Seppo sai elämälle jatkoaikaa

Seppo Lammiselle on kerran annettu elinaikaa vain muutama vuosi ja kerran hänet on laitettu saattohoitolinjalle, mutta mies vain elää ja porskuttaa.

Juupajoen Lylyssä asuva Seppo Lamminen, 72, teki liki 30-vuotisen elämäntyönsä paikallisella Lylyn viestivarikolla. Hän työskenteli värvättynä erikoisammattimiehenä ja hänen tehtävänimikkeensä oli vartiopäällikkö.

Seppo on ollut eläkkeellä jo peräti 25 vuotta. Lainmukainen eläkeikä olisi ollut 50 vuotta, mutta hän joutui eläkkeelle tuki- ja liikuntaelinsairauksien takia hiukan ennen määräaikaa. Vaikka Seppo päätyi eläkkeelle ennen viittäkymppiä, hän ei enää terveysongelmien takia hakeutunut uusiin töihin. Ilmeni myös sydän- ja verisuonivaivoja.

Sepon vaimo työskenteli samalla varikolla. Pariskunnalla on kaksi aikuista tytärtä ja seuraavaakin polvea on jo neljä kappaletta.

Kun Seppo oli viiden- ja kuudenkympin puolivälissä, hänellä diagnosoitiin dilatoiva kardiomyopatia. Sydänoireet olivat vaivanneet häntä jo pitkään. Kun sydämen pumppausteho heikkenee, yksi tyyppioireista on väsymys ja uupumus.

– Kun diagnoosi tehtiin, tässä valtakunnassa oli sellainen tilastollinen käsitys, että elinaikaa olisi enää kolmesta viiteen vuoteen. Ei siis tarvinnut ruveta suunnittelemaan 60-vuotispäiviä.

Tilastot remonttiin

Sitten alkoivat lukuisat vierailut Taysissa. Tilanne vei tietysti miehen mielen matalaksi, mutta minkä asialle mahtoi. Oli elettävä vain päivä kerrallaan. Sen verran Seppo kuitenkin piti tilastoja pilkkanaan, että vietti 60-vuotispäivät ja vielä monta vuotta siihen päällekin, ennen kuin terveys jälleen alkoi reistailla.

– Vuonna 2008 iski jälleen iskias pahemman kerran, jonka takia jouduin sairaalaan. Kun sitä lääkittiin, alkoi ylävatsaa oudosti poltella, jolloin minut siirrettiin sairaalassa toiselle osatolle. Hoitohenkilökuntaa ihmetytti, kun tulehdusarvot nousivat hirmuisiin lukemiin. Samalla sydäntoiminnot heikkenivät entisestään. Lopulta tulehdusarvot saatiin putoamaan antibiooteilla.

Se tilanne meni ohi, mutta tammikuussa 2009 Sepolle laitettiin sydämeen tahdistin. Sen jälkeen muutama kuukausi meni mukavasti, kunnes tultiin pääsiäispyhiin.

– Oli lähdettävä ruokapöydästä ambulanssikyydillä taas kerran Tampereelle. Nyt vuorossa oli septinen shokki eli laaja verenmyrkytys ja hoito teho-osastolla. Elintoiminnot romahtivat, alkoi hoitamattomuusjakso.

Hämäriä muistikuvia

Omaisille hoitohenkilökunta esitti jo surunvalittelutkin.

– Meni varmaan kolmisen viikkoa, ettei minulla ollut sen tarkempaa näkemystä eikä tietämystä, mitä ympärillä tapahtui. Tämän kolmen viikon aikana minut lähettiin saattohoitoon Mäntän aluesairaalaan, josta sairaala palautti takaisin Taysiin, kun vapun pitkän viikonlopun aikan heillä ei ollut mahdollisuuksia labra- ynnä muihin tutkimuksiin.

– Kolme hämärää muistinpätkää on sentään, ja nekin kuin sumun läpi. Havahduin tähän maailmaan vasta äitienpäivänä, kun perhe oli minua katsomassa.

Tämän jälkeen Sepon tie kulki välillä Mäntän sairaalaan ja välillä Taysiin. Hän ei kuitenkaan suostunut kuolemaan. Kului muutama päivä kotona, kunnes uusi kohtaus tuli 2009 juhannuksena, ja taas alkoivat vahvat antibioottihoidot.

– Vasta silloin, kun se iski juhannuksena, lääkäri totesi, että nyt ruvetaan tutkimaan ihan tosissaan, mikä miestä vaivasi. Leikkausta ei voinut ajatellakaan, joten ne menivät tähystämällä suoliston kautta sappirakkoon, mikä oli täynnä hienoa hiekkaa. Kun se saatiin poistetuksi, toipuminen alkoi pikkuhiljaa. Liikkuminen oli silti rollaattoritasoista. Pääsin sairaalasta kotiin heinäkuussa 2009.

Terveys-Hymy innosti

Kun Seppo oli päässyt sairaalasta, hänen käteensä osui Terveys-Hymy, jossa oli juttu eräästä maatalon emännästä ja hänen vaivoistaan, joihin hän oli saanut helpotusta Havupuu-uutejuoman ansiosta.

– Lähdin lehtiartikkelin innoittamana luontaistuotekauppaan ja ostin samaa juomaa. Se olikin onnellinen ostos, sillä sen myötä sain kipujani hoidettua. Sairaalassa hemoglobiini oli vain 70, mutta se saatiin verensiirron ansiosta nostettua sataan, mikä sekin on vielä todella vähän.

Tällä hetkellä hemogolobiiniarvo on 157 ja Seppo juo edelleen päivittäin Havupuu-uutejuomaa.

– Tunnen monia kardiomyopatiapotilaita, joilla on suuria vaikeuksia veriarvojensa suhteen, mutta minulla niitä ongelmia ei ole. Minun ei tarvitse taistella hemoglobiiniarvojen kanssa, mutta olen jatkoajalla kuitenkin. Olen nyt viettänyt uutta elämää kuusi vuotta Havupuu-uutejuoman ansiosta.

Sepon tulehdusarvot ovat nyt kurissa ja hän sanoo vastustuskykynsä kohonneen huomattavasti.

– Ennen ei parantunut paljon ovesta mennä ulos, kun tuli flunssajuttuja. Nyt on niidenkin kanssa pärjätty. Vankka usko minulla tähän juomaan on. Nyt olen saanut vaimonikin juomaan sitä.

Teksti Reijo Ikävalko

Kuva Anne Anttila

Terveys-Hymy 11-2015


 

Havupuu-uutejuoma

Turun yliopistossa tutkittu luonnon antioksidantti länsirannikon männystä. Tutkimuksiin perustuvien kemiallisten havaintojen ja havupuu-uutejuomaa käyttäneiden henkilöiden kokemusten perusteella sen hyvää tekevä sisältö ei ole pelkän uskon varassa.

Havupuu-uutejuoma

Teksti:Ravintorengas
Avainsanat: kipu, vastustuskyky, havupuu-uutejuoma, Karin havupuu-uutejuoma, tuki- ja liikuntaelinsairaus, sydän- ja verisuonivaiva, dilatoiva kardiomyopatia, septinen shokki, verenmyrkytys, matala hemoglobiini

Kommentit

Oma kommentti