”Selkärankareuma leimaa elämääni”

Päivi NevalainenHämeenlinnassa asuva Päivi Nevalainen on saanut selkärankareuman ennakkoperintönä, niin kuin hän itse asiaa luonnehtii. Sama sairaus on koetellut myös hänen isäänsä.  – Jo 15-vuotiaana tiesin, että se on minullakin, Päivi toteaa.

Sosiaaliohjaaja Päivi Nevalaisella, 33, ja hänen 40-vuotiaalla aviopuolisollaan Jarilla on todellinen suurperhe. Kymmenkunta vuotta naimisissa olleella pariskunnalla on neljä yhteistä lasta eli vuoden ikäinen Otto, Jaakko, 5, Maija, 7 sekä Jere, 9. Tämän lisäksi Päivillä on hänen ensimmäisestä liitostaan 12-vuotias Sara, kun taas Jarilla on ensimmäiseltä kierrokselta kolme lasta: Jenna, 11, Jesse, 16 ja Niko, 18.

– Meidän systeemeissämme asuvat vain neljä yhteistä lasta, mutta muut ja varsinkin samanikäiset Sara ja Jenna käyvät täällä jatkuvasti, Päivi selvittää.

Vaikka Päivi on vasta hiukan yli kolmekymppinen, hän on ehtinyt jo pitkään kärsiä selkärankareumasta. Se on oirehtinut ja aiheuttanut särkyjä vähän joka nivelessä ja matkinut nivelreumaa. Sairaus on kuitenkin siitä ikävä, että sitä yleensä joutuu potemaan pitkään, ennen kuin diagnoosi varmistuu. Näin kävi Päivillekin, joka sai selkärankareumasta paperit vasta hiljattain.

– Kun ikäiseni nuori ja hoitoalalla työskentelevä nainen menee lääkärille ja valittaa selkäkipuja, minulta kysyttiin monta kertaa, kuinka paljon tarvitsen sairauslomaa. Sanoin joka kerta, etten tarvinnut sairauslomaa vaan apua. Vaivojani yritettiin hoitaa iskiaksena, noidannuolena ja lihasrevähtymänä, mutta ei vahingossakaan selkärankareumana. Säryt olivat pahimmillaan syksyn sateiden aikoihin ja muinakin kosteina vuodenaikoina, mutta myös liika kuumuus oli pahasta.

On pieni ihme, että Päivi pystyi hankkiutumaan kaikkien kipujensa keskellä moninkertaisesti äidiksi. Hän sanookin, että kun raskauden ensimmäinen kolmannes pahoinvointeineen on ohi, edessä on reuman suhteen monta helppoa kuukautta, kunnes taas loppuraskaus lapsen painon noustessa on vaikea. Päivin aviomies Jari totesikin kerran, että raskaus on hiukan väärä tapa hoitaa selkärankareumaa. Päivi vakuuttaakin, että tämä ”hoitomuoto” on nyt katsottu.

– Yksi ainoa lääkäri vihjaisi viisi vuotta sitten, että kyseessä voisi olla selkärankareuma, mutta lääkitystä ei voitu aloittaa, koska olin raskaana. Sain diagnoosin vasta reilut puoli vuotta sitten, kun eräs savonlinnalainen lääkäri otti asian omakseen. Hän löysi selkärangan röntgenkuvista tämän sairauden aiheuttamat muutokset. Niinpä reuman aiheuttamaa tulehdusta ruvettiin sammuttamaan synteettisillä lääkkeillä, ja onnistuneesti.

Selkärankareumadiagnoosi tarkoittaa Päiville käytännössä monia asioita. Hänen sairauttaan seurataan, otetaan uusia röntgenkuvia ja hän saa kuntoutusta. Ja mikä parasta, hänet otetaan tosissaan.

– Minulla oli myös vuoden kestävä tosi kova kantapääkipu. En pystynyt kumartumaan tai kurottamaan tai edes nukkumaan oikein missään asennossa. Sain kolmelta lääkäriltä kolme aivan erilaista vastausta, mutta juuri tämä lääkäri, joka totesi selkärankareumani, otti molemmista jalkapohjista ultraäänen ja totesi, että toisessa kantapäässä oli kantaluun kalvo huomattavasti paksuuntunut. Se on selkärankareuman liitännäistulehdus. Sain kortisonipiikin ja tulehduskipulääkityksen, ja vaiva meni ohi.

Päivi on saanut myös muita kipujaan selvästi lievenemään, ja apuna on ollut Bio-Vitan (www.biovita.fi) E-EPA -niminen kalaöljyvalmiste. Päivi oli jo tätä ennen kokeillut monenlaisia ravintolisiä, mutta tuloksetta. E-EPA on ainoa tuote, josta hän on huomannut selvästi olevan apua.

– Olen tietysti jo ammattini puolesta perehtynyt lääkkeisiin ja ravintolisiin, mutta E-EPAan tutustuin paremmin vuosi sitten, kun tuttavani oli saanut sen avulla selvää helpotusta omiin masennusoireisiinsa. Aloin kokeilla sitä itsekin ja rupesin ottamaan joka aamu kaksi 650 mg kapselia. Söin vielä tuolloin kuuriluontoisesti tulehduskipulääkkeitä, mutta pystyin jättämään ne pois. Vain E-EPAn syöntiä jatkoin.

– Ihan heti E-EPA ei tietenkään alkanut toimia, mutta kun pari viikkoa oli kulunut, tunsin itseni paljon tasapainoisemmaksi ja pirteämmäksi kuin ennen. Sen jälkeen kun synteettiset reumalääkkeet sammuttivat tulehduksen, olen saanut nukuttua ja oloni koheni muutenkin, mutta olen käyttänyt E-EPAa ikään kuin jälkisammutukseen. Olen sitä mieltä, että se ehkäisee reumasärkyjen ilmaantumista.

– Nyt tilanne on niin hyvin hallinnassa, että seuraava lääkärireissu on vasta vuoden päästä. En syö enää mitään kovia lääkkeitä, vain kaksi E-EPA -kapselia joka aamu. Kun maailma oli synkeimmillään, otin vähän aikaa masennuslääkkeitä, mutta nykyään en tarvitse enää niitäkään.

Päivi kokee saaneensa E-EPAsta apua myös toista kautta. Reumapotilaalle liikunta on erittäin tärkeä juttu, ja nykyään Päivi pystyy tekemään paljon pitempiä kävelylenkkejä kuin aikaisemmin.

Vaikka Päivillä pyörii helmoissa aikamoinen lapsikatras, hänellä jää aikaa harrastuksillekin. Hän laulaa ja soittaa pianoa, ja musiikki on koko perheelle tärkeä asia. Aviomies soittaa rumpua erässä yhtyeessä. Päivi sanoo musiikin olleen hyvin terapeuttinen juttu kaikkein synkimpinä hetkinä ja kun hän on ollut oikein kipeä ja masentunut, piano on pauhannut täysillä.

– Tällä hetkellä koen olevani melko terve, vaikka maaliskuun lopussa tapahtunut muutto Sulkavalta Hämeenlinnaan veikin voimia, Päivi nauraa.

Teksti: Reijo Ikävalko

Kuva: Miguel Vera

Terveys-Hymy 6-09

Teksti:Bio-Vita
Avainsanat: omega-3-rasvahappo, E-EPA, tulehdus, D3-vitamiini, selkärankareuma

Kommentit

Oma kommentti