Porilainen rakennusmestari Erkki Mikola pelästyi pahan kerran, kun hän joulun alla 2001 teki puutöitä. Katsoessaan laudanreunaa pitkin hän ei nähnytkään laudan toiseen päähän saakka, ja kaiken lisäksi suora lauta näytti tekevän outoja mutkia. Edessä oli silmälääkärireissu ja Erkille varattiin kiireellinen leikkausaika.
– Silmääni ei ole vieläkään leikattu ja näen sillä erinomaisesti, Erkki Mikola naureskelee.
Erkki Mikola, 72, on naimisissa yleisurheilupiirien hyvin tunteman liikuntaneuvos Eila Mikolan kanssa. Eila juoksi aikoinaan maaotteluissa 400 ja 800 metrin matkoja ja hänellä oli monta Suomen ennätystäkin. Suomen mestaruuksia Eilalla on useita. Nykyään hän vaikuttaa Porin Tarmon toimistonhoitajana.
Erkki Mikola on viidettä vuotta eläkkeellä, mutta ei ole ehtinyt sammaloitumaan. Kun pariskunnan tyttäret kertoivat lähtevänsä juoksemaan Tukholman maratonia, Erkki ilmoitti liittyvänsä porukkaan kolmanneksi – ja niin hän juoksi elämänsä ensimmäisen maratonin 65-vuotiaana. Matka taittui hiukan yli neljässä tunnissa, mikä on kova saavutus. Pirkan hiihdon Erkki on sivakoinut jo yli 30 kertaa. Valtaosa Mikoloiden kodin suuresta palkintomäärästä on kuitenkin Eilan hankkimia.
Sekä Erkiltä että Eilalta on kerran operoitu polvi, ja Eila on potenut myös selkäänsä, mutta hän sai vaivoihinsa helpotusta porilaisen diplomihomeopaatin Merja Lindströmin suosittelemien ravinnelisien avulla. Merjan neuvoja tarvittiin silloinkin, kun Erkin oikea silmä alkoi reistailla.
– Silmälääkäri totesi, että tarkan näön keskuksessa oli reikä, Erkki Mikola toteaa. – Kyse oli eräänlaisesta silmän rappeutumajutusta. Silmälääkäri määräsi minut leikattavaksi kiireellisenä Turun yliopistollisessa sairaalassa. Silmä piti leikata jo helmikuussa 2002, mutta operaatio siirtyi kuitenkin alkukesään.
Eila Mikola kävi tapaamassa joulukuun puolivälissä 2001 Merja Lindströmiä ja kertoi miehensä silmäongelmista. Merja suositteli Erkille kahta homeopaattista valmistetta ja luontaistuotteista kolmea: ne olivat Bioteekin VitA+E, Fenno Naturan Zink+C sekä Hankintatukun Visiobalans, joita jokaista piti ottaa yksi tabletti päivässä.
– Kun Erkki oli syönyt kuukauden verran Merjan määräämiä aineita, hän kerran autotallista tullessaan tokaisi, että nyt tällä silmällä näkee jo paremmin, Eila Mikola kertoo. – Merja varoitteli meitä jo alkuvaiheissa varmistamaan, ettei leikkausajan koittaessa ruveta leikkaamaan parantunutta ja tervettä silmää, mutta emme oikein jaksaneet uskoa hänen puheisiinsa. Kun leikkaus oli määrä tehdä kesäkuun alussa, Erkki sanoi jo matkalla Turkuun, että hänen mielestään silmä oli selvästi parantunut.
– Eila vei minut sairaalaan. Laitoin sairaalavaatteet ylleni ja söin jo yhden ateriankin, kun silmäni vielä kerran tarkistettiin ennen leikkausta, Erkki kertoo. – Sairaalan silmälääkäri meni ihan hiljaiseksi ja alkoi mutista, että silmässä oli tapahtunut jotakin. Hän soitti siitä paikasta dosentille, jonka piti leikata minut. Kuulin omin korvin, kuinka lääkärit totesivat arvojen olevan niin hyvät, ettei silmääni tarvinnutkaan leikata.
Erkki Mikola passitettiin kotiin. Kun Eila Mikola soitti takaisin Poriin päästyään Turun yliopistolliseen sairaalaan tiedustellakseen miehensä vointia, hänelle kerrottiin, että potilas Mikola oli laitettu kotimatkalle. Eila luuli tietysti, että Erkin tilalle oli otettu joku kiireellisempi tapaus.
– Kaikkein pahin paikka oli sairaalasta Turun linja-autoasemalle kävely, Erkki muistelee. – Molempiin silmiin oli tiputettu jotakin ainetta, joka muutti mustuaiset suuriksi, ja kun ulkona vallitsi kirkas auringonpaiste eikä minulla ollut aurinkolaseja mukana, linja-autoaseman löytäminen oli hiukan hankalaa.
Erkki Mikola meni kuukauden kuluttua uudestaan hänet ensimmäisen kerran tutkineen ja Turkuun leikkaukseen passittaneen silmälääkärin luokse. Tämä tutki Erkin silmän ja totesi ihmeekseen, että makulareikä oli mennyt umpeen.
– Kerroin hänelle syöneeni Merja Lindströmin suosittelemia valmisteita, mutta enhän minä niiden nimiä muistanut, kun silmälääkäri kysyi niitä. Kovasti ne kiinnostivat myös turkulaisia lääkäreitä, jotka myönsivät, että tällaista makulareiän parantumista voi joskus sattua, mutta se oli kuitenkin hyvin harvinaista. Turkulaisten silmälääkäreiden kirjoittamissa papereissa lukikin, että luonto oli hoitanut tehtävänsä. Luontaistuotteista ei puhuttu mitään, Erkki Mikola nauraa.
Eila puolestaan kertoo, ettei Erkki ollut aluksi ollenkaan innokas syömään Merjan määräämiä valmisteita, mutta totteli lopulta kuitenkin kuuliaisesti vaimoaan. Se kannatti, ja nykyään Erkki nappaa vitamiininsa ja hivenaineensa mukisematta joka aamu.
– Käytän edelleen säännöllisesti VitA+E:tä sekä sinkkiä, ja kuureittain myös Visiobalansia. Jos jätän VitA+E:n pois, silmään tulee jo muutamassa viikossa oireita.
Kun Erkki aiemmin joutui tarkkaa työtä tehdessään käyttämään parempaa eli vasenta silmäänsä, hänen ei nykyään enää tarvitse tehdä niin. Molemmat silmät pelaavat. Silmälääkäri määräsi hänelle kaksiteholasit, mutta esimerkiksi autoa ajaessaan hän ei tarvitse silmälaseja. Oikea silmä ei enää vaivaa mitenkään eikä lautakaan tee sillä katsoessa sukkelia mutkia.
– Oli se vaan kauhean suuri onni, etten joutunut silmäleikkaukseen, Erkki Mikola huokaa. – Olisin joutunut olemaan pitkiä aikoja kummallisissa asennoissa. Katselin vastaleikattuja, pää alaspäin kulkevia silmäpotilaita sairaalan käytävillä eikä minun käynyt heitä yhtään kateeksi. Nyt käyn näyttämässä silmääni tutulla silmälääkärillä vain kerran vuodessa. Siinä kaikki.
Teksti:
Kuva:
Terveys-Hymy 4-2004
Kommentit
Oma kommentti