Seleenin ja ubikinonin päivittäinen ja samanaikainen käyttö vähensi merkittävästi sydän- ja verisuonitautikuolleisuutta viisivuotisessa tutkimuksessa.
– Tulos ei sinänsä yllätä, mutta lisätutkimuksia tarvitaan, sanoo seleenistä väitellyt dosentti Heikki Korpela.
Tutkimus toteutettiin Karoliinisen sairaalan, Karoliinisen instituutin ja Linköpingin yliopiston yhteishankkeena. Aluksi sydäntautilääkärit tutkivat kaikki koehenkilöt. Sydämen vajaatoiminta määriltetiin, sydänfilmi otettiin ja verenpaine mitattiin. Laboratoriotutkimuksissa mitattiin seleeni- ja ubikinonitasot ja selvitettiin sydämen pumppausvoiman ja hapetusstressiin liittyviä tekijöitä.
Tämän jälkeen koehenkilöt jaettiin satunnaisesti kahteen ryhmään. Puolet sai 200 mikrogrammaa orgaanista seleeniä ja 200 mg ubikinonia päivässä, kun toiselle puoliskolle annettiin tehottomia lumevalmisteita.
Kyseessä oli kaksoissokkotutkimus, joten koehenkilöt tai edes lääkärit eivät tienneet, ketkä saivat tehokkaita ja ketkä taas tehottomia valmisteita. Kokeen aikana lääkärintarkastuksia oli puolen vuoden välein, ja laboratoriotutkiusten lisäksi tutkittavilta otettiin ultraäänen heijastama kuva sydämen rakenteesta ja liikkeestä.
Tutkimus osoitti, että päivittäin seleeniä ja ubikinonia saaneilla oli alhaisempi riski kuolla sydän- ja verisuonitauteihin kuin tehottomia lumevalmisteita saaneilla. Tutkimus julkaistiin arvostetussa Journal of Cardiology -lehdessä. Tutkijat totesivat loppulausunnossaan, että seleeni ja ubikinoni vähensivät merkittävästi sydän- ja verisuoniperäisiä kuolemia.
Yhdessä enemmän
Seleeni ja ubikinoni suojasivat sydäntä, estivät sen vajaatoimintaa ja auttoivat sitä toimimaan paremmin.
– Myös kokonaiskuolleisuus oli seleeni- ja ubikinoniryhmässä pienempi, mutta tilastollisesti merkittävää eroa ei kuitenkaan saatu, koska koehenkilöitä oli liian vähän, dosentti Heikki Korpela toteaa.
– Ruotsalaistutkijat esittävätkin, että tutkimuksen tulokset pitää vielä varmistaa uudessa tutkimuksessa, johon otetaan selvästi enemmän koehenkilöitä.
Seleenistä kolmantena suomalaislääkärinä vuonna 1990 väitellyt Heikki Korpela on samaa mieltä ruotsalaistutkijoiden kanssa. Hän toimii dosenttina sekä Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa että Itä-Suomen yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa.
– Seleeni on ihmiselle välttämätön hivenaine ja seleenillä on tärkeä merkitys ihmisen terveydelle, dosentti Korpela toteaa.
– Ubikinoni eli koentsyymi Q10 on vitamiinin kaltainen, elimistölle välttämätön yhdiste. Se toimii erityisesti sydänlihaksessa antioksidanttina ja ehkäisee haitallisten happiradikaalien aiheuttamia vaurioita. Uusien tutkimuksien mukaan seleeni parantaa ubikinonin biologista vaikutusta.
Tulos ei yllättänyt
Vaikka dosentti Korpela arvosteleekin tutkimuksen liian pientä otantaa, hieman yli 400 henkilöä, hän antaa sille kuitenkin arvoa. Kyseessä on hänen mukaansa ensimmäinen laajempi tästä asiasta toteutettu tutkimus.
– Pilottitutkimukseksi tämä käy oikein hyvin ja se täyttää kaikki tieteelliselle tutkimukselle asetetut kriteerit. Lisäksi se on julkaistu hyvin arvostetussa tiedelehdessä. On kuitenkin hyvä aloittaa ensin pienemmällä otoksella, jotta näkee suunnan eli kannattaako ruveta edes suunnittelemaan isompaa tutkimusta. Jos tulokset ovat jo alkuvaiheessa huonoja, uutta tutkimusta ei kannata aloittaa.
– Koehenkilöiden määrä ei kuitenkaan riitä, sillä viiden vuoden aikana kuolemantapauksia tulee aika vähän. Nyt saatiin kaikesta huolimatta oikein hyviä ja merkittäviä tuloksia enkä suinkaan epäile niitä millään tavalla. Eikä tämä tullut mitenkään suurena yllätyksenä, sillä seuraan edelleen koko ajan alan tutkimuksia ja olen perehtynyt seleeniin ja ubikinoniin, vaikka virallisesti olen jo eläkkeellä.
Kehitys kulkee vauhdilla eteenpäin, ja koko ajan keksitään uusia selenoproteiineja.
– Kun aloitin tutkijan urani, niitä oli löydetty vain pari kolme, kun niitä nykyään tunnetaan jo pitkälti yli 20. Seleenin kaikkia vaikutuksia ei vieläkään tiedetä ja voi olla, että sydänlihaksella on ihan oma selenoproteiininsa. Tutkittavaa siis riittää.
Seleenin saanti parantunut
Dosentti Heikki Korpela toteaa suomalaisten saavan nykyään ravinnostaan selkeästi enemmän seleeniä kuin 40–50 vuotta sitten. Maassamme aloitettiin seleenilannoitus vuonna 1985, koska Suomen maaperä sisältää hyvin niukasti tätä elimistölle elintärkeää hivenainetta.
– Lannoituksen ohella tilannetta on parantanut eläinten seleenistatuksen kohentuminen. Eläinten rehuihin on lisätty seleeniä ja myös eläinlääkärit antavat aika aktiivisesti seleenipistoksia. Käytännössä tämä merkitsee siis sitä, että jos eläinten seleenitasot ovat hyvät, silloin seleeniä on myös maidossa ja lihassa, jolloin ihmisetkin saavat seleenitasonsa nousemaan.
Suomalaisten seleenin saannista lähes kaksi kolmannesta koostuu liha- ja maitotaloustuotteista. Dosentti Korpela muistuttaa kuitenkin, että kaikki suomalaiset eivät suinkaan saa riittävästi seleeniä ruuastaan.
– Ensinnäkään kaikki eivät syö lihaa, ja erityisessä riskiryhmässä ovat kasvissyöjät. Sama koskee keliakiapotilaita, koska heillä suoliston rakenne on muuttunut, ja vaikka seleeniä olisikin ravinnossa, sen hyväksikäytettävyys ja imeytyminen on huonoa. Seleenin puutosta on myös alkoholin suurkuluttajilla.
– Vanhuksilla on havaittu hätkähdyttäviä vitamiini- ja hivenainepuutoksia. Ruokavalio voi olla aika yksipuolista niin laitos- kuin kotihoidossakin. Vanhuksilla vitamiini- ja hivenainepuutokset voivat johtua useista eri tekijöistä, sillä myös moni sairaus voi vielä ruokahalun.
Dosentti Korpela on tyytyväinen, että antioksidanteista tehdään koko ajan uusia tutkimuksia. Viime vuosina kansalaisia on lähinnä peloteltu niiden oletetuilla haittavaikutuksilla.
– Kyseessä on nyt kuitenkin vain yksi tutkimus, ja yhden tutkimuksen perusteella ei koskaan voi tehdä sen laajempia johtopäätöksiä. Joka tapauksessa antioksidantit ovat edelleen hyvin tärkeitä ihmisten hyvinvoinnille, dosentti Korpela muistuttaa.
Teksti: Reijo Ikävalko
Kuva: Miguel Vera
Terveys-Hymy 10-12
Kommentit
Oma kommentti