Hongkongilaisesta ehti kulua neljä vuosikymmentä, ennen kuin seuraava koko kansaa koskettanut pandemia pääsi Suomessa valloilleen. Sen nimi oli sikainfluenssa.
Vaikka pandemian nimeksi tuli sikainfluenssa, virus oli kuitenkin sekoitus sian, linnun ja ihmisen influenssavirusgeeneistä. Tällä kerralla se ei lähtenyt leviämään Kiinasta, vaan se oli peräisin Meksikosta. Normaalisti ihmisiin tarttuva sikainfluenssa ei leviä kovin laajalle alueelle, mutta tällä kerralla sitä tavattiin sekä uudella että vanhalla mantereella.
Ensimmäiset havainnot uudesta viruksesta tehtiin USA:ssa jo 1970-luvun puolivälissä eräässä armeijan tukikohdassa. Se tappoi yhden sotilaan ja sairastutti neljä muuta. Muutaman viikon kuluttua terveysviranomaiset määrittivät taudin aiheuttajaksi sikainfluenssan. Sillä arveltiin olevan yhteyksiä vuoden 1918 espanjankuumeeseen.
Seurasi tietysti suuri huoli ja murhe. USA:n terveysviranomaiset antoivat presidentti Gerald Fordille suosituksen, jonka mukaan kaikki USA:n kansalaiset tulisi rokottaa uutta vitsausta vastaan. Näin tapahtuikin, mutta se osoittautui harhaiskuksi: kun 50 miljoonaa amerikkalaista oli rokotettu, rokotuksen todettiin sairastuttaneen ja tappaneen itse tautia enemmän. Niinpä se lopetettiin haittavaikutusten takia.
Gerald Ford muuten kävi vierailulla Suomessa ollessaan Richard Nixonin varapresidenttinä. Hän tapasi myös presidentti Urho Kekkosen.
Kuume, yskä, kurkkukipu
Alkuvuodesta 2009 Meksikon terveysviranomaiset kertoivat sikainfluenssaviruksen muuntuneen niin, että se pystyi leviämään siasta ihmiseen ja ihmisestä toiseen ihmiseen. Tauti oli tyypillisesti kaikkein vaarallisin eri riskiryhmiin kuuluville, mutta se tappoi teollistuneissa maissa myös täysin terveitä.
Riskiryhmiin kuuluvia laskettiin meillä olleen vajaa miljoona. Heitä olivat raskaana olevat naiset, diabeetikot, sydän- tai keuhkosairauksista kärsivät, munuaisten tai maksan vajaatoimintaa potevat, mutta myös voimakkaasti ylipainoiset. Virus iski erityisesti lapsiin, mutta hyvin vähän vanhuksiin. Tämän on arveltu johtuneen siitä, että suurella osalla vanhusväestöstä oli veressään vasta-aineita sikainfluenssavirusta vastaan. Oletetaan, että vuosien 1918-1919 espanjantaudille altistuminen oli kehittänyt vanhusväestölle vastustuskykyä, joka toimi myös vuoden 2009 virusta vastaan.
Yleisimmät sikainfluenssan oireet olivat äkillisesti noussut kova kuume, yskä, kurkkukipu ja nuha. Lisäksi oli päänsärkyä, kuten myös vilunväristyksiä ja yleistä uupumusta. Jotkut potilaat myös oksensivat ja ripuloivat. Suurin osa potilaista ei kuitenkaan tarvinnut lääkärin hoitoa. Taudin leviämistä pyrittiin ehkäisemään runsaalla käsien pesulla. Tuntuuko tutulta?
Suomeen vuonna 2009
Virus levisi Meksikosta USA:han ja Kanadaan. Euroopassa sen ensihavainto tuli Espanjasta. Keväällä 2009 se ulottui myös Suomeen, ja seuraavaksi WHO julisti sen pandemiaksi. Se tiesi valtavia rokotehankintoja monissa maissa, niin myös meillä Suomessa, missä rokotetta hankittiin koko väestölle. Pandemia julistettiin WHO:n pääjohtajan suulla voitetuksi elokuussa 2010.
Tauti vei Suomessa hautaan noin 50 henkeä, joten kovin tappava se ei ollut, jos kuolonuhrien lukumäärää vertaa tavalliseen kausi-influenssaan. Vainajista peräti yli 90 prosenttia kuului riskiryhmään. Sairastuneita oli kaikkiaan noin 100 000.
Mutta ongelmat olivat kaikkea muuta kuin ohi. Sikainfluenssarokote Pandemrixin apuaine sairastutti Suomessa narkolepsiaan eli nukahtamistautiin yli 300 lasta ja nuorta, joilla oli riskiperimä. Niinpä rokotteen käyttö lopetettiin elokuussa 2010.
Silti viranomaiset katsoivat, että rokotteesta oli koko kansaa ajatellen enemmän hyötyä kuin haittaa. He laskivat, että rokottaminen esti noin 80 000 sikavirustartuntaa ja viitisenkymmentä kuolemaa. Nämä viranomaisten koko kansaa koskevat laskelmat eivät tosin lohduta yhtään sellaisia perheitä, joiden lapset tai nuoret saivat rokotteesta narkolepsian.
Kommentit
Oma kommentti