Vaikka Sampsa Jakonen täyttää jouluna vasta 50 vuotta, hänen polvensa ovat kiusanneet jo vuosikymmenen ajan. Tilanne on pikkuhiljaa pahentunut.
– Voi olla, että kaikki on jääkiekon peruja, Savonlinnan Pallokerhon riveissä pelannut oikea pakki arvelee.
Savonlinnalainen Sampsa Jakonen, 49, lopetti jääkiekkoilijan uransa hyvin varhain, vain 28-vuotiaana. Sitä ennen hän ehti kuitenkin käydä tutustumassa lätkään sen synnyinseuduilla Kanadassa, tarkemmin sanottuna Galgaryssa.
– Se oli WHL eli Western Hockey League. Pelasin A-nuorten pääsarjassa 1980-luvun lopulla. Siellä oli tuttu suomalainen kaveri, jolta joukkueen manageri oli kysellyt, olisiko Suomessa potentiaalista vaihtoehtoa, jotta voisi tulla sinne näytille. Minä hullu lupasin lähteä kokeilemaan ja valikoiduin 200 juniorin joukosta. Halusin nähdä maailmaa ja mennä eteenpäin.
– Olin silloin ainoa eurooppalainen pelaaja juniorisarjoissa, nythän siellä on eurooppalaisia vaikka kuinka paljon. Kun pelasin yhden kauden siellä, ne soittelivat perään ja pyytelivät takaisin. Olin kuitenkin ruvennut seurustelemaan nykyisen vaimoni kanssa, edessä oli armeijat sun muut ja niin päätin jäädä rakkaaseen Savonlinnaan, Sampsa naurahtaa.
– Jälkeenpäin on kyllä kieltämättä kaduttanut ja harmittanut, vaikka olen saanut täällä Suomessa hyvän elämän, perheen, mukavat lapset, terveyttä on riittänyt ja niin edelleen, mutta olisi silti kannattanut silloin nuorena katsoa se kuvio loppuun asti. Mutta valinnat tuli tehtyä.
Koska Sampsa on syntyperäinen savonlinnalainen, hänen seuransa on paikallinen Savonlinnan Pallokerho eli tutummin SaPKo.
– Me pudottiin aikoinaan silloisesta toiseksi ylimmästä sarjasta eli Mestiksestä pois, mutta kun muutama vuosi rähmittiin Suomi-sarjassa, pystyimme nousemaan taas Mestikseen takaisin. Se oli iso juttu meille ja pikkukaupungille.
Ensin postiin ja sitten palomieheksi
Sampsan piti tehdä uraansa ja elämäänsä koskevia ratkaisuja myös jääkiekkoiluaan lopetellessaan.
– Armeijan jälkeen olin muutaman vuoden töissä postissa, jonka jälkeen hakeuduin palo-opistoon. Kun sain vakituisen työpaikan, se tiesi vuorotyötä, jolloin piti päättää, keskittyykö työhön vai urheiluun. Vaikka itse lopetin pelaamisen, vaikutin kuitenkin pitkään valmennushommissa. Nyt en enää pariin vuoteen ole tehnyt sitäkään. Pelastuslaitoksella olen ollut palomies/sairaankuljettajana nyt jo 25 vuotta.
Sampsan vaimo Anne työskentelee Osuuspankissa myyntijohtajana. Pariskunnalla on vuonna 1997 syntyneet kaksoset, tyttö ja poika, jotka molemmat ovat urheilullisia.
– He ovat koko ikänsä harrastaneet urheilua. Tyttö taitoluisteli kuusivuotiaasta, kunnes lopetti 16-17-vuotiaana. Nyt hän opiskelee Vierumäen urheiluopistolla. Poika on pelannut SaPKon kiekkokoulun läpi ja pelaa A-junnuissa. Viime vuonna hän oli intissä.
Urheilullinen on Sampsa yhä itsekin ja hän sanoo liikkuvansa päivittäin. Vain polvet ovat kiusanneet.
– Ne ovat pikkuhiljaa kymmenen vuoden aikana kipeytyneet yhä enemmän ja enemmän. Ne on kuvattukin, ja molemmista polvista on löytynyt nivelrikko. Vasen polvi on pahempi. Voi hyvin olla, etteivät polvet olisi näin kipeät, jos en olisi niin paljon liikkunut koko ikäni.
– Olen polvien takia joutunut jättämään juoksemisen kokonaan, koska juoksu kuormittaa polvia. Mutta salilla käyn ja pyöräilen. Viime talvena tuli hiihdettyäkin 1600 kilometriä. Olen liikkunut koko elämäni ajan ja aion liikkua niin kauan kuin suinkin pystyn.
”Törmäsin boswelliaan netissä”
Sampsa alkoi vuosi sitten hakea apua vaivoihinsa internetin kautta. Aikansa surffailtuaan hän törmäsi Hankintatukun Bodyflex Boswellia-nimiseen nivelvalmisteeseen.
– Menin paikalliseen luontaistuotekauppaan ja kyselin siellä asiasta hiukan tarkemmin. Rupesin kokeilemaan sitä ja olen vuoden verran ottanut yhden kapselin joka aamu aamupalan yhteydessä. Nyt polvet ovat hyvässä kunnossa. Valmiste auttaa ihan selvästi, sillä en nykyään enää juuri tunne kipuja. Polvet eivät rajoita elämääni millään tavalla, ja toisaalta palomiehen hommissa pitää pystyä tekemään kaikenlaista. Ei voi jäädä pois, jos polvi on kipeä, ja onneksi olen pystynyt suoriutumaan työtehtävistäni oikein hyvin.
– Kivut ovat merkittävästi vähentyneet. Oikein huonoja päiviä ja öitä ei ole viime aikoina enää ollut. Uskoisin kyseisellä tuotteella olleen siihen suuri vaikutus. Nykyään en tarvitse enää särkylääkkeitäkään. Olen ylipäänsä syönyt aika vähän särkylääkkeitä, ennemmin olen kärsinyt pienestä kivusta!
Sampsa myöntää avoimesti, ettei hänellä ollut tätä ennen juuri kokemusta luontaistuotteista, mitä nyt satunnaisesti oli silloin tällöin syönyt jotain vitamiinia. Hän on kertonut Bodyflex Boswelliasta myös lääkärilleen.
– Hän ei vastustellut eikä tyrmännyt millään tavalla. Hän sanoi, että jos tunnet sen hyväksi ja sillä on vaikutusta, ja se vielä auttaa, niin jatka vaan ehdottomasti. Niin aion tehdäkin!
Kommentit
Oma kommentti