkossakin niin kauan kuin henki pihisee!
Teksti Reijo Ikävalko
Kuva Miguel Vera
Terveys-Hymy 10-13
Kommentit
Oma kommentti