Kun hyvinkääläisellä Seppo Tiaisella todettiin vuosi sitten syksyllä eturauhassyöpä, lääkärit antoivat hänelle kolme vaihtoehtoa. Niistä mikään ei Seppoa miellyttänyt ja hän valitsi vaihtoehdon numero neljä.
Seppo Tiainen, 61, jäi jo viitisen vuotta sitten työkyvyttömyyseläkkeelle selkänsä takia. Siinä todettiin niin paha välilevyn rappeuma, ettei kirjapainoyrittäjällä ollut muuta vaihtoehtoa kuin panna pillit pussiin.
– Se vaikutti jo psyykenkin puolelle, koska jouduin syömään vahvoja särkylääkkeitä. Jos joutuisin vielä olemaan työelämässä, en pystyisi tekemään päivittäin töitä. Selkä kiusaa eniten istuessa, mutta ei se seistessäkään hyvä ole. Kevyt liikunta on kuitenkin sille hyväksi, mutta nyt pahaksi onneksi meni vielä vasemmasta polvesta kierukka. Olin mökillä kyykyssä veneessä ja kun nousin ylös, rusahti pahasti. Jotakin meni rikki. Polvea on pari kertaa jo tähystetty ja putsailtu, mutta siitä ei ole ollut apua. Jonotan parhaillaan kierukkaoperaatioon.
Ennen selkävaivoja Seppo kertoo olleensa terve mies. Hän tunnustaa olleensa koko ikänsä hölkkänarkomaani, mutta kun selkä vuosituhannen lopussa alkoi reistailla, lääkäri ehdotti, että hölkkääminen kannattaisi lopettaa. Näin myös tapahtui.
Seppo on eronnut ja hänellä on kaksi lasta. Lastenlapsia on niin ikään kaksi. Onneksi uusi naisystävä on löytynyt.
– Sain vuosituhannen lopussa eturauhastulehduksen. Tykkäsin avantouinnista, mutta kun tuli sellaisia tilanteita, että naiset ja miehet olivat uikkarit jalassa yhtaikaa samassa saunassa, eivät paikat ehtineet kunnolla lämmitä avannossa piipahdusten välissä. Sain sitkeän tulehduksen, johon söin lääkkeitä monta kuukautta.
Kun vaivat eivät menneet ohi ja kun vielä virtsaamisen kanssa tuli ongelmia, asiaa piti ruveta tutkimaan tarkemmin. Ruvettiin seuraamaan PSA-arvoa.
– Minulta on nyt neljä kertaa otettu ohutneulanäyte ja viime syksynä lääkäri totesi, että minulla oli eturauhassyöpä. PSA-arvo oli korkeimmillaan 9,5. Olen ottanut lääkäreiltä selvää, että kun tuo arvo on yhdeksän ja kymmenen välissä, voidaan jo puhua syövästä. Tilanne on sitä parempi, mitä pienempi PSA-arvo on, mutta se ei saisi kamalasti heitelläkään.
Lääkäri antoi Sepolle viime syksynä kolme vaihtoehtoa, joista mikään ei tuntunut hyvältä.
– Joko leikataan eturauhanen kokonaan pois eli minusta tehdään eunukki tai sitten annetaan sädehoitoa tai sitten laitetaan sinne jonkinlaiset kuulat. Mulle annettiin kaksi viikkoa miettimisaikaa. Tulin aika pian sellaiseen tulokseen, että on olemassa neljäskin vaihtoehto: en suostu mihinkään noihin vaan rupean hoitamaan tilannetta itse. Halusin kokeilla luontaisvalmisteita ja erityisesti tohtori Matti Tolosen tuotteita.
– Olin ollut niistä kiinnostunut jo pitkän aikaa ja olin ottanut netistä asioista selvää. Rupesin viime syksynä ottamaan yhden Angiobalansin joka yö vessareissun yhteydessä, koska se pitää ottaa aina tyhjään vatsaan. Olen syönyt myös säännöllisesti E-EPAa, magnesiumia, C-vitamiinia ja monia muita tohtori Tolosen tuotevalikoimaan kuuluvia valmisteita. Käytän myös runsaasti soijamaitoa ja muita soijatuotteita. Veikkaisin kuitenkin, että kaikkein kantavin valmiste on Angiobalans.
Seppo on alusta alkaen kertonut lääkäreilleen ratkaisustaan ja luontaistuotteiden syömisestä. Hän on kohdannut sekä silmien että pään pyöritystä, mutta ei kuitenkaan varsinaista vastarintaa.
– Tosin eräs lääkäri, jolle kerroin asiasta, sanoi heti, että saan ruveta sitten käymään yksityisellä. Hän ei ota vastuuta tilanteesta. Kävi kuitenkin niin, että kun sairaalasta tuli minulle kutsu, vastassa oli sama lääkäri, joka ihmetteli, että kuinkas tässä näin kävi, sunhan piti mennä yksityiselle. Lääkäri otti kuitenkin minut vastaan ja totesi, että halvemmaksihan se näin mulle tulee.
Kun Seppo oli syönyt tohtori Tolosen valmisteita vuoden verran, hänen PSA-arvonsa mitattiin taas, ja nyt se oli enää 5,9.
– Lääkäri onnitteli ja sanoi, että sopii jatkaa samalla linjalla ja että kontrolli olisi puolen vuoden päästä. Ei kyseessä enää voi ainakaan mikään aggressiivinen syöpä olla. Onneksi en suostunut vuosi sitten tehtyihin ehdotuksiin. Mulla ei ollut eunukiksi mitään hinkua, Seppo naureskelee. – Kun oli juuri löytynyt uusi naisystäväkin.
– Nyt olisi tärkeää saada polvi kuntoon, että voisin jatkaa liikuntaharrastusta. Siitä tykkäisivät varmasti sekä selkä että syöpä. Lääkäri lupasi kiirehtiä polvileikkausta.
Seppo on innokas ulkoilija, purjehtija, sienestäjä ja metsässä vaeltaja. Hän keräsi syksyllä kunnioitettavat 150 litraa mustikoita, joista hän on tehnyt mehua. Niistä tulee runsaasti luonnon antioksidantteja.
– Olen elämässäni joutunut syömään niin paljon lääkkeitä, ettei uusista lääkkeistä enää olisi väliksi, hän huokaa. – Kaiken lisäksi multa meni jokin aika sitten vielä niska jumiin niin pahasti, että jouduin syömään siihenkin särkylääkkeitä. Nyt en enää jaksa syödä niitä. Olen niin täynnä buranaa ettei mitään rajaa.
Teksti:
Kuva:
Terveys-Hymy 11-09
Kommentit
Oma kommentti