Vielä muutama vuosi sitten joensuulainen Martti Toropainen pystyi kävelemään kerralla korkeintaan muutama sata metriä, mutta tätä nykyä hän tekee 5–10 kilometrin lenkin päivässä neljä, viisi kertaa viikossa.
Martti Toropaisen, 60, terveysongelmat alkoivat jo vähän yli parikymppisenä, kun selkää alkoi särkeä. Hän teki noina aikoina raskaita metsä- ja muita ruumiillisia töitä, mutta sinnitteli silti särkylääkkeiden avulla eteenpäin. Seuraavaksi alkoivat vaivata nivelet, mutta se tapahtui pikkuhiljaa.
Ja sitten iski psoriasis, ensiksi polviin ja sittemmin myös kyynärpäihin. Särkylääkkeitä kului paljon.
– Kyse oli psoriasiksesta, joka oli mennyt niveliin ja ruvennut tuhoamaan niitä. Olin noin kolmevitonen, kun tilanne alkoi olla paha.
Martti on ehtinyt elämänsä aikana olla monenlaisissa hommissa. Nuoruus sujui metsäkone- ja maataloustöissä, mutta hän on työskennellyt myös kymmenkunta vuotta Helsingissä rakennussaneeraus- ja vientipakkausyrityksessä. Joensuussa hän oli lasiliikkeen palveluksessa. Työkyvyttömyyseläkkeellä hän on ollut niveliensä takia jo 15 vuotta. Martilla on metalliset tekonivelet oikeassa lonkassa ja molemmissa polvissa.
Ihan vaikeuksitta Martin sairauskertomus ei edennyt. Kun säryt muuttuivat toivottomiksi, hän heitti niin sanotusti hanskat kehään ja hakeutui tarkempiin tutkimuksiin.
– Mutta tulikin sellainen tuomio, että röntgenkuvissa ei näy mitään vikaa ja että vika olikin korvien välissä, hän huokaa.
– Onneksi Iisalmessa eräs kirurgian professori tutki paperit ja teki diagnoosin sekä hoito-ohjeen. Hän totesi yksiselitteisesti, että psoriasis-
ihottuma oli mennyt niveliin, jotka olivat tuhoutuneet melko perusteellisesti. Sen lisäksi minulla todettiin nivelrikko. Sormet ja ranteetkin ovat sellaiset, ettei niillä tehdä pahemmin töitä. Minulla on myös vasaravarpaat, mutta näillä on pärjättävä.
Martti meni Iisalmen professorin diagnoosin jälkeen uudestaan saman lääkärin luokse, joka antoi ymmärtää, että vika oli korvien välissä.
– Sen lääkärin niska muuttui niin tulikuuman punaiseksi, että siinä olisi voinut paistaa munakkaan. Asiat lähtivät sen jälkeen rullaamaan melko nopeasti ja minut potkaistiin työkyvyttömyyseläkkeelle. Samalla määrättiin raju lääkitys, joka sisälsi monia vahvoja särkylääkkeitä sekä sytostaatteja kuureittain. Olotilani muuttui niin heikoksi, että jo kengännauhoja kiinni laittaessa tupsahdin aina kuonolleni lattialle. Alamäkeä mentiin ja lujaa.
Martti sinnitteli näin päivä kerrallaan, kunnes hänen siskonsa mitta tuli täyteen. Hän varasi velipojalleen ajan joensuulaiselta luontaishoitajalta, diplomivyöhyketerapeutti Kaija Suomalaiselta. Martti yritti vastustella, mutta joutui antamaan päättäväiselle siskolleen periksi. Hän marssi ensimmäisen kerran Kaija Suomalaisen vastaanotolle tammikuun alussa kolme vuotta sitten.
– Kaija rupesi antamaan minulle vyöhyketerapiaa ja suositteli samalla myös koko joukkoa erilaisia luontaistuotteita. Tämä maailma oli minulle aivan uusi ja täytyy tunnustaa ennakkoasetelman olleen sellainen, että pidin niitä täytenä huuhaana. Rupesin kuitenkin hänen neuvojensa mukaan ottamaan päivittäin Vitacom Pharman tuotteita eli Mivitotalia, Orachelia, Fortodol S, Nivelflexiä ja Immolinaa sekä Eskimo-3 -kalaöljyä. Jouduin aika pian muuttamaan käsitystäni ravintolisistä, sillä ne kohensivat kuntoani huomattavasti.
Ennen hoitoja Martti pystyi kävelemään kerralla ehkä muutama sata metriä, mutta nykyään hän tekee päivässä noin 5-10 kilometrin lenkin neljä, viisi kertaa viikossa.
– Hoitojen aikana en ole tarvinnut särkylääkkeitä kuin kolme kertaa. Jossakin vaiheessa minulla oli käytössä varmaan puolisen tusinaa hyvin vahvaa, lääkärin määräämää särkylääkettä, mutta nekään eivät vieneet kipuja pois.
– Tuotteista ykkönen on Fortodol S, joka pitää säryt ja kivut loitolla. Otan sitä aamulla kaksi kappaletta ja saman verran otan Nivelflexiä. Mivitotalia otan ruokalusikallisen ja Immolinakin kuuluu päivittäiseen annokseen. Tuttuja ovat monet muutkin Vitacomin tuotteet.
– Koululääketieteen puolella olen käynyt viimeksi syksyllä, kun punkin puremasta meinasi tulla borrelioosi. Kaijan hoitojen aikana minulla on ollut yksi kontrollikäynti reumalääkärille, mutta se reissu meni sinutteluksi, koska olin lopettanut kaikki hänen määräämänsä myrkyt.
Martti sopi reumalääkärin kanssa, että palataan asiaan, jos tarvetta ilmenee. Eikä ole tarvetta ilmennyt.
– Jos lihaskunto säilyy tällaisena, niin mitään murheita ei ole. Parantamisen varaa siinä tietysti on, ja käyn myös urheiluhierojalla. Elämän laatu on parantunut kuluneen kolmen vuoden aikana todella valtavasti.
Teksti:
Kuvat:
Terveys-Hymy 12-10
Kommentit
Oma kommentti