Jos turkulainen seiväshyppääjä Eemeli Salomäki parantaa kolmen seuraavan vuoden aikana tuloksiaan yhtä paljon kuin kolmen viime vuoden aikana, hän ylittää kuusi metriä vuonna 2013!
Eemeli Salomäki, 23, karkasi 12-vuotiaana oman seuransa harjoituksista naapuriseuran harjoituksiin, sillä siellä hypättiin seivästä. Eemeli sai kokeilla ja jäi kertaheitolla koukkuun.
– Se näytti niin hauskalta, ja kun se lähti heti kulkemaan hyvin, rupesin harjoittelemaan seiväshyppyä tosissani. Viisi metriä meni vuonna 2006 ja nyt hyppäsin EM-kisoissa ennätyksekseni 560, jolla olin kuitenkin ensimmäinen finaalista pudonnut. Se jäi harmittamaan. Aiemmin EM-kisojen finaaliin on päässyt jos on hypännyt 545, mutta tänä vuonna taso oli korkea.
Eemeli on voittanut jo kaksi aikuisten Suomen mestaruutta ja yhden hallissa. Syksyn Suomi-Ruotsi maaottelussa hän voitti komeasti lajinsa.
Eemelin seura on Someron Esa eli sama seura, jonka väreissä seiväshypyn entinen ME-mies Pentti Nikula kilpaili 60-luvulla. Someron Esan edustaja on myös paras naisseiväshyppääjämme Minna Nikkanen.
– Tunnen Pentti Nikulan, mutta laji on muuttunut vuosikymmenien varrella runsaasti. Hän on antanut lähinnä henkisen puolen neuvoja.
Salomäki-sukunimi on urheilua seuraavalle Suomen kansalle tuttu, ja Eemeli kertookin Pohjanmaan painivien veljesten olevan jotakin kaukaista sukua. Niin kuin muistetaan, Jouko Salomäki voitti olympiakultaa 1984 Los Angelesin olympialaisissa.
Eemelin isä Petri valmentaa poikaansa, ja vaikka Eemelin mukaan roolit menevätkin joskus sekaisin, homma hoituu kuitenkin paremmin kuin kenenkään muun kanssa. Isä jos kuka tuntee poikansa.
– Isä on pelannut futista kakkosdivisioonassa ja työskentelee Varsinais-Suomen yleisurheiluliitossa ohjaajana. Äiti on joskus harrastanut balettia. Hän työskentelee vuoropäällikkönä Turun rautatieaseman kahviossa. Minua vuotta vanhempi isosisko heitti nuorempana kiekkoa, mutta hänen urheiluharrastuksensa on jo jäänyt.
Eemeli on yksi harvoista nuorista yleisurheilun huippulupauksista, mutta hänellä on tilanteeseen järjellä käypä syy.
– Suomessa on vain viisi miljoonaa ihmistä. Ei siihen sen kummempaa selitystä tarvita.
Eemeli Salomäestä voi todellakin sanoa, että hän pyrkii urallaan ylöspäin. Sama tavoite on myös hänen tyttöystävällään Reetta Hämäläisellä, joka hänkin on huipputason seiväshyppääjä. Reetta on vasta 18-vuotias lukiolainen, mutta hän on hypännyt seivästä jo tasan neljä metriä. Kaksikon yhteenlaskettu seivästulos on siis melkein 10 metriä! Pariskunta asuu vielä kumpikin kotonaan.
Eemelin uran tähänastinen tähtihetki on ensimmäinen aikuisten ulkoratojen Suomen mestaruus vuonna 2008. Hän oli silloin vasta 20-vuotias.
– Tavoitteeni on tietysti lähestyä kuutta metriä ja kehittyä varmaksi arvokisahyppääjäksi. Eniten korjattavaa on tekniikassa, mutta se on vanhemmalla iällä kaikkein helpoimmin parannettavissa oleva osatekijä. Olen hyppääjänä vielä nuori ja vasta lähemmäs kolmekymppisenä on kasvanut kunnolla tähän lajiin.
Eemeli on onnekseen välttynyt suuremmilta loukkaantumisilta.
– Jotain pientä tulee aina väkisinkin, mutta mistään en ole joutunut vielä leikkauspöydälle. Toivotaan, että sama jatkuu tulevaisuudessakin.
Eemeli opiskelee liiketaloutta Turun ammattikorkeakoulussa ja valmistuu aikanaan tradenomiksi. Hän on nuoresta iästään huolimatta hankkinut itselleen jo ravintolakokin paperit, mutta ei aio ruveta alan töihin.
– Kulutan energiaa niin paljon, että välillä syön pitsaa ja hampurilaisiakin. Kohtuus on kuitenkin pidettävä kaikessa, ja onkin sanottu, ettei sillä ole merkitystä, mitä syö joulun ja uudenvuoden välissä. Sillä sen sijaan on, mitä syö uudenvuoden ja joulun välissä.
Entä mikä on huippu-urheilevan kokin käsitys ravintolisistä? Terveysviranomaiset väittävät yhä sitkeästi, että urheilijatkin selviävät hyvällä ja ravitsevalla kotiruualla?
– Koska asun kotona, syön terveellisesti ja äidin tekemä ruoka on tosi hyvää ja monipuolista, ja ihan varmasti kotiruualla pärjää, jos elää normaalielämää. Mutta jos treenaa kymmenkunta kertaa viikossa ja yhteensä 20 tuntia, silloin pelkkä peruna, makaronilaatikko ja jauhelihakastike eivät riitä. En ole mikään pillerihirmu enkä syö kymmentä pilleriä päivässä, mutta otan kuitenkin joitakin ravintolisiä.
– Jotkut huippu-urheilijat ovat vannoutuneita ravintolisien käyttäjiä, mutta jotkut eivät ota muuta kuin pakolliset kuviot. Enkä tiedä yhtään huippua, joka ei söisi ravintolisiä.
Teksti:
Kuvat:
Hymy 10-10
Kommentit
Oma kommentti